Joulu, talvi ja kylymä!

Namia! <3

Joulun aika tuli perinteisesti vietettyä Orimattilassa. Kai sitä voi jo perinteeksi kutsua, kun niin oon aina tehny. Jopa nyt, kun asun puolen Suomen matkan päässä. Lentokoneet kulkee niin näppärästi, että mikäs sinne on matkustaessa. Tosin on tullut huomattua, että vaikka lento ei kestäkään, kuin tunnin, niin ihan varmasti koko päivä tuhraantuu siinä, kun aamulla ensin lähetään riittävän hyvissä ajoin Pudikselta Ouluun (eli noin 4 tuntia ennen lentoa), sitten lennellään Hesaan, siellä ootellaan kyyti ja matkataan Orimattilaan, niin ennenkuin on Orlandon maaperälle saavuttu, onko kello vähintään iltapäivä. Siihen päälle vielä seikkailua siellä sun täällä ja illanvietto siihen päälle äiteen kanssa, niin kello on takuulla puoliyö, ennenkuin pääsee kellahtamaan vaakatasoon.

Puolet hiuksista jäi Orimattilaan!

Tosin puoliyö oli parin viikon joululomailun aikana varmasti aikalailla aikainen ajankohta mun mennä nukkumaan. Tottuneesti yökukkuminen on sen verran hanskassa, että äiteen kanssa ei juuri kertaakaan päästy maate ennen ku siinä vaiheessa vasta, kun telkasta loppu kaikki ohjelmat. Tosin sittenkin piti aina vähän aikaa arvuutella oikeita vastauksia Älypään tietovisassa. Sairasta sakkia, myönnetään.

Äiteen kanssa asustelu sujui, niinkuin se sujuu aina. Mä kun olen jo oppinut elämään ilman varsinaista telkkaa ja ottanut täysvartiseksi korvikkeeksi tietokoneen, niin meinasi välillä tulla vähän sanaharkkaa siitä. Mamma makasi totuttuun tapaan rystyset valkosena kaukosäädintä puristaen telkan edessä illat pitkät ja minä puolestani tietokoneella. Aina välillä seurailin, mitä töllössä tapahtui tai kattelin omia ohjelmia koneelta.

Nämä katkovat sähkölinjoja.. :(

Ja kaikesta tuosta luppoajasta, jota koneella huonon nettiyhteyden päässä vietin, en käyttänyt järkevästi juuri hetkeäkään. En kirjoittanut kirjaa, novellia, mielipiteitä tai edes blogimerkintää. Vaikka päätauti on muuten voitettu, niin kirjoittamiseen se tuntuu vaikuttavan edelleen. Mä tahtoisin kirjoittaa ahkerasti blogia ja unelmissa on ollut vuoskaudet jo kirjoittaa kirja. Muttei pysty keskittymään ja itsekriittisyys iskee aina.

Koska meillä on sähköt temppuilleet mukavasti tässä nyt, niin aattelin, että yleisön painostuksesta on kuitenkin korkee aika ottaa ihteään taas niskasta kiinni ja päivittää blogi. Mä oon ollut iloinen huomatessani, kuinka sitä kaivataan. Muutkin kuin äiti ja isi :)


 Enkä mä aio lopettaa bloggailua. Kännykän kanssa kun kulkee nykyisin kivasti tuo kamerakin, niin aina tuolla ulkomaailmassa liikkuessa, kun tulee jotain kuvattua, miettii aina, että "tän mä laitan sitte blogiin". Eli elkääpä huoliko, kyllä mä tätä päivittelen! :) Koulujutut vaan vei niin paljon aikaa, etten uskaltanut ees harkita blogin päivittämistä ja talvi ahistaa ja masentaa, kun on kylmä ja pimiä ja lunta ja pakkasta ja kylmä ja pimeä ja kylmäkin aina! Kevättä kohti mennään kuitenkin kohinalla ja ehkäpä se mielikin tästä taas virkistyy ja saa aikaiseksi päivitellä useammin.




Kevätkaudeksi mulle on vähän duunijuttujakin tiedossa, joten kiirettä pitelee. Työjutuille tosin päätin varata ihan oman blogipäivityksen, joten siitä lisää seuraavassa. Naattikaa talvikuvista sillä välin! :)

Koiran häkilläkin on kylymä!

Koti pilkottaa puitten välistä :)

Hakekuormaa varten levitetty pressu siinä. Ja toistaseks pääsisi vielä roskiksellekin :D Nykysin enää ei..

Meil on sisällä näin kylymä. Tarkeneeks teil? :D

P.S. Päivityksen teemabiisi:

Lord Est - Tää Talvi

Putket jäätyy ja putket murtuu
Pakkanen paukkuu, pylväät katuu
Autot ei kulje, ne lumeen juuttuu
Kaikki yhteydet on poikki Tampereelta Turkuun
Kaupungit pimenee, sähköö puuttuu
Öljystä on pulaa, polttimet sammuu
Sano mulle mistä tää jääkausi johtuu
Suomi hetkessä Helvetiksi muuttuu

Tää talvi, on vuosisadan kylmin ei liikkua tarvi
Jäätyy naama, kassit ja sarvi
Ja säveltä haikeeta soittaa se torvi
Hyvästit monelle jättää tää talvi

H-hetken kertaus

Eivät peruneet lakin antoa. Hieno homma! :) Lukion itsenäisyyspäivän juhla tuli ja meni ja varsinainen lakitustilaisuus ohjelmanumeroineen pidettiin Pudasjärven seurakuntakodilla, koska koulun sisäilmaongelmat haittaavat siellä bileiden järjestämistä. Kahvitilaisuus järjestettiin Pajalla, kepeissä ja iloisissa tunnelmissa :)

Äiti otti ja lenti tosissaan Pudikselle viikoksi, mikä oli hurjaa sekä sen, että mun ja monen muunkin mielestä. Piti tulla kattomaan, miten ainokainen edustaa lakkijuhlassa :) Kovasti se valitti, että kylymä oli ja tunki pannulapun oven avaimenreikään, jottei kauheesti olis tuiskuttanut käytävästä kylmää sisälle. Kyllä se muuten sitte kai ihan hyvin pärjäsi - kolmille housuilla ja muutamilla villasukilla. Arkiviikko (maanantaista perjantaihin) riitti äiteelle ilman telkkaria ja Itsenäisyyspäivänä meinas olla molemmilla jo aika tylsää, kun ei ollu juuri muuta tekemistä, kuin palella, juua kahvia, syyä ja ravata tupakilla :D Mutta kaikki meistä selvisivät kuitenkin jokseenkin hengissä koko viikon!

Isikin tuli toki juhlaan, muttei ihan koko viikoksi sentään. Autolla edellisenä iltana tänne ja juhlien jälkeen takasin kotimatkalle. Eipä malttanut sekään pysyä poissa ainokaisensa lakituksesta ;) Eikä malttanut kyllä kummitätikään, taikka Tarja, eikä myöskään äitin hoitohenkilökuntana toiminut Alma :) Olihan se aika ihanata, että niinkin suuri sakki sukulaisia tuli meille asti juhlistamaan :)

Varsinaisestta juhlassa oli aika huimat puitteet, kun samalla juhlittiin myös itsenäisyyttä. Me tuoreet ylioppineet, kaikki 5, saavuimme saliin lippukulkueessa, kaikkien vieraiden seistessä. Melkein pyörryin.

Meille pidettiin puheita ja laulettiin ja soitettiin haitaria ja vaikka mitä. Salamavalot räpsivät ja tuntui aika julkkikselta. Hienointa oli kuitenkin (lakin ja tokarin saannin lisäksi) rehtorin puhe, jossa hän mainitsi minut erityisesti. Olihan toki erityisoppilas, kun taival oli pitkä ja kivinen ja mutkainen ja vähän erikoinen muutenkin, kun aikuisiällä tuli sitten suoritettua kaikki lopulta loppuun.

 Virallisen osuuden jälkeen päästiin juhlimaan pajalle, jossa kaikki pajalaiset ja ohjaajat tulivat jonossa halamaan ja onnittelemaan. Huippua! :) Ennen kahvia sain kunnian vastaanottaa muutaman lyhyen ja onnistuneen epävirallisen onnittelupuheen (sovittiin, ettei pönötetä virallisesti) pajan ohjaajilta. Kukkia, ihanat korut, stipendi kaupungilta ja itse tehty (siis, allekirjoittaneen itsetekemä :D) kortti lämmittivät mieltä kovasti :)

Tutkintotodistus! :)

Loppu iltapäivä meni renossa tunnelmassa naatiskellen kahvia ja kakkuja. Mukana juhlimassa kävi myös paikallislehden päätoimittaja, joka haastatteli ja teki lehtijutun. Sekä oikeestaan kunniavieraan ominaisuudessa mun mielenterveyshoitaja :) Johanna oli kuitenkin se, joka keksi mut pajalle lähettää ja jonka idean ansiosta tää päivä tuli lopulta mahdolliseksi.

Muutaman tunnin kahvittelujen jälkeen pakattiin vähän vielä kakkuja kotiinkin mukaan doggie bagiin ja suunnattiin äipän kanssa korpeen rentoutumaan. Juotiin Brandyllä pika kännit ja mentiin ajoissa nukkumaan. Ylioppilas näki rauhaisia unia <3 Todistus yöpöydällä rauhoitti mielen 12 vuoden jälkeen ;)

P.S. Kuvien sijoittelun kanssa oli vähän ongelmia, mutta eiköhän nuista kaikista selviä, että mistä on kyse :) Onnittelutaulu ja kakkupöytä odottivat pajalla, muissa kuvissa muuta oheistuotetta, kuten juhlakalu :)

Pajalaisten ja pajan henkilökunnan yhteislahjus <3
Ja vieläpä erään pajalaisen omin pikku kätösin väkertämät. Nää on niin hienot!