Kommentointi mahdollisuus kaikille!

Ajattelin, että kun esim. oma rakas äitini, joka on myös alkanut lueskelemaan blogiani, haluaisi kommentoida tähän ja googlen blogeissa pitää olla kirjautuneena sisään, että kommentoi voi jättää, niin päätin tehdä blogini lukijoille yhteisen tilin, jota kaikki voivat käyttää kommentointiin. Muistakaa kuitenkin pistää oma nimenne kommentin yhteyteen, jotta tiedän, kuka kommentin on jättänyt :)

Toivottavasti ohjeet ovat mahdollisimman selkeät:

Klikkaa blogikirjoituksen alareunassa olevaa kohtaa " 0 kommenttia", siinä voi toki olla enemmänkin, kuin 0, jos lukijat pääsevät jatkossa tällälailla kommentoimaan.

Valitse kommenttisi kirjoittamisen jälkeen alta Google-tili ja klikkaa "Lähetä kommentti". Sinut ohjataan eteenpäin seuraavalle sivulle, jossa voit kirjautua sisään.

Käyttäjätunnus (sähköposti): alamaailma1
Salasana: blogi1234

Kun klikkaat, "kirjaudu", sinut ohjataan takaisin blogiini ja näet kommenttisi, jota voit vielä muokata. Tässä vaiheessa sinun pitää vielä kirjoittaa "sanojen vahvistaminen", eli ns. turvallisuusvahvistus, joka on sattumanvaraisesti arvottu sana kommenttisi alapuolella. Lopuksi klikkaa "lähetä kommentti" ja kommenttisi tulee kaikille näkyviin.

Kolmas lukioyritys toden sanoo

Joopa. Musta tuli TAAS lukiolainen. Tällä kertaa aattelin oikeesti saada sen valkolakin vihdoin päähän. 3 alotusta ja tähän mennessä yli 10 vuotta jo menny, joten eiköhän tää tähän nyt lopu. Kursseja on suorittamatta 2 (KAKSI!) ja ruotsi pitää kirjottaa. Täällä pohjosessa on mahdollisuus käydä lukio kokonaan/osittain etänä, eli www.eLukio.fi. Ihan superhuippua! Mä lueskelin tosta lukiomahdollisuudesta netistä jo aiemmin keväällä ja mietin, että kun tommonen mahollisuus tarjotaan, niin miksi ihmeessä mä en tarttuis siihin. Multa puuttuu opintoja NIIN vähän, että olis oikeesti (pistäkää nyt muistiin tää mun sanomana) TY-PE-RÄÄ olla käymättä sitä loppuun. Ainakin toistaseks oon vielä oikeinkin innoissani tästä, josta todistaa ehkä jotain jo se, että tänään tarttu kirjastosta mukaan:

• Tähtäimessä valkoinen lakki - Lukiolaisen opas
• Starta på nytt - ruotsin kertaus ja tukimateriaali lukion alkuun
• Oletko älykkäämpi, kuin luulet (150 testiä, joilla opit löytämään älykkyytesi kaikki puolet)

Ainakin tota älykkyystestikirjaa koitin kovastikin selailla tossa päivällä ja osasin aika paljon juttuja oikein sieltä. Huomasin jopa kirjantekijän virheitä, tai ainakin päätin, että kyllä mun vastaus on se oikea vastaus. Lueskelin myös nopeesti läpi tuon lukiolaisen oppaan, mistä ei sinänsä kyllä kauheesti uutta tietoa mulle herunut. Paitsi, ettei rokki ole oikeeta opiskelumusiikkia, vaan taustalle pitää laittaa peethoovenia ja mootsarttia ja semmosta. Huilukonserttia Ö-duurista esimerkiksi. Salestisti toimii! Ja kyllä mä opiskelin vähä tota ruottiakin ja jopa ymmärsin pari sanaa sieltä :)  "Jag sover lite först: darför att hjärnan måste starta på nytt!" Se meinoo, jotta ensin nukuin vähän ja nyt on aivoissa energiaa alottaa! No joo..onhan tässä lukiolomaa pidetty jo muutama vuosi taas, että eiköhän se pidäkin nyt jo herätä.

Pakko myös kehua näitä ihmisiä täällä. Mä oon ylistänyt täkäläisiä täkäläisille ja sikäläisille ja sukulaisille ja kaikille. Mun mielenterveystoimiston hoitaja, jonka luona käyn jutskailemassa mun jutuista on aivan ihana! Orimattilassakin oli jo tosi kiva täti, mutta toi on vielä ihkumpi! <3 Sanoi aatelleensa mua pitkin viikkoa, kun ootti oikein, että pääsee mun kanssa juttusille. Oli tosi ilonen, kun mulla on mieliala ja vireystaso noussut ja oon innostunu koulusta ja ulkoilusta ja kasvimaasta ja kaikesta. Käski mun kirjottaa kirjan! Ja halus väkisin tavata mut mahollisimman nopeesti vielä ennen lomaansa, että ehtii kuulla lisää mun juttuja. Meillä on tosi paljon yhteistäkin sen kanssa. Hirmu kiva oli jakaa kokemuksia ja huomata, kuinka hän oikeesti piti keskustelusta mun kanssa. Harmitteli oikein, kun seuraava asiakas odotteli jo oven takana. Tommosia ihmisiä pitäs kaikkien hoitoalalla olevian olla.

Yhtä ihana oli myös sairaanhoitaja, jolla tänään kävin ihan yleisterveystarkastuksessa. Aamulla ensin labraan verta antamaan, syömättä, juomatta ja polttamatta 12 tuntiin. Eikä ees tupakointi tuottanu tuskaa, tai tupakoimattomuus.. Oon siitäkin aika ylpeä itestäni. Enkä myöskään itkeny yhtään verikokeessa, mutten myöskään saanu kiiltokuvaa, enkä tarraa, vaikka pyysin. Se vähän harmitti, mutta labratäti selitti, että niitä on vaan lastenosastolla eli neuvolassa kait. Silloin meinas vähän tulla itku :(
Ja tosissaan, iltapäivällä sit kuulemaan tuloksia. Näinkin paksulle ihmiselle oli kolesterolit oikein hyvät, samaten sokerit ja verenpaineet. Veri oli vähän sakeeta, niinku tupakoijalla aina ja tuota..veressä ei ollu ees kauheesti viitearvoja enempää rasvaa. Olin oikeesti tosi yllättyny, kun odotin melkeen purkutuomiota itelleni. Myös puhallustesti tehtiin ja keuhkot oli mulla ihan ok-kunnossa. Vähän kun niitä vielä rasittaisi, niin olis paremmat, mutta ihan tyytyväinen oli hoitajatäti niihinkin tuloksiin. 6 litraa sain keuhkoille tilavuuttakin, mikä oli oikein hyvä ja 80% käytin niitten hengityskapasiteetistakin, tai jotain... Noin mä sen ainakin käsitin ja kuulosti hyvälle!

Ja lukiolla tosissaan kävin eilen. Mä ilmottauduin sinne netin kautta jo viime viikolla. Elukion yhteinen rehtori lähettää ilmottautumiset aina sen kaupungn lukion rehtorille, jonne kouluun mennään ja ne oli siellä jo ootelleetkin mun ilmestymistä. Aivan superihana rehtori oli! Harmi vaan, että hän ei jatka virassaan enää ensi syksynä, mutta jos uusi reksi on yhtä kiva, niin käyn mielelläni siellä koululla useemminkin pyörähtämässä. Hän esitteli mut kaikille vastaantulleille henkilökunnan jäsenille "tässä on nyt SE Hanna, jota me on tänne ootettu". Oli tosi hassu vastaanotto ja jäi tosi hyvä mieli siitä. Rehtori kätteli mua ainakin neljästi ja vielä halas lähteissä. Ei tämmösiä ihmisiä kasva siellä etelän jörötysmaassa. Suosittelen oikeesti tosi lämpimästi muuttoa pohjoseen, jos vaan uskaltaa. Siitähän se on kiinni. Nössöt jää muhimaan sinne betonihelvetteihin ;)

Mä oon vakaasti sitä mieltä, että tänne muutto on ollut mun elämäni ehdottomasti fiksuin ja paras päätös tähän mennessä. En oo kertaakaan katunut vaan ainoostaan nauttinu olostani täällä. Tänäänki käytiin illansilmässä, sateen jälkeen taas vähän Koiran ja myös Merrin kanssa kävelemässä tuolla raikkaassa luonnossa. Kuvia reissusta vielä tuossa alla. Elukat kulki peräkanaa, kuin köyhän talon porsaat. Vuoroin ajoi Koira kissaa takaa ja hetken päästä osat vaihtui. Välillä ne olivat nenä upoksissa samassa heinäkassa hiiren perässä ja toisena hetkenä Koira yritti kissan perässä puuhun. Ei noita voi olla hymyilemättä kattomatta, niinku elokuvaa seuraisi!

Ruokayrtit

Tältä päivältä ei puutukaan enää kuin ehkä ruokaa, jauhelihajotain, johon kävin nyppäsemässä Koiran estelyistä huolimatta muutaman ruohoSIPULIN varren ja vähän lipstikkaa. Koira ei pitäny kummankaan mausta, kun tarjosin niitä sille, joten se kostoksi sotkeennutti mut puutarhaletkuun ja kaato rähmälleen tonne takapihalle. Onneksi talon muut asukkaat oli niin keskittyneitä peleihin ja vehkeisiin täällä sisällä, etteivät nähneet tätä mun lankeemista. Näykkivä, pomppiva ja nauraen läähättävä Koira sai mun verenpaineen nousemaan hetkellisesti niistä hyvistä lukemista, mitä hoitajatäti tänään sai ja mä tarrasin sitä salamannopeesti kiinni kaulapannasta (yleensä se ehtii aina karkuun) ja talutin aika tuimasti sisälle. Istuin tupakalle kuistin eteen ja aloin nauraa itekseni. Koko tilanne tuntu siinä vaiheessa jo niin koomiselta. Pipokin oli edelleen lupsahtaneena silmille maassa rämpimisen seurauksena ja Merrikin nökötti rappusilla vieressä melko myötähäpeisen näkösenä. Vaikka mä tätä paikkaa rakastankin, niin ei tää ois mitään ilman noita elukoita <3

Kävelyn alkuvaiheilla, kissa syöksymässä Koiran perään. Koiralla puolikas säästöpossu suussa.

Linssiludea ei v*ituta, kuten ilmeestä näkee. Toinen sankari seikkailee taustalla.

JUOKSUKISA! Kumpi ehtii ensin puuhun.

Peräkanaa, -kissaa ja - koiraa. Kana puuttuu :D

Puuma tarkkailee saalistaan puusta. Koira syöksyy juuri ojan yli taustalla.

Merriäkin hävettää, kun mamma ei pysy omilla kahellaan pystyssä...

Leipomispäivä

Tuli tylsyyskohtaus ja teki mieli jotain hyvää ja kaapeissa ei ollut oikein mitään, joten syntyi idea kuivakakusta. Piti oikein soittaa mammalle ja kysyä, että miten äitin herkkukakku taas tehtiinkään, kun en niinkään yksinkertasta reseptiä muista. "Kolmesataakolmesataakolmesataa ja viis munaa", sanoi äiti.
"OKEI!" eli kakun kimppuun!
Aluksi piti lähteä tietenkin liikkeelle siitä, että tallensi kokeilematta reseptin muiden näkyville ja itselleen muistiin: 

http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/312921/Tosi%20Helppo%20Kuivakakku/

Vaaka

Sitten aloin etsimään sähkövatkainta, aineksia, kulhoja ja keittiövaakaa. Vaa'an kanssa oli aluks vähän miettimistä, kun kaapin päältä löyty ehkä jokseenkin vanhahko versio, jota en oikein osannut käyttää. Lopulta sain sillä kuitenkin jotain tuloksia aikaan ja ehkäpä mitatkin oli jopa oikeita :D

Vaa'an ohjeistusta

Sokerit ja voi sekaisin, lopputulos oli semmosta vähän niinkö nypityn olosta voiseosta... sitten sekaan munat, myös muutama kuori, jotka sain nypittyä pois ja lopuksi jauhot, joista lähtenyt pöly täytti koko keittiön. Koirakin aivasteli. Kun seos oli jotakuinkin valmis, nostelin sen vuokaan ja tuuppasin uuniin. Tämän jälkeen pyyhin jauhopölyt vaatteista, naamasta, tukasta, sähkövatkaimesta, pöydiltä, tasoilta, kaapinovista, puhtaista aseista tiskipöydällä ja Koirasta.. :D En tiiä, mimmosen lopputuloksen tuolta uunista saan, mutta ainakin taikinan maku oli sama, kuin mamman tekemä <3 Vähän rousku sokeri hampaissa ja silleen, mutta hyvää se oli silti!

Menossa uuniin

Innokas apukokki

Sotkin vain näin vähän!

Lettukestit

Letut :)

Lettujentekokaveri :)

Tänään tuli tässä iltasella paistettua 1,5 litran lettutaikina. Tuntu, että varmaan 100 lettua väänsin. Ja hyvin hoitu Koiran kanssa leikkiminen samalla. Se on kait sitä multitaskingiä, kun kietoo koiran lelun oikeeseen jalkaan ja heiluttelee koipea samalla, kun hiki hatussa paistelee lettuja. Hyviä tuli ainakin, oli Koiralla sitten osuutta asiaan, tai ei. Niitä näyttäis tossa vielä vino pino olevan, vaikka niistä on kertaalleen jo kestitelty. Ja toki Koirallekin riitti, salaa annoin.. :) Tosin kämpässä leijuu nyt semmonen kiva rasvasavu, kun lettuja on käristelty varmaan 2 tuntia ja vaikka oon pyyhkiny keittiön pöydän jo kahesti, niin silti meinaa läppäri karata käsistä, kun pöydän pintakin on ihan rasvanen. Mutta ainakin täällä tarkenee! Tässä kevään mittaan on huoneiston lämpötila pyöriny siinä 14-17 asteen välillä, mut nyt on ainakin 21, kun hella on pauhannut koko illan. Ensin makaroonilaatikko muhi uunissa ja sen jälkeen toi lettuprojekti. Tuli pitkästä aikaa oikein hiki tässä keittiössä :D

Jongunjärveä

Käytin myös taas katselemassa tuolla naapurin rannassa Koiran kanssa, että mitenkä on kevät edistynyt. Pienin kuvakollaasin vois siitä retkestä taas koota tähän. Vihreämpää siellä näytti oleva, kuin viime kerralla ja vaikka tässä nyt parina päivänä satelikin aika runsaasti, niin kovin märältä ei vaikuttanut. Vahingosta viisastuneena en antanut kuitenkaan koiruuden juosta vapaana, ettei se olisi taas päättänyt mennä uimaan. Enkä itsekään mennyt liian lähelle vesirajaa, sillä viimeksi kastui molemmat tennarit niiden upotessa rantahiekkaan :/ Ihan törkeen lämmin oli kyllä. Kun lähettiin kävelylle, niin aurinko tuntui oikein porottavan takaraivoon ja tuntu, että huppari oli jo melkeen liikaa. Koska mulla on kuitenkin ollut tapana vilustua keväisin (ja talvisin ja syksyisin ja kesäisin...), niin pidin hupparin kuitenkin tiukasti päällä. Ihmeen terveenä tosin oon tässä säilynyt, kun vertaa aikasempiin vuosiin. Täällä pohjosessa en oo vielä kertaakaan ollut kipeenä. Eikä mun supermegakamala koivuallergiakaan oo vielä ottanut valtaa, mitä ihmettelen suuresti. Muutaman kerran oon aivastanut ja nenu on sillontällöin vähän kutissut, mutta normaali kevätallergia on ainakin toistaseks pysynyt taka-alalla. Ja saa mun puolesta pysyäkin. Olis niiiiin luxusta, jos musta olis tullut niin vanha, että allergiakin olis hävinnyt. Se on ainoo asia, minkä takia saan vanheta. Muuten ei kiitos. Tänä vuonnakin täytän sitte taas 21, jos joku kysyy... KORKEINTAAN 25...

Heinikossa rapisee

Näytti siltä, että soutelemassa oli jo käyty

Suurin matkan varrelta löytynyt keppi piti ottaa mukaan

Sateen jälkeen ilmestynyt, melkein sydämen muotoinen metsälampi

Tahvo tuli kotiin!

Tahvo pari vuotta sitten Lahdessa

Koira oli tosi villinä tossa pihalla ja ihmeteltiin vähän, että mikä sillä on. Joni lähti nukkumaan ja mä jäin vielä tupakalle ja huomasin, et Koira ajoi jonkun kissan puuhun. Aluks luulin sitä Merriksi, mutta kun se rääkäisi, niin tunnistin Tahvoksi <3 Mamman pieni <3 Koitin huudella ja kisskissitellä sitä, mutta katti oli Koiran takia niin kauhuissaan, ettei tehny elettäkään sen puolesta, että olis kiivenny alas puusta. Lopulta se kuitenkin alko hivuttautumaan alaspäin, vaikka Koira pyörikin ja haukku puun juurella. Tahvo jäi siihin sitte parkittamaan kauhuissaan, sähisi ja murisi Koiralle. Mä koitin saada Koiraa kiinni, mutta kun se oli niin villinä, niin eihän siitä mitään tullu. Sain kuitenkin Tahvon syliin ja lähin kävelemään sisälle päin, mutta kun Koira loikki jaloissa, niin Tahvo sai paniikkikohtauksen, repi mun kädet auki ja sinkos karkuun. Se juoksi pieneen syvennykseen talon päätyyn ja nökötti siellä, kun Koira haukku ja pomppi ympärillä.

Mä sain lopulta huijattua Koiran kiinni ja vein sen sisälle Jonin kanssa nukkumaan.

• "JONI! Nukutko sä jo?"
• "Mmmjjjojoooo..."
• "Tahvo tuli kotiin! Koira haki sen puusta!!!"
• "AHA!"

Työnsin Koiran Jonin huoneeseen ja säntäsin keittiöön. 

Mä kääräsin tupakin ja lähdin hakemaan karkulaista kotiin. Se ei kuitenkaan suostunut tulemaan sieltä syvennyksestä pois, vaan murisi mulle, kun koitin sitä silitellä ja jutella sille mukavia. Lopulta se hävis sinne syvennykseen ja mä tajusin, että se olikin pieni aukko, joka johti talon alle. Hetken siinä tuumin ja tajusin, että se johti joko halkokellariin tai sen viereiseen tilaan. Kipitin kellariin ja huutelin Tahvoa ensin halkovaraston puolella ja avasin sit seinässä olevan pienen luukun, josta kuuluikin sitä äänekäs MIU! <3 Tahvo kömpi sieltä pihalle ja tuli heti mamman jalkoihin pökkimään ja kehräämään. Mä silittelin sitä siinä ja juttelin sille ja kyselin, että missä se oli oikein ollut reissussa. Eipä tuo vastannut :D Siitä sitten lähdettiin kapuamaan yläkertaan takasin, kissa sylissä, yhtä painavana ja pulleana, kuin aina ennenkin <3


Soppa tuntu olevan ilonen, kun sai Tahvonautin takas kotiin, eikä Tahvokaan sille kauheesti oo murissut. Tahvo söi vähän ja tuli mamman vierelle sängylle ja nyt ne jo Sopan kanssa leikkii tossa lattialla sulassa sovussa, kynnet ja hampaat toistensa kurkuilla :D

Mamman pieni Tahvonautti <333

Kasvihuone kunnossa!

Ennen

Jälkeen

Viherpeukalointiin löytyi eilen illalla yllättävänkin paljon motivaatiota ja päätin raivata kasvihuoneen paraatikuntoon. Ihan kaikille tavaroille en keksinyt järkevää sijoituspaikkaa, mutta tarpeelliset kuokat ja haravat ja lapiot ja purnukat otin talteen ja muut kasasin nätisti sivummalle. Pari kuvaa projektista, ennen ja jälkeen.

 

Kasvihuoneen kanssa puuhailun lisäksi, tutkin myös kamerani ominaisuuksia ja onnistuin napsimaan pari kivaa lähikuvaa pihalla viheriöivistä kasveista. Ainakin paju kissoineen on tuossa toisessa, toisesta en oo ihan varma, mutta lepäksi tai haavaksi ehkä veikkaisin. Mussa ei ihan niin paljoa ole vielä kuitenkaan hortonomin vikaa, että tunnistaisin muitakin kuin, kuusen männyn ja koivun (+ tuon pajun, koska noi kissat..)

Nyt kuitenkin iltateetä vielä ja teeleipää, josta tuli juuri äsken jo toinen uunituore versio tänään <3 Eka oli ainakin tosi hyvää, mutta tän jälkimmäisen tein hiivalla ja unohdin rasvan, että voi olla, että semmoinen reilusti voinen ja leivinjauheella kohotettu versio oli kuitenkin parempi. Saa nähdä. Suihkuun kanssa vielä, kun lämmintä vettäkin tulee ja sitten nukkumaan <3

P.S. En pidä tän bloggerin kuvien asettelutavasta. Tai sit en vaan osaa.. -.-

Viherpeukalo keskellä kämmentä

Mä tilasin netistä muutamia siemeniä. Porkkanaa, tilliä, persiljaa, jäävuorisalaattia, kirsikkatomaatteja ja kurkkua. Kaupan päälle tuli vielä jotain "Kesäleukoija", joista en oo koskaan ennen ees kuullut :D Mä oon ollu toooosi huono puutarhanhoitaja aina, pentuna ehkä vähän enemmän kiinnosti kykkiä kasvimaalla, kuin nykyisin, mutta jotenkin nyt, kun on masennus alkanut helpottaa ja kevätsää lämmittää, niin mun sisäinen pikku puutarhurikin on kaivaitunut jostain esiin. Tossa talon päädyssä, kuistin jatkeeta on aivan ihana pieni kasvihuone. Se on aika rempallaan ja rikkaruohot on siellä päässet rehottamaan, mutta oon tässä silti kovasti suunnitellut laittavani sen vielä kesäksi kuntoon ja aikana koittavani kasvattaa edes vähän salaattia ja ehkä tilliä ja persiljaakin, vaikken niistä juurikaan välitä. Jos porkkanatkin sais vielä kasvamaan, niin ois aika huippua. Kurkun ja tomaatin kanssa oon melko skeptinen, koska ne pitäis ensin antaa itää ja kasvaa taimelle sisällä ja sitten vasta laittaa maahan kasvamaan. Ja mitä mä noista pusseista lueskelin, niin sisätiloissa tapahtuvan taimikasvatuksen olis tarkotus tapahtua helmi-maaliskuussa. Oisinkohan mä jo jokusen kuukauden myöhässä? :D

Aika näyttää sitten, että mitä mä oikeesti saan aikaiseksi, mutta kun oon nyt kuitenkin aika ahkerasti jaksanut jo liikuskella pihalla, niin mikäs siinä, ettenkö jaksais tuolla ulkosalla/kasvihuoneessa muutenkin touhuilla. Nenä kiinni kirjoissa ja koneella istuminen alkaa vähän tylsisyttämään, eikä sormetkaan jaksa aina toimia, kun pitäis virkata ja kutoa. Mulla on kyllä ollut ikävästi tapana useinkin alottaa sukkia ja pipoja ja kaulahuiveja ja mitähän vielä, kutomaan, mutta aika usein ne jää kuukausiksi kesken. Nytkin on varmaan toistakymmentä käsityökirjaa tuossa pöydän nurkalla ja ainakin kolme eri kutomis-/virkkaustyötä kesken. Pipon mä kyllä ajattelin ehtiä virkkaamaan itselleni vielä tässä tämän viikon aikana, että on sitten kevätpipo, kun ilmat alkaa entisestään lämpenemään.

Kuvassa myös pipo :)

Mä en ole oikein koskaan ollut juurikaan mikään pipo-ihminen, mutta tuon kanssa-asujan vaikutuksesta on mullekin nyt pipo juurtunut päähän :D Ja eihän sitä lämpösillä keleillä voi enää mikään villapipo päässä kulkea. Vaikka hyvin se päässä onnistuu toistaiseksi vaikka nukkuminenkin, kuten eiliset muutaman tunnin päikkärit todisti :D Ihmeen paljon on kyllä tullut taas viime päivinä muutenkin nukuttua. Kun ei telkka näy ja muutenkin on välillä tylsää, niin sitä usein tulee nukahdettua, kun menee sängylle pötköttelemään ja katselemaan jotain sarjaa/leffaa tietokoneelta. Varhaisheränneenä animen semi-ystävänä mä olen nyt muutamaa sarjaa koittanut katella ja viimettenä sain justiinsa Death Noten katottua. Tosin puolet jaksoista katsoin moneen kertaan, kun nukahdin aina kesken. Ennen en voinut kuvitellakaan, että oisin voinut nukkua telkan tai muun äänen häiritessä ja nykyisin se on melkeen pakko. Aina nukkumaan käydessä on pistettävä joku sarja tai leffa pyörimään tai ainakin joku äänikirja. En pysty enää nukahtamaan täydessä hiljaisuudessa, vaikka oisin kuinka väsynyt. En ainakaan omassa sängyssä. Jos jossain kylässä oon, niin silloin ehkä kyllä, mutta se koko tilanne on muutenkin aina erilainen.

"Peikkomuori"

Kevät on myös saanut mun sisäinen taitelijan heräämään ja oon tosi paljon tykännyt ottaa valokuvia kaikesta, mitä eteen on tullut. Onneksi mun kännykässä on hyvä kamera, niin sillä saa ihan kivoja kuvia, eikä tartte isoa digikameraa kantaa aina mukana. Ja vaikka varsinaisessa kamerassa onkin enemmän megapixeleitä, niin tuntuu siltä, että uudemman kännykän kamera on silti parempi. Lisäilenkin tänne blogsuun nyt varmaan aika ahkerasti kuvia, jotta kevätseikkailuni välittyvät muutenkin, kuin tylsänä tekstinä :D

 

Nyt Koiran kanssa ulos ja kuvailemaan lisää ja nauttimaan harvinaisesta herkusta: Lämmöstä ja Valosta <3

Ja iltasella, jos motivaatiota löytyy, niin kasvihuoneen kimppuun :)