Ensimmäinen pajapäivä!

Kaamospäivän aurinkohetki :/

Tänään siis oli nyt se eka pajapäivä. Nukuin tyylilleni uskollisena ehkä parisen tuntia viime yönä, kun tänään oli jotain jännää tiedossa. Sama oli viime viikolla, kun oli hammaslääkäriä ja karhupajalle tutustumista. Mutta ihmeen pirteenä mä kuitenkin suoriuduin ekasta paja-aamusta. Suunnitelmissa tosin oli, että herään aamulla kuudelta, teen aamupalaa ja meen ajoissa pajalle aamukahville. Todillisuudessa heräsin 15 vaille 7, puin tosi äkkiä, vaikka mietinkii muka pitkään, että MITÄMÄLAITANPÄÄLLE???!! ja sukelsin nopsasti alakertaan. Koira ulos ja autonlaseja rapsuttelemaan. Ehin tehä pari leipää evääksi ja söin ne automatkalla kylälle. Matkasta unohtui sytkäri ja autossa oli kokonaista kolme (3) tulitikkua, joten pikastoppi oli tehtävä sytytinostoksille vielä ennen pajalle menoa. Loppujen lopuksi mä olin siellä kuitenkin 15 vaille kahdeksan, ekana kurssilaisena ja muita saatiinkin sit tovi odotella...

Mä olen porukan vanhin, melkeen siellä yläikärajan tuntumassa. Meitä on yhteensä 7, joista vaan yksi jätti tänään saapumatta. Löytyy 4 tyttöä ja 3 poikaa (2 tänään paikalla). Kolme tais olla porukasta ala-ikäisiäkin vielä ja muut sitten sen justiin 18-19-vuotiaita. Ja porukkaan kuuluu myös yksi tosi synkeä angstiteini, joka ei halunnut edes esitellä itteään meille muille ja melkeen koko aamupäivän se istukin vaan hiljaa nurkassa huppu silmillä. Mutta jossei hän jätä kurssia kesken, niin varmaan saadaan siitä vielä ihan kiva kurssilainen kenties, koska porukka oli muuten ihan kivanolonen, vaikka vähän nuorempaa sakkia ne olivatkin muhun verrattuna.

Aamukahvin jälkeen me käytiin nopee tutustumiskierros ja vähän paperihommia, sit uutta aamukahvia nassuun ja kahvitauon jälkeen koitettiin suunnitella tulevien kuukausien ohjelmaa. Kukaan ei oikein vastannut tosin mihinkään mitään, kun oltiin vielä osittain vieraita toisillemme. Mutta mitä pitemmälle päivässä päästiin, niin sitä enemmän alkoi jututkin luistamaan. Ohjaajia meillä on 3, yksi nainen ja pari miestä ja kaikki tosi mukavia! Varsinkin ne miesohjaajat oli varmaan aikalailla mun ikäsiä, ellei jopa nuorempiakin, joten hyvin tultiin juttuun.

Kerran viikossa meillä on jotain liikuntaa ja tän viikon torstaina mennäänkin urheiluhallille pelailemaan korista tai jotain...se jää nähtäväksi. Pojat halus tosin salille tai vastaavasti pelata pleikkarilla NHL:ää tai Wiillä jotain sporttipeliä. Saa nyt nähä, että mimmoseen kuntorääkkiin ne mun laittavatten vielä.. Varmaan tarttee 1500m aidat juosta helmikuussa :/ Ja sitten meille ehdotettiin, että kun aikasempi ryhmä piti ns. päiväkirjaa, että jos me haluttais BB:n hengessä pitää videopäiväkirjaa. Jokainen olis saanu oman muistikortin ja yksin aina mennä huoneeseen kuvaamaan videopäivistä. Eipä kiinnostanut ketään, vaikka ohjaaja-setä olikin ideasta innoissaan. Päädyttiin kirjoihin, kuten edellinenkin kurssi. Sinne olis sitten tarkotus kerätä joka päivältä tapahtumat ja hyvät ja huonot puolet ja ideoita ja muistiinpanoja jajajaja kaikkee!

Taidejuttuja päästiin kanssa heti koittamaan ja vaikka tarkotus oli vaan leikkiä väreillä ja koittaa, että miten niitten sekotus toimii, niin mä reippaana taiteilijasieluna työstin ennen lounasta pienen kukkataulun akryllimaaleilla. Ja olin lopputuloksesta jopa melko ylpeä, kun vertasin sitä muitten suttuihin :D Ehkä ekaa kertaa IKINÄ tuli semmonen olo, että "mä hei piirsin hienoimman jutun!", kun yleensä kaikkien muitten tekeleet on hienompia. En kehu, mutta hyvä olin silti! :D

Tairetta!

Meiän pitäisi jatkossa tuunata sitä meiän kurssihuonetta uuteen uskoon ja tehä siitä semmonen omannäkönen, vaikka ainakaan nyt ihan aluksi ei se tuntunut paljon ketään muita, kun ehkä mua, innostavan. Ei kukaan ainakaan ilosta ja innostuksesta hirmuisesti riekkunut, kun siitä jutusteltiin. Tai no... ohjaajat jutteli ja muut kuunteli. Mutta kyllä me varmaan saadaan sille jotain tehtyä, kunhan tutuiksi tullaan ja uskalletaan tuoda ideoita julki toisillemme. Sieltä kurssihuoneesta löyty maalaus- ja piirustusvälineitten lisäksi myös kankaita, ompelukoneita ja kutosmis/virkkausjuttuja, joten mä varmasti kyllä löydän käsilleni töitä kolmeks kuukaudeks. Voisin kyllä mielelläni ideoida paljon kaikkia kivoja käsityöjuttuja, mutta ainakaan vielä ei jengi tuntunut mun ideoille kauheesti lämpenevän, joten pikkuhiljaa ehkä uskallan niitä vasta alkaa tuoda julki :D Kun juteltiin, että josko jotain pelejä hommattais, niin siinä, missä muut ehdotti pleikkari, x-boxia ja wiitä, niin hanna piipitti ujosti, että "mites olis alias tai muu lautapeli tai vaikka twisteri ja sekin voitais tehä vaikka ite..?" Ohjaajat kyllä tykkäs mun ideoista, mutta muut kurssilaiset katto mua vähän viishaarasen näkösesti...

Vaikka mä olenkin vielä omasta mielestäni aika lapsi, niin silti tunnuin vähän liian vanhalta siihen jengiin, kun ne kaikki muut oli 90-luvun tuotoksia ja pelikonesukupolvea. Mutta jospa mä vähän koitan henkisesti teinistyä ainakin aina pajapäiviksi, niin löydetään varmasti yhteinen sävel ja saadaan ideat kukoistamaan. Musta on ihanaa, että siellä saa ja pitää touhuta ja käyttää luovuutta niin paljon, että piisaa. Ja vaikken osaa pirtää, enkä maalata, niin tosi kivalta tuntu jo toi pikkanen kukkamaalaus väsätä. Kolmessa kuukaudessa ehtii varmaan paalailla vaikka kokonaisen taidenäyttelyn!

Ainiin! Ja lounas on ilmanen ja kahviakin saa lipittää just niin paljon, ku maha kestää, joten päivät pysyy pirteenä ja masu täynnä. Tänäänki oli kaslerkyljyksiä, perunoita ja kreikkalaista salaattia. Namia oli! Ja hyvin kyllä erotti, että kuinka oli karppausbuumi iskenyt sinne pajallekin. Mä tosin vedin hyvällä mielellä ison kasan pottuja naamariini ja naatiskelin oikein kunnolla. Huomista ruokailua (ja muutakin päivän toimintaa) odotellessa siis jatketaan! :)

Ja vielä P.S:nä pari huurrekuvaa ja
Oikeaoppinen jäätelönsyönti: (täällä meillä päin)

Nätti Koira :)

1. Mene tupakalle ja päästä ensimmäinen kissa sisälle.
2. Ota sisälle tullessasi jäätelö pakastimesta.
3. Annostele jäätelöä kippoon ja vie paketti takaisin pakastimeen.
4. Asenna jäätelökippo pöydälle ja päästä toinen kissa ulos.
5. Palaa jäätelön pariin ja töni ensimmäistä kissaa muutamia kertoja loitommas kupistasi, josta se on jo ehtinyt nuolaista pari lipaisua.
6. Maistele itse muutama lusikallinen.
7. Erota taisteleva kissa ja koira toisistaan, vie kissa yläkertaan.
8. Käy samalla kellarissa vaihtamassa öljylämmitys takaisin päälle. Koira pissaa jo tällä välin kellarin lattialle (sehän on melkein ulkona, hei!).
9. Vie vikisevä koira vielä ulos kakalle.
10. Mieti vesisateessa seistessäsi, kuinka tästä saisi mukahauskan blogimerkinnän.
11. Turhaudu, kun koira pomppii ja riehuu, eikä kakkaa.
Vie koira häkkiin, polta uusi tupakka.
12. Kun koira viimein kakkaa, vie se sisälle toisen kissan kanssa, joka myös haluaa takaisin sisälle.
13. Istahda tietokoneen ääreen, syö lusikallinen jäätelöä.
14. Tee ensin blogimerkintä ja syö sitten sulanut jäätelökeitto loppuun :)

Hämiksen kohmeinen koti

Lisää huurteista seitteröistä

Talvi yllätti ruohomättään :<

 Loppuun vielä Kaija-tädille onnittelut merkkipäivän johdosta! <3

Murrrrr! Eli karhupajalle, mars!

Karhupaja. Työkeskus, jossa mä vietän seuraavan kolmen kuukauden aikana noin kolme päivää viikossa. Ainakin. Ja kivalta siellä näytti, kun käytiin tänään mun MTT:n hoitajan kanssa siellä tutustumassa. Ens viikon tiistaina alkaa mun kurssi, joka valmentaa mua kuulemma taiteen ja luovuuden kautta elämää varten. Ja mä olen kurssin vanhin.. Melkeen siellä ylärajoilla, vaikka muuten pajalla saa pyöriä 16-89-vuotiaat nuoret :) Ja noissakin ikärajoissa voidaan kuulemma yläpäässä joustaa.

Siellä oli ihana ilmapiiri, semmonen kodikas ja tosi kivoja työntekijöitä ja ohjaajia. Keittiöntätikin sanoi, että luovuutta ja mielikuvitusta pitää käyttää! Ja niin vaan tämänkin päivän lounasruoka oli aamun aikana muuttunut siellä maksakastikkeesta maksaleikkeeksi. En sano nam, koska en pidä, mutta loppuviikon muut ruuat vaikuttikin sitten jo paljon kivemmilta :)

Keramiikkapajalla touhutaan savi- ja lasitöitä, joita on ihan Saksaan asti viety. Jos jollain on toimiva idea, niin se kehitellään tappiin asti, jalostellaan, valmistetaan ja pistetään tuote myyntiin. Kivoja juttuja siellä nytkin oli tuotannossa. Somia pieniä lehtisavesta tehtyjä kilkahtelevia joulukuusenkoristetähtiä ja enkuleita ja sytämmiä ja kaikkia! Ja hienoja hirvenpääkynttilänjalkoa ja vaikka mitä!

Puupajalla pojat entisöi huonekaluja ja rakenteli uutta, sekä näin joulun alla väkersivät tosi nättejä eri kokosia lyhtyjä. Sit oli vielä autopaja ja metallipaja, joissa pojat ja miksei tietysti me tytötkin, touhusi mm. grilliä, latukonetta ja jotain "telinettä", sekä ihan perus autojuttuja. Kauheesti kaikkea jännää siis oli siellä!

Sillä kurssilla, mihin mut laitettiin, niin liikutaan kerran viikossa jotenki kivasti yhessä, maalataan, ommellaa, piirreellään, kirjotellaan, taiteillaan ja luovuudella leikitellään. Ja mä saan myös tehä lukiojuttuja siellä. Jokaselle nuorelle, jotka sille kurssille tulee (meitä oli muistaakseni 7 toistaseksi), räätälöidään omakohtanen suunnitelmia, että mitä siellä pajalla touhuillaan. Ja jos mua nappaa se mesta, niin helmikuun jälkeen saan jatkaa siellä omaan tahtiin päivätoiminnan merkeissä. Tiiä mimmonen dreijanpyörittäjä musta vielä tulee! Yläasteen aikaset savityöt ei tainneet koskaan selvitä polttouunista hengissä mihinkään hyötykäyttöön (paperipainoksi).


Ja hammaslääkärivisiitti oli kanssa melko mielenkiintonen. Puudutusta ruiskuteltiin oikein reippaasti. Mä pelkään sitä hetkeä, kun tunto palautuu kunnolla mun oikeen puolen suuhun ja sössötys lakkaa... Veikkaan, että kipua ja tuskaa on tiedossa! Sen verran ahkerasta hampilekuri repi tota mun yläleukaa ja sorkki ikeniä, että se osas itekkin jo ennustaa mulle kivuliaita seuraavia päiviä. Iltaan asti pitää olla syömättä ja kaupasta tarttu jo valmiiks mulle mukaan pinaattikeitto, marjakeitto, lämmintä kuppikeittoa, mehua, jogurttia ja buranaa :D Mä tiedän, että vaikka illalla saiskin jo syödä, niin mun suu ei kestä sitä seuraavaan pariin päivään. Kokemus puhuu... Mutta seuraava koettelemus on onneks edessä vasta 2013, joten saan tässä vähäsen hengähtää.

Ja vielä loppuviitteenä kerrottakoon, että oon pumpannut itteni jo täyteen särkylääkettä ja huonosti nukuttu yö coktailina puudutusaineen kanssa on saanut mun silmät näin iltapäivällä jo harittamaan, joten kirjoituserheiltä ei varmasti vältytty tällä kertaa. Enkä jaksa nyt edes oikolukea, koska pehmonen peti kutsuu! :)


Ja sitten vielä semmosta, että oon ollu aika ahkera käsitöiden suhteen :) Joulupaketteihin on valmistunut jo vaikka mitä, mutta niistä varmaan kuvia julkistellaan sitten vasta joulun jälkeen, ettei mee yllärit pilalle :) Ja kuvia muutenkin sitten joskus taas, kun jaksaa temppuilla niitä koneelle. Nyt, höyhensaaret kutsuu tältä erää, katotaan monenko päivän nestedietti on edessä, kun herään hammassärkyyni :)

P.P.P.P.s. (ainakin) Sain vihdoin tervetulotoivotukset Pudasjärven kaupungilta :D Kun en siis oo ollukkaan tässä Pudislainen, ku semmoset 7-8 kuukautta, virallisesti. Huomenna sais hakea tervetulokassin joulukadun avajaisista. Tai jossei kerkee, niin sitten Kerttu ja Kauko-hankkeen (ihana nimi! :)) toimistosta kaupungintalolta joskus myöhemmin. Orimattilan kaupungilta sain avaimenperämittanauhan, jännittää, että mitähän Pudis tarjoaa! :)



Lupaan, että tää kuva on ihan viimeinen P.S. :) ->

Ensilumi!

Heräsin aamulla Koiran haukuntaan suhteellisen aikasin, mun mittapuulla ja kipittelin vessan ikkunasta kurkkimaan, että mikä sai Koiran räksyämään niin kovin. Pihalla pönötti lava-auto ja koko tienoo oli ihan valkosena. Viime yönä tuli siis maahan asti jo ensilumi :o Lunta tiputteli tossa muutama päivä sitten jo jokusen tunnin, mutta se suli samantien silloin pois. Viime yönä satanut lumi on kuitenkin maahan jäänyt noin sentin paksuiseksi liukkaaksi kerrokseksi, joka tuntui elukoita kovasti ihmetyttävän :) Ja siihen päälle vielä nuohooja touhusi katolla ja kellarissa, joten Koiralla ainakin riitti kovasti ihmeteltävää :D

Mä napsasin kännykällä muutaman kuvan ja aikani kikkailtuani sain ne lopulta facebookin kautta koneelle ja sitä kautta vielä tännekin jakoon. Eli postaus sinällään jää nyt lyhyeksi, kun ei eilisen jälkeen mitään silleen merkittävää oo tapahtunut, mutta kuvia on sentään kiva myös välillä jaella :)

Ja p.s. Psykan kurssista tuli arvosana 8! :)

Soppa tässä demonstroi, kuinka vietetään kissanpäiviä <3

Jouluvalot toiminnassa :)

 Siinäpä tommoinen muodonmuutos kuvaelma pihalta. Ensin on vähän pimeämpää syksymaisemaa iltasella, sitten pakkasaamua ja lopulta ensilumen peittämä pihamaa tältä aamulta. Talvi sieltä tulloo, ei voi minkään.

Koiruus ja ensilumi

Nuohooja autoineen kyläilemässä ja talvinen talon julkisivu :)

Koulujuttuja, nokkimisjärjestystä ja lumihiutaleita

Viimeistään siinä vaiheessa, kun on itse koko päivän nälissään ja kotiin tullessa keittää, paistaa ja hauduttaa kissoille ja koirille ensin 2-3 tuntia ruokaa, ennenkuin harkitsee itse syömistä, tajuaa jääneensä nokkimisjärjestyksellä lemmikkien alapuolelle. Joo, tälleen mullekin koitti valaistuminen tässä muutama päivä sitten. Hengailin koko päivän vähän siellä, sun täällä ja kun tulin vihdoin iltasella kotiin, niin oli ihan karmea nälkä. Ensin kuitenkin, ennenku ees purin kunnolla kauppakasseja, aloin keittelemään Koiralle (ja kissoillekin) puuroa, vähän poron maksaa ja jauhelihasössöä. Sitten viimeseksi heitin vielä itelleni paistin uuniin, johon se tavallaan unohtukin vielä. Kun lopulta yösydämellä sain oman ruuan eteen, niin tuli aika barbaarimainen fiilis, kun ahdoin lihakönttiä kitusiini. Elukat oli siihin mennessä jo nautiskelleet juhla-aterian ja pötkötteleet massujensa vieressä monta tuntia. Tärkeysjärjestys oli melko ilmeinen... :D

Lukiokuulumisiakin on rutkasti. Osan oon toki jakanut innoissani jo facebookissa (tai vissiin kait kaikki), mutta kerrottakoon nyt vähän tarkemmin vielä täällä blogsun puolella. Eli ensimmäinen jakso (mulle ensimmäinen, lukuvuoden toinen) etälukiossa tuli ja meni. Eilen oli tulleet nettiinkin jo kurssiarvosanat ja englannin kirjotuskurssista sain 9, jee! :) Ruotsikin meni ihme kyllä läpi ja kurssista tuli vitonen. Kokeen kävin tekemässä ihan koululla paperikokeena ja melkolailla arvailemalla se meni suurimmaksi osaksi. Perussanat, kuten auto, unohtuivat ihan täysin. Kirjoitin sitten biilin tilalle ihan vaan sen auton pariinkin kohtaan, kun en pitkällisen pohdiskelun jälkeen saanut caria ja autoa kuulostamaan mitenkään ruåttalaiselta. Mutta mitäs sen väliä, kun kurssi meni läpi kuitenkin! Psykologian kurssistakin on arvostelu jo tullut, mutta se on T. Muutaman hetken ihmettelyn jälkeen sain opettajalta tiedon, että T tarkoittaa Täydennettävää ja se taas meinaa sitä, että jokin osio kurssista on tekemättä. Opettaja väitti, että kohdallani se on koe, josta olin vankasti erimieltä ja pienen salapoliisityön jälkeen opettaja löysikin kokeeni ja lupasi arvostella lähipäivinä. Toivottavasti sieltäkin siis numero saadaan :)

Ensi jaksossa, tai siis tässä jaksossa, joka alkoi vissiin eilen tai tänään, olisi taas luvassa Psykologiaa ja myös Matikkaa, iik! Ruotsin lisäksi toi matikka on mulle ollut yläasteen jälkeen aikamoinen kompastuskivi. Viimeisten pakollisten kurssien sisältö on ollu hirviän vaikeaa, eikä mun ymmärrys ole vaan jotenkin riittänyt. Ruotsiakin piti opiskella tässä jaksossa, mutta se kurssi tuli peruttua, kun huomasin, että olen sen jo aikoja sitten suorittanut. Eli epähuomiossa tuli valittua väärä kurssi. Ei se tietenkään huonoakaan tekisi sitä käydä, mutta vähemmän stressattavaahan tuo vaan meinaa, kun ei tartte panikoida, että miten siitäkin pääsee taas läpi. Keväämmällä sitten käydään se varsinainen puuttuva kurssi ja siihen mennessä mä olen varmasti ehtinyt ainakin jotain oppimaan ihan omatoimisestikin. Kirjastosta tarttui toissapäivänä parikin ruotsin kielikurssia mukaan. Alkeita ja perusteita aikuisopiskejalle! :) Ja naapurin setäkin kävi tänään moikkaamassa ja piti mulle traktorista käsin ruottin pikakurssin tossa pihalla. Käski myös opiskella Esperantoa. Ehkä se on seuraavana mun listalla sitten, kun tuo ruotti alkaa sujumaan :)

Tänään on ollu työntäyteinen ja aika jännäkin päivä, ainakin Koiralla, vaikka ollaankin oltu ihan vaan kotosalla. Aamulla kävi loka-auto tyhjentämässä kaivot ja vaikka mä olen itsekin ollut ns. alalla ja tiiän miten homma toimii ja ollut tekemisissä idioottien (anteeksi!) asiakkaitten kanssa, niin silti unohdin, että kakka haisee :D Monesti meillekin asiakkaat soitteli, että "täällä haisee nyt koko pitäjä, kun teidän auto kävi!". Ei sitä vaan aina muista, mutta ymmärrän nyt ehkä taas paremmin joitakin meidän asiakkaita, joilla oli aina tapana valittaa.

Kakka-auton jälkeen pihaan kurvasi öljyrekka ja iloinen nuori kuljettaja jutteli Koiran kanssa hetken, täytti säiliöt ja huikkasi HEIPPA! lähteissään. Mä menin sen jälkeen tutkimaan, että vieläkö muistan, miten tuo öljylämmitys toimii ja koska sisäilma on lämpösempää, kuin aamulla, niin ilmeisesti onnistuin ainakin jotenkin säätelemään sen polttimen oikein.

Ennen pimeän tuloa mä kärräsin vielä pari kottikärryllistä halkoja kellariin ja Koiran kanssa käytiin niitä sitten pinoamassa. Apurista ei kyllä juurikaan ollut apua, kun se koitti roikkua jokaisessa halossa kiinni ja kantaa niitä omaan kasaansa (ympäri saunan lattiaa), eikä mun kokoamaan kasaan ollenkaan. Meillä oli siis asiasta vähän erimielisyyksiä.

Paljon olisi kuviakin mulla, ainakin kännykässä, mutten saa niitä nyt koneelle vielä, kun jotain ajureita pitäisi asentaa ja mitähän vielä. Pitää siis tyytyä netin tarjontaan ja elävöittää tekstiä niillä kuvilla, mitkä siellä on jaossa. Omiin kuviin kuuluisi mm. Sopan soma nukkumisasento selällään röhnöttäen, pari syksytalvista maisemakuvaa ja pimeän illan jouluvalaistusta. TUossa talon ja koiratarhan välissä on jouluvalot, joista viime vuonnakin paloi vaan osa. Vaihtelin siinä joutessani eilen illalla sitten lamppuja toimivista toimimattomiin ja sain lopulta koko toimivan rimpsun palamaan. Nätit himmeän kirkkaat valot loimottaa nyt keittiön ikkunan takana ja luo jouluista tunnelmaa.

Ihanan kirpsakka päivä oli tänään. Pari iltaa sitten tipahteli jo muutama lumihiutalekin, vaikkeivat maahan silloin juuri jääneetkään. Lumisade on aina ihanan näköistä, kun se tupruttaa syksyllä ensimmäistä kertaa ja aurinkoiset pakkaspäivätkin on ihan kivoja, kun on pari astetta pakkasta. Mutta kun talvi kestää pakkasten osalta putkeen heti 100 päivää ja lunta on metrikaupalla, niin mä kaipaan silloin ehdottomasti jonnekin lämpöseen maahan. Nytkin sais mun puolesta tulla jo kesä, on tässä sen verran ehditty palellakin. Vaikka tuntuuhan sekin kyllä kivalta, kun on ensin touhunnut pihalla melkeen koko päivän (kun valoista aikaa ei riitä enää kunnolla kait kuutta tuntia) ja saa tulla sisälle, lämpöseen, posket punasta hehkuen ja käydä höyryävän kuuman teekupposen kanssa bloggailemaan. Ja ruokakin on uunissa kohta valmista. Loppuillasta varmaan vietän aikaa vaan käsitöiden (aloitettuja kait ainakin 5 tuossa sikin sokin...) ja Siskoni on noita-sarjan parissa. Teetä, kynttilöitä, sympatiaa ja talven odotusta siis vaan! Ja lycka till för mig i svenska studier, eiks jeh?