Kevät tulee kohisten!

Kevät on täällä pohjosessakin jo aika pitkällä, mutta tänään näin vasta ekan luonnonvarasena kukkivan kukan. Sinivuokko nosti päätään tuolta ruohikon keskeltä :) Aamuaurinko kutittelee naamaan makkarin ikkunasta jo joskus viiden jälkeen aamulla. Tänäänki aamulla uskoin nukkuneeni tuntikaupalla pommiin vaikka oikeesti edes kukko ei ollu vielä ehtinyt laulaa, sillonku ekan kerran heräsin. Kesää kohti kun tässä taivalletaan, niin kohta ei ole varmaan öisin pimeetä enää ollenkaan. Hassulta kyllä tuntuu, kun vasta tuntui, ettei aurinkoa näy päivisin ollenkaan ja nyt se porottelee jo melkeen läpi yöt :D Tosin päivän tässä rientäessä pitemmälle, on taivaalle kertyny jotain outoja pilvenretaleita, mistä tuntuisi vähän tihkuttelevan sadetta. Onneks piha ja tiet on jo kuivuneet, eikä tulvakaan enää tunnu kauheesti olevan valloillaan.

On tässä keväässä kyllä huonotkin puolensa. Eilen vaihdettiin mulle kesärenkaita ja lähettiin hakemaan pientä lankun pätkää tunkin päälle verstaalta, niin siellä oli vastassa kyy! En tykkää käärmeistä oikein ollenkaan, joten pieni paniikin poikanen ryömi kyllä rintaan, kun kaveri koitti sohia sitä pitkällä lankulla ja saada sitä hengiltä. Lopputulos oli se, että kyyn häntä saattoi ehkä ottaa vähän damagea ja kärmes piiloutuu jätesäkkiin lasipurkkien sekaan. Toivotaan, että se kuolee vammoihinsa. Muuten ei kyllä mennä verstaalle enää. Ikinä. Eikä varmaan päästetä kissoja ja koiraakaan sinne. Lukasin kyllä pikasesti eilen, että kuinka vaarallista kyyn myrkky on lemmikeille ja miten pitää toimia, jos nyt sattuu käymään niin surkeesti, että joku elukoista saa pureman. Ite tarttee varmaan kulkea ens lumiin asti saappaat jalassa.

Pyykkikone on muuten laulanut aika hurjasti tässä viime päivät. Vaikkei edes olla oltu kauheesti kotona. Kämppis täytti vuosia nyt pääsiäisenä, niin lähdettiin juhlistamaan synttäreitä hänen kotikulmilleen Rovaniemelle. Sieltä mentiin vielä kavereiden luokse Tornioon yöksi ja Rovaniemen kautta sitten taas takaisin Pudasjärvelle sunnuntaina. Oli ihan supersiistiä istua terassilla kaljalla ja kuunnella, kuinka setä soitti viereisessä pöydässä haitaria. Mikään ei saa mulle samallalailla kylmiä väristyksiä aikaan, kuin kesäilta ja haitari. Tässä tapauksessa myös kevätiltapäivä kelpasi. Loppuillasta istuskeltiin vielä Kemijoen rannassa laavulla ja rupateltiin liekkien loimussa niitä näitä. Ihan uskomattoman hienot fiilikset oli kaikin puolin.

Mä vaan rakastan tätä pohjolan mutkattomuutta ja kiireettömyyttä. Kotona on älyttömän rauhallista ja kylälläkin kun piipahtaa, niin meininki on ihan toinen, kuin siellä etelässä. Vaikken mä oo mistään suurkaupungista kotosin, niin kyllä siellä on kaupoissa ihan maailmanlopun meininki pääsiäisenäkin, kun kaupat on kiinni jopa YHDEN KOKONAISEN PÄIVÄN! Kyllä täälläkin oli torstaina kaupassa ruuhkaa, muttei mitään etelän meininkiin verrattavaa. Yhtään ei ahistanu olla kaupassa, vaikka normaalisti ihan perus viikonloppuostostenkin tekeminen etelän kaupoissa ahistaa. Mä rakastan tätä paikkaa <3

Pesukone ja tavarapaljous

Joo, oon asustanut nyt reilut 3 kuukautta täällä pohjolassa ja kun tänne lähdin, otin mukaan kissat, vaatteet ja tietokoneen. Kaikki muuttokamat sun muut jäi tuttavien vanhaan navettaan säilytykseen. Siellä on ainakin neljän muuton jäljiltä purkamattomia laatikoita ehkä 20 + saman verran uusia, joita pakkailin viimeksi. Sit on sänkyä ja keittiönpöytää tuoleineen, sohvat taisin hävittää pois, mut muuten sitä tavaraa on kyllä pilvin ja pimein. Ja PESUKONE! <3 Voi että mä oon kaivannut sitä. Mä en tosin oo koskaan ollu mitenkään kovin siisti tai ahkera siivojaa/pyykinpesijä, mut nyt kun on ollu 3kk ilman pesukonetta ja ehkä 2 viikon välein saanu pyykit pestyä, kun kaverin (eli kämppiksen) mummo on käynyt niitä hakemassa, niin on sitä alkanut kaipaamaan mahollisuutta, että saa ite pestä vaatteet silloin, ku haluaa :)

Isukki on siis tulossa kyläilemään nyt pääsiäisenä tänne ja tuo mun pesukoneen tullessaan <3 Muuta se ei tällä erää sieltä kotiseudulta mulle raahaakaan. Eikä tarvikaan. Jos tuota sais ite itteään niskasta kiinni, että matkustais juhannuksen jälkeen selvittelemään niin tavaroita. Pois kaikki turha, jota en oo aikoihin käyttäny/millä ei oo mitään arvoa ja loput kirpparille. Oon päättäny vakaasti, että otan tänne kesällä mukaan korkeintaan pari laatikkoa tavaraa. Astioita, kirjat, leffat, pelit ja konsolit yms. Suurin osa lähtee kyllä myyntiin tai kaatopaikalle.

Sitä kertyy kyllä kummasti tavaraa näinkin "nuorelle" ihmiselle. Mä kun muutin pois kotoa 19 vanhana, niin mun mukaan lähti silloin kans kissat ja vaatteet. Seikkailin siinä vuoden päivät vähän missä sattuu, enkä silleen vakiinnuttanut omaa kotia mihinkään. Ekaan omaan kotiin tuli sit iskän luota roudattua kamaa ihan törkeitä määriä. Oli omakotitalon verran tavaraa pienessä yksiössä. Ja sit sitä on vaan kerääntyny lisää. Oon todella laiska käymään läpi mitään jätesäkkei ja laatikoita. Pitäis vaan kylmästi heittää aina vuoden päästä roskiin KAIKKI, mihin ei oo vuoden aikana koskenu. Mut kun ihminen (ja minä ainakin) on semmonen ihme hamstraaja. Kaikki kiva, mitä voi joskus ehkä saattaa mahdollisesti tarvita, pitää säästää. Pitää keräillä tavaraa ympärilleen, että voi sanoa omistavansa jotain. Kait siitä tulee sit turvallinen olo.

"Joo, on mulla kakskin noita leipäkoneita. Ei koskaan tiiä, millon niitä tarttee."
"Halvalla sain näitä parittomia villasukkia, niin ostin sit pari säkillistä. Näistä voi keksiä vaikka mitä kivaa."
"En mä silleen tykkää omatekosesta mehusta, mutta ostin näitä pulloja kuitenkin valmiiks, jos joskus sattuis saamaan riittävän ison pakastimen, johon mahtuis marjoja, et vois opetella tekee mehua niistä ja sitte pullottaa. On näitä hyvä olla varalla."

Onneks mulla jäi pullonkorkkien/tarrojen/lätkäkorttien/tuttien (muistaako kukaan niitä kovia muovisia tutteja? :D) keräily jo ala-asteen lopulla. Kaikkii uusii juttui piti aina koittaa, mut sit innostus jäi. Ja onni on myös se, että mutsi silloin aikoinaan heitti aina salaa pois mun kaikki kesken jääneet keräilyprojektit. Kyllä mä vähän aikaa saatoin aina kiukutella, kun mun kivikokoelmaa ei löytynytkään enää ulko-oven vierestä, mutta nopeesti tuli tilalle sit joku muu jännä juttu ja vanha harrastus unohtu. Ja hartaasti toivon, etten vanhuuttanikaan ala keksimään mitään uutta keräilyharrastusta, vaan pääsisin vanhoistakin tavaroista mahdollisimman nopeesti eroon.

Tosin...kukkopillit on kyllä aika konuja vekottimia.. :D

Uuden alku

Pakko sanoa tähän alkuun, HEI!

"Olen Hanna, 26 vee ja asun nykyisin Pudasjärvellä..."

Kuulostaa vähän ala-asteelaisen kirjekaverinhakuilmoitukselta. Onko tuo edes oikeasti tommoinen yhdyssanahirviö? Kirjekaverinhakuilmoitus.

No kuitenkin, itse asiaan. Eli siis, kun kevät tässä kohisten etenee ja valo ja lämpö lisääntyy, niin minäkin kömmin ulos talvipesästäni ja päätin, että jospa edes tänä keväänä saisin aikaiseksi pidettyä pystyssä blogia. Lopullinen innostus lähti oikeastaan tuossa muutama päivä sitten, lukiessani Tuija Lehtisen kirjaa www.liisanblogi.net. Se vaan jotenkin sai mut ajattelemaan, että toisinaan, joskin hyvin harvoin, voisi mullakin olla jotain jännää sanottavaa, johon ihmiset ehkä haluais kommentoida. Yleensä mulla ei tosin ole, ainakaan jännää. Sanottavaa kyllä on ja oikeastaan usein jännääkin, mutta erillään toisistaan.

Blogin nimeä haluan vähän raottaa. Olen vuosia jo käyttänyt oikeastaan kaikkialla internetissä nimimerkkiä Alaevyan (joo, hei vaan tutut o/) ja se on kivasti lyhentynyt sitten Alaksi. Mikäpä siis sopivampi sanaleikki, kun Alamaa, Alamaailma, Alan maailma, minun maailmani. Ja ehkä vähän siinäkin mielessä Alamaa, että ollaan joskus melko underground-fiiliksissä? (heh heh..)


No joo.. Jatkossa saatte kuitenkin, jos jaksatte, viitsitte (ja olen tooooodella kiitollinen, jos jaksatte, viitsitte) lueskella milloin mitäkin aivoituksiani ja hajatelmiani. Koitan ahkerasti kertoilla päivien tapahtumista, ottaa kantaa ja jakaa lukijakuntani kanssa kaikki hauskimmat ja ehkä ne ikävimmätkin tapahtumat, joita olen kokenut. Kuvina (niin usein, kuin mahdollista) ja sanoina.

Suurkiitos, jos innostuit ja päätit hypätä mukaan blogitaipaleelleni :)