Joulumuistot

Anteeks, anteeks, anteeks! Mulle on iskenyt völituhkuri, eli lorvikatarri kaikenmaailman kirjoittamisen suhteen. Ja kun on niiiiiiin paljon ollut päivitettävää, niin sitä on tullut aina vaan siirrettyä ja siirrettyä. No huomenna sitten...ai ei? No jos sitten huomenna varmasti! Yleisön painostuksesta, vaatimuksesta, uhkailusta ja toiveesta (ihanaa, kun kaipaatte mun blogia! <3) päätin, että pakko on ottaa nyt ihteään niskasta kiinni ja päivitettävä ainakin jotakin.

Edelliset kuulumiset kun ovat joulua edeltävältä ajalta, niin kerrottakoon tässä nyt joulun ja uuden vuoden tapahtumat ainakin ensteksi. Eli lentäen matkasin kohti Orimattilaa äitin tykö jouluksi. Oulusta Helsinki-Vantaalle, punasinivalkoisin norjalaisin siivin. Lentomatka oli yllättävän nopea. Tuntu, että ehittiin justiinsa nousta ilmaan, kun jo alettiin laskeutua. Parikymmentä sivua ehdin intensiivisesti olla nenä kiinni kirjassa ja sitten saikin jo alkaa pakkailemaan tavaroita takasin kasaan. Aikataulut piti menomatkalla ihan mukavasti ja kuuden korvilla hyppäsin bussiin kohti Orimattilaa. Ajokeli oli muuttunut päivän aikana toooodella liukkaaksi, joten bussi meinasi vetää eräänkin risteyksen vähän pitkäksi.. Onneksi selvittiin kuitenkin ehjin nahoin motarille asti, jossa vaihdettiin Lahteen menevään bussiin. Eka linjurikuski ei edes veloittanut mitään vaan kyytimaksu otettiin vasta jälkimmäisessä ajokissa. Sillä sitten hurruuteltiin Lahti-cityyn, josta isi tuli minut noukkimaan ja kuskasi mamman helmoihin Orimattilaan.

The Oulu-airport :o

Joulunpyhät vierähtikin sitten syöden kinkkua, itseasiassa kahta ja muutama pakettikin tuli avattua. Ainakin sähköhammasharjan sain ja ihanaisen enkulivalon. Hampiharja lähti Pudiksellekin paluumatkalle, mutta enkulin jätin äitin iltoja valaisemaan, kun pelotti, että se hentoisena lasitavarana rikkoutuu lentokoneessa :< Ja olin mä muutenkin ollut ihan kiltti, kun oli pukki ainakin vähän muistanut :) Eikai sen tosin voi odottaa kauheesti enää näin vanhaa ihmistä muistavan, kun joka vuosi tulee niitä uudempiakin piipertäjiä roppakaupalla. Vähän jäi kyllä harmittamaan, kun ei yhtään legoja tai barbeja tullut... (hihi).

Sääolosuhteet oli joulun ajan melko oudot. Aatonaattona vihersi äiteellä nurmikko vielä vehreyttään ja maisemat oli raikkaan syksyiset. Aaton vastasena yönä päätti sitten tulla lunta ja sitä tuiversikin sillain mukavasti, että ihan semijoulunen meininki oli lopulta sen suhteen. Ja kyllähän tuota lunta on sekin jälkeen tullut vissiin ihan riittämiin sinne eteläiseenkin suomeen. En oo pahemmin ainakaan kuullut valituksia, että kun on niin mustaa ja vähälumista ja yhyy! Pohojosessa on meillä ollut kyllä ihan riittämiin lunta. Vähempikin riittäisi mulle oikein hyvin. Ja onneksi se on nyt suurimmalta osin alkanut jo sulailemaan poiskin. Kivalta kuulostaa tuo rännien loiskotus, kun aurinko sulattelee lumet liikkeelle :)

Siinä aatonajan sääolosuhteiden vaihtelusta vähän osviittaa äiteen pihalta kuvattuna :D

 Ilman autoa oli kylä tosi outoa olla, kun oli tottunut siihin, että autolla mennään ja tullaan ja aina on auto alla, jos johonkin kauemmas tarttee mennä. No nyt ei ollut, ku ei corolla mahtunut käsimatkatavaroihin. Niin sitä tuli sitten möllöteltyä vaan äiteellä ja taisteltua sen kanssa, että mitä kanavaa katotaan telkasta. Äiti vei yleensä aina siitä voiton. Kynsin - hampain se nukkuessaanki puristi kaukosäädintä rinnan päällä (kuten tavallista), että jos siitä sohvalta havahtuessa sitten on pakko (yleensä oli) vähän surffata taas niitä kanavia. Uuden vuoden jälkeen mun oli jo pakko alkaa kutomaan sukkaa, ei ois pää kestänyt muuten :D Ja kyllähän ne käsityöt kivasti pistää mieltä vähän rauhottumaan, kun voi keskittyä muuhunki, ku kaukosäätimestä taisteluun :D

Isin (melkein uusin) koiruus, Leevi, osaa rentoutua juhlapyhinäkin :))

Kesäisempi portti iskältä

Sulo tahtoi mukaan pohjoiseen. Huomatkaa katu-uskottava Nalle Puh-reppu <3

Uusi vuosi menikin sitten kännissä. Tai humalassa...hiprakassa? No siististi otettiin ja vähän (5 tuntia?) saunottiin. Valettiin tinaa ja syötiin juustoja. Hyvässä porukassa ja hyvillä mielin. En tapellut yhtään, en oksentanut yhtään (muistaakseni..), en saanut palovammoja raketeista (kun kateltiin vaan, kuinka naapurit ampu) ja muutenkin pidin homman ihan suht siistinä. Tai no tämmönen mielikuva mulle jäi, muut saattaa olla eri mieltä, mutta niitä ei uskota :D Tina lupasi huvijahdin ja rahaa, että kaippa mulle joku Söderskullasta kotosin oleva miljonäärimies vielä tän vuoden aikana löytyy? ;) Ja oma vene, farmarimersu ja huvila, meren rannalla, tottakai!

Tammikuun 9. päivä oli ajotettu paluulento takaisin kohti pohjoista (keski) Suomea ja se lento olikin sitten vähän viivästynyt. Ihan eri meininki oli kyllä Hesan päässä muutenkin. 10 turvatarkastuslinjaa (Oulussa 2..), joista osa oli oikein VIP-ihmisille vielä. Sähkötupakkaparkani joutui tullimiesten tarkempaan syyniin ja mä aloin nähdä jo kauhukuvia huumausainerikkomuksista ja peräsuolitähystyksistä. Onneksi vältyin molemmilta ja sain vielä anteeksipyynnön, kun sähkis toimitettiin mulle takasin tietämättömän tullivirkailijan toimesta. Mutta joo...tokihan se olis voinut olla vaikka mitä, että ihan oikein toimi. Oulussa niitä ei paljoa kiinnostanut ja pajon lepposammin tuli kaikki kuulutuksetkin :D

Helsinki-Vantaalla olikin hulinaa vähän enemmän Ouluun verrattuna

Ja vähän tairettakin tuli tsekkailtua Hesa-Vantaalla :)

Lento oli siis melkeen tunnin sitten myöhässä. Sääolosuhteiden takia kait. Sama kone lentää 4 menopaluuta Hesa-Oulu välillä per päivä, että jos aamun ensimmäinen on myöhässä, niin yleensä on ne loputkin sitten. Pääsin kuitenkin lopulta Ouluun asti ja kun lopulta löysin vielä yksinäinen laukkunikin hihnalta, josta kaikki muut olivat jo aikapäiviä sitten oman haalineet, niin oli mahdollista lähteä hipsimään lentokentältä pihalle, jossa kyyti omalle autolle jo odottikin. Oulunsalossa/Hailuodossa oli Corolla hengaillut muutaman viikon, mutta oikein nätisti lähti silti käymään. Kotimatka kohti Pudislandiaa sai alkaa. Kisuja, Koiraa, pajaa ja Joniakin oli jo ehtinyt tulla ikävä :) Aamulla olikin sitten aika taas pitkästä aikaa lähteä pajalle touhuamaan, reippain ja iloisin mielin! :)