Jag är en överstudent nu!

Aluksi lyhyt anteeksipyyntö piiiiiitkästä tauosta ja yhtä lyhyt selitys. Blogi on ollut kirjoitustauolla. Siis, tauolla kirjoittamisesta ja kirjoittamisen takia. Ja viime viikkoina myös laiskuuden..Tuli käsky keskittyä vain ja ainoastaan kirjoituksiin ja jäättää kaikki muu taka-alalle. Ja poikihan se tuloksia...

Mä siis VIHDOIN kirjoitin - YLIOPPILAAKSI.
Aikaa meni syksystä 2000 - jolloin astelin ekan kerran lukioon
- syksyyn 2012 ja tähän päivään.
Takana on 2 ja puoli vuotta päivälukiossa, + vanhamallinen reaalin kirjoitus arvosanalla A-
Vuosi aikuislukiossa ja äikän sekä enkun kirjoittamiset, äikästä M, enkusta C.

Sekä lopulta reilu vuosi eLukiossa ja viimeisten kurssien suoritus vielä Pudiksen omassa lukiossa.
Eli kaikenkaikkiaan 4 eri oppilaitosta ja 12 vuotta taukoineen.
Mutta valmista tuli!

Monesti epäillytti itteänikin, että tuleeko tää päivä IKINÄ ja lunastanko aikanaan isin äidille, eli Mammalle, tekemäni lupauksen.  Silloinkin, kun tuntui, ettei ruotti ja matikka mee päähän millään ja etten enää alota lukiota uudestaan ja en jaksa kirjottaa ja en osaa ja en haluu ja en en EN! Niin muisto siitä, että lupasin Mammalle kirjoittaa itteni ylioppilaaksi, autto jaksamaan ja alottamaan aina uudestaan. Musta ei Mamma ihan tullut suvun ekaa ylioppinutta, kun serkkujen lapset ehti ensin mun hidastellessa.. mutta oothan silti musta ylpeä siellä pilven reunalla kun luet tätä blogia? :')

Viimeiset muutamat kurssit oli tuskaisimmat. Mun piti käydä yks pakollinen ruottin kurssi, että ees pääsin nyt syksyllä kirjoittamaan. Kävin sen pikavauhtia 2. luokan lukiolaisten (n. 17-vuotiaiden) kanssa ja sain siitä 7 :) Siitä oli kiva lähteä kirjottamaan.
Kirjotusten jälkeen oli vielä eessä matikan ja filosofian kurssit, jotta lakin ja päättötokarin saisi.. Filosofiaa koluttiin myös pikavauhdilla läpi samaisten "luokkatovereiden" kanssa. Välillä tuli pyöriteltyä silmiä ja tuumittua, että mihin sakkiin sitä olikaan lähetty, kun ikäeroa opiskelukavereihin oli kymmenisen vuotta... Siinä avautu maailmankatsomus vähän joka suuntaan. Mietin monesti, että onko musta tullut vanha ja olinko mäkin joskus semmonen..? :D Filosofiasta tuli repästyä kuitenkin 9 ja se lämmitti mieltä entisestään. Varsinkin, kun se oli viimenen kurssi, mikä piti suorittaa.

Osasin tämmöisiä! :)

Matikka oli suurin pommi ja kompastuskivi. Mä suoritin kurssin itsenäisesti ja kokoajan pelotti, että eihän se mee läpi nyt, kun ei se oo mennyt 3 edellisenääkän kertana. Kyseessä oli siis viimenen pakollinen lyhyen matikan kurssi, josta oli jo kolmesti tullut hylättyä. Ja kun viiminen pakollinen oli saatava ainakin läpi..
Mä tein töitä enemmän, ku ikinä minkään koulutyön eteen. Laskin ahkerasti päivät Pajalla ja illat kotona. Kävin tukiopetuksessa näyttämässä laskusuorituksiani ja kysymässä neuvoa laskuihin, jotka ei sujuneet. Koepäivä kun koitti, niin vähän pelotti... Kaavat meinas olla päässä ihan hukassa ja sekasin, mutta... kaikista omista epäilystä huolimatta nousi nelonen lopulta ysiin! Matikan kuuden kurssin arvosanat menee nyt 6,6,6,4,9! :D Äitin kanssa meinattiin, että opettajalla oli puhelin väärinpäin, kun lähetti mulle tekstarina kurssiarvonan ;) Mutta kyllä. Ysi sieltä pätkähti! Ja näin ollen - KAIKKI kurssit läpi ja samaten menivät vielä ne yo-kirjoutuksetkin.

Tulokset julkaistiin perjantaina ja tänään sain niitä kysellä lukiolta.
Lakki painetaan päähän 5.12. Seuraavin arvosanoin:

Ruotsi 143 (159 pisteellä lähti, mikä vaadittiin C:h. Opettaja tarkisti yo-kokeita ekaa kertaa ja varoitteli pisteiden pudotuksesta, mutta että 16 pistettä lähti...aika hurja..)
Psykologia 15 (lähti 14:sta, eli pisteellä nousi, mikä oli hienoa! 16 pistettä vaadittiin C:n, eli pisteen päähän jäi)
Terveystieto 26 (lähti 28:lla, mikä oli juuri E:n raja. Eli putosi sen verran, että arvosana vaihtui alemmaksi..)
Englanti 239 (lähti 231:llä, eli kivasti nousi kuitenkin 8 pisteellä, M:n sai juuri 232:lla pojolla, eli enkku nousi C:stä M:ään :) )
Äidinkieli 80 (83 pisteellä lähti, L:n raja oli kuitenkin 86 joten jäihän se sitten useemman pisteen päähän. E:n sai "jo" 71:llä pisteellä)

Pähkinänkuoressa pisteet ja arvosanat:

Ruotsi laski 16p = B (lubenter approbatur)
Psykologia nousi 1p = B (lubenter approbatur)
Terveystieto laski 2p E--> M (magna cum laude approbatur)
Englanti nousi 8p C--> M (magna cum laude approbatur)
Äidinkieli laski 3p = E (eximia cum laude approbatur)

Arvosanoista jos tahtoo tietää lisää, niin edellisessä päivityksessähän mä niistä tarinoin :)

Kaikki meni kuitenkin siis kirkkaasti läpi ja se on tärkeintä :) Äikkä jäi alkuperäisen tiedon mukaan yhden pisteen päähän L:stä, mikä vähäsen kaiversi, mutta lopullisissa pisterajoissa näkyi, että pisteitä jäi lopulta uupumaan 6, joka ei enää ketuttanut ihan niin paljoa.. :D Tai ketutti vielä enemmän, tiedä sitte :) Hyväksytyn kokeenhan saa uusia ilman aikarajaa vaikka 100 vuoden päästä. EN AATELLU! :D Kun nyt kerran on kaikki menneet läpi, kurssit tehty, tutkinto suoritettu ja lakin kera näppiin napsahtaa päättötodistus, ni tämä riittää, kiitos! Kukaan ei varmasti multa tulevissa duunipaikoissa kysele, että minkä arvosanan sain psykasta ja vertaa sitä sitten mun asiakaspalvelutaitoihin. Eiköhän työnantajat "arvosta" sitä, että koulut on käyty. Vaikkakaan ylioppilastodistuksella ei kauheen korkeisiin virkoihin ookkaan mitään asiaa...

Mutta sairasloma loppuu vuoden vaihteeseen ja siitä olis tarkotus lähteä työnhakuun. Tai haku on jo nyt ajankohtanen, mutta kauheemmin ei oo mitään vielä tarjottu.. Pitäis kait keksiä joku loistava IT-idea ja alkaa tahkoomaan rahaa kotoa käsin. Miljoonia. Tai sitten takaisin kouluun. Harkinnassa olisi aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan ja koulunkäyntiavustajan ammattitutkinto. Tässä on jo kuukausitolkulla odoteltu, että järjestyykö koulutus täällä Pudiksella. Hakijoista meinaa olla vähän pulaa.. Se olis alle vuoden mittanen koulutus, josta aikalailla varmasti sais työpaikan ittelleen. Ja sekös se minua eniten kiinnostais. Mutta aika näyttää, että kuinka käy :)

Loppumuistutuksena kerron tässä vielä kaikelle kansalle ja erityisesti heille, jotka haluavat minua muistaa tämän opintosaavutuksen loppuun saattamisesta:
5.12. on lakkiaiset täällä Pudasjärvellä. Äiti tulee ainakin lentäen, eli jos on jotain tosi pientä ja kevyttä, millä haluatte mua onnitella, niin äitin mukaan voi koittaa soluttaa :) Lentolippujakin saa vielä ihan suht edullisesti, jos tahtoo tulla paikanpäälle. Isiltäkin kantsii kysellä, jos tulevat asuntoautolla-/vaunulla. Vähän auki vielä, että pääsevätkö paikalle :) Mutta jossei äitin mukaan halua lähteä/laittaa lahjusta, niin isillekin voi laittaa.
Vaihtoehtoisesti, oon toki tulossa jouluksi Orimattilaan, lentäen, eli yhtä pientä ja kevyttä voin kantaa mukanani silloinkin :)
Eli kultaharkot ja litran viinapullot jää äitin luo jouluna säilytykseen, jos niitä meinaatte lahjottaa :)
Tää ei kuitenkaan ole mikään "lahjokaa mua!"-ilmoitus, vaan pyyntö huomioida, että kauheen painavia asioita ei vaan voi lentokoneessa kuljettaa. Pesukoneet, autot, norsut ja rivitalokaksiot voi lähettää mulle myös suoraan kotiin ja osoitteen saa, kun pyytää :)
 
Huomioikaahan, että kaikki edellinen on kirjoittu reilusti pilkettä silmäkulmassa, hannamaiseen tapaan ;)

Pienimuotoisia kahvikekkereitä meinasin järkkäillä varmaan sekä äipän, että isin luona, että jos kahvihammasta kolottaa ja haluatte tulla silmäilemään mun todistusta ja/tai hipelöimään lakkia (jonka oon jo itsevarmana pari viikkoa sitten ostanut), niin ilmoittelen kyllä ajankohdasta.

Tällä erää, uusi ylioppilas kuittaa!
Kiitos ja kumarrus <3

P.S. Kunhan tässä kerkiä, niin päivitän vähän kuvien kanssa kesän ja syksyn touhuja... eivät tosin ole NIIN mielenkiintosia, että niistä pitää tälleesti erikseen mainostaa, mutta näin talven alkaessa on kiva muistella menneitä ja katella kesäisiä kuvia, eikös joo? :)

Kevään Ylioppilaskirjoitusten Tulosuutiset

Äidinkieli: 80 pistettä = E
Äikkä lähti Ylioppilastutkintolautakuntaan 83 pisteellä, mutta ilmeisesti tekstitaidon kokeesta lähti pois 1 piste. Ja kun tekstitaidon pisteet kerrotaan kolmella, niin se selittää tuon kolmen pisteen putoamisen. Esseekoe kun arvostellaan viiden pisteen välein.


Englanti 239 pistettä = M
Enkku lähti YTL:lään pistein 231, eli yhtä pistettä alle M:n. Odotin sieltä siis C:tä, mutta toivoin kuitenkin korotusta. Ja korottuihan se! Kokonaiset KAHDEKSAN PISTETTÄ! :o Hieno on fiilis nyt!


Syksyn kirjoitukset ei pelota enää yhtään! Sain lukiolla kuulla, että yo-tutkinnossa on semmonen juttu, ku kompensaatio. Wikipedia kertoo siitä seuraavaa:

Kompensaatio

Kompensaatiopisteet eli kompensaatioäänet tai puoltoäänet koskevat ainoastaan ylioppilaskirjoitusten pakolliseksi määritellystä kokeesta saatua hylättyä arvosanaa i (improbatur). Siinä tapauksessa, ettei kokelas ole erikseen kieltänyt kompensaatiota, onnistuminen muissa aineissa (myös ylimääräisissä kokeissa) saattaa nostaa hylätyn kokeen hyväksytyksi, mikäli kokelas saa kokoon riittävän määrän pisteitä. Harhaluulo on, että kompensaation myötä improbatur korottuisi approbaturiksi. Koe vain esitetään hyväksyttynä i:nä, jolloin se ei estä abiturienttia pääsemästä ylioppilaaksi kuten muutoin tapahtuisi. Kompensaatio ei koske ylimääräisinä kirjoitettuja aineita. Mikäli kokelas saa näissä aineissa hylätyn arvosanan, kokeen hylkääminen ei aiheuta missään tapauksessa tutkinnon hylkäämistä.

Tuohan nyt siis merkkaa periaatteessa sitä, että ihan kokonaan hylätty koe tarvitsee 18 pistettä, aika paljon hylätty 16, semisti hylätty 14 ja ihan vähän hylätty 12 pistettä. Mulla on kevään osalta kasassa 11 pistettä. Nopean laskutoimituksen suoritettuani tulin siihen tulokseen, että on joko saatava yhdestä Reaalista L, jotta pääsen läpi tai sitten kahdesta B ja C. Ja jos ihan vähän vaan en pääse ruottia läpi, niin ei puutu, kuin 1 piste. Mikä taakka mun olkapäiltä ja kaikkialta muualtakin tipahti!

Kompensaation suorittaminen edellyttää kokelaan suostumusta. Jos kokelas ei halua kompensaatiota, hänen tulee jättää kirjallinen ilmoitus lukiolle niin aikaisin, että lukio ehtii ilmoittaa tämän Ylioppilastutkintolautakunnalle. Ellei ilmoitusta ole tehty, kompensaatio tehdään automaattisesti.

Lautakunta noudattaa kompensaatiossa seuraavia perusteita. Hylätyt suoritukset on eri oppiaineissa tason mukaan jaettu neljään luokkaan, joista käytetään merkintöjä; i+, i, i- ja i=.

Kokelaan kustakin hyväksytystä kokeesta saamasta arvosanasta annetaan kompensaatiopisteitä seuraavasti:

- laudatur (L) 7
- eximia cum laude approbatur (E) 6
- magna cum laude approbatur (M) 5
- cum laude approbatur (C) 4
- lubenter approbatur (B) 3
- approbatur (A) 2

Kokelaan saamat kompensaatiopisteet lasketaan yhteen, jolloin:

- 12 pistettä kompensoi i+
- 14 pistettä kompensoi i
- 16 pistettä kompensoi i-
- 18 pistettä kompensoi i=

Mikäli kokelas on hylätty jossakin aineessa useamman kerran, otetaan hänen paras improbaturinsa huomioon kompensaatiota laskettaessa.

Kompensoidun kokeen saa uusia kaksi kertaa ilman aikarajaa.

Voitte täten siis melkein jo alkaa varailemaan lippuja Itsenäisyyspäivän lennoille Ouluun, koska tämä tyttö painaa silloin vihdoin päähänsä valkolakin! Ettäs tiiätte! :D

Tuluvii (pohjois-) Pohojammaa

Uljas ratsu

 Tuli pakkomielle lähteä verestämään vanhoja taitoja ja koska vanha kansa aina sanoo, että "se on ku pyörällä ajo, kerranku oppii, ni ei ikinä unohda". No eipä tuota ollut silleen unohtanutkaan. Kädet pysyi tiukasti tangossa ja kauheen kovaa ei uskaltanut mennä. Eikä ohjauskaan ollut aluksi kovin sujuvaa. 10 kilometriä pyöräilin ja hanuri kiitteli seuraavat pari viikkoa! :D Pistin kuitenkan peräpuolen uudelleenkin vielä koetukselle ja viime viikonloppuna tempasin uuden fillarilenkin, tosin tällä kertaa lenkki jäi lyhyeksi yllättävän (tai no tiedossa se oli kyllä..) tiesulun takia. Meille kotiin kun pääsee normaalisti autolla kahta reittiä, nyt tarttee toiseen reittiin valita kanootti, soutuvene tai loistoristeilijä - sen verran on tota vettä päässyt kasaantumaan länsirannalle. Ja kuvia on! Todistusaineisto olkaatten hyvät:

Hiljainen ilmoitustaulu

Näkymä kotipihalta, yläkerrasta. Taivaanrannan tuntumassa PITÄISI olla se kohta, mistä järvi alkaa. Mutta Jongunjärvi on päättänyt tänää keväänä hipsutella lähemmäksi, kuin aikoihin!

Tuolla ei normaalisti ole järveä..

Järvistö on rantautunut, kirjaimellisesti.

Uusi järvi Ruottisenharjuntiellä, autosta kuvattu.

Lisää uusia järviä autosta

Ja lissööö

Ja...tarviiko mainita?

Tässä on pieni metsäpuro, normaalitilanteissa..

Puro

Oja

Oja

Metsä, eikun?

Koivikko, vai?

Saappaat mukaan!

Tämä on meiltä naapuriin, Puskalaan, päin. Nyttemmin tuo ylityskohta on jo kuivunut, mutta ammottava monttu on jäänyt jäljelle. Parin viikon ajan soljuneet vesimassat koversivat tiehen miehen mentävän aukon, josta paistaa läpi ojarumpu.

Siinä pitäisi olla suhteellisen kuiva "suo"

Samainen suo

No shit, Sherlock?

Tuosta nyt voisi hypätä yli, mutta pahempaa on edessäpäiin..

Oja?

Oja?

Siinä menisi yleensä kyllä tie, niin kauas, kuin silmä siintää, kunnes tulee mutka tuolla kaukana

Oja ja metsää

Puro?

Kuiva metsä

Kuiva koivikko

Sulkuportin väärällä puolella

En usko!

Tämä on puu :)

Kotitienhaaraa vastapäätä oleva koivikko ja pari pöllipinoa

Samainen koivikko

Ja koivikko ja pöllipinot, vai onko ne uppotukkeja? Koivuhalon uittoa? :D

Ja siinä vielä vähän koivikkoa

Että silleesti! Tuluviihan meillä :) Aika pitkälle kevääseen päästiin iliman, että vedet möyri tielle asti, nyt on tosissaan Länsirannantie poikki meiltä n. 2km eteenpäin muutaman kilsan matkalta, Iijoen, Jongunjärven, Valkeisen ja muitten lähivesistöjen kevätinnokkuuden takia. Motissa ei olla oltu ja ei näyttäis siltä, että jouduttaiskaan, kun toista reittiä pääsöö vielä ainakin toistaseks kylälle. Sen kun vaan aina muistais.. karvaamman kautta sain kokea, kun viime maanantaina epähuomiossa lähdin väärää reittiä pitkin kotiutumaan. Piti sitten vaihtaa kotiin kiirehtiminen sunnuntaipöristelyksi, kun sai samantien tempasta ylimääräset 50 kilsaa, että pääsi kotio asti.

Tulvien lisäksi Pudiksen kevät alkaa olemaan kohillaan. Mulla on allergiaoireita, toisin kun viime keväänä. Pihalla kukkii leskenlehdet, viime keväänä istutetut ruukkunarsissit, sinivuokot ja koivut on hiirenkorville. Päivisin on lämmin ja öisin valosaa. Kyllä se kesä sieltä tuloo, kunhan malttaa ootella :)

Muilta osin kuulumiset on aika hyviä. Kevään yo-kirjotukset meni läpi aika kirkkaasti, lopulliset tulokset on vielä kuulematta, mutta jos pisteet pysyi samana YTL:ssä, niin Äidinkielestä tulisi E, (3 pistettä vaille L) ja Englannista C (YHTÄ pistettä vaille M). Syksyllä kirjotetaan Psykologia, Ruotsi ja luultavasti Terveystieto tai muu Reaali. Sain kuulla, että tarttetaan 18 kompensiopistettä hyväksymään kirjotukset, joten jos ruotti menee persiilleen, niin pisteitä heruu kyllä muista aineista. 11 on jo kasassa, joten ilouutinen: mun EI TARVITSE päästä ruotsia läpi! :))) Toki koitan tässä silti tsempata, että saisin edes A:n, mutta muuten kevein mielin voin sanoa, että mä oikeastaan olen jo ylippilas! :)

Sen lisäksi, jos koulutus vaan järjestetään ensi vuonna, niin mä lähden aamu- ja iltapäiväohjaaja sekä koulunkäyntiavustaja-kouluun. Vuoden verran ja musta tulis kerhotäti :) Ja! Kävin juttelemassa Pudis-lehden päätoimittajan kanssa ja ilmeisesti meille synty jonkinlainen suullinen sopimus jostain hätävaratoimittajan pestistä, eli oon myös freelancer-toimittaja nykysin! Ja! Mua pyydettiin mukaan kunnallispolitiikkaan - saatampa vaikka lähteäkin. Ja! Oon edelleen taiteillut, tehnyt kortteja, hortonomi-floristina suihkinut, keramiikkajuttuja tehnyt ja vaikka mitä! Laulanut! "Kirkkokonsertissa"! Minä?! Mamman pikkuinen pakana :) Semmosta se on, kun pitää höylätä joka paikassa :)

Neiti tuleva Tasavallan Presitentti kiittää ja kuittaa tältä erää

Karhupaja valloitti Helsingin!

HEI! Me lennetään!

Otettiin pajalaisten kanssa alle puna-silivalkoiset siivet ja suunnaattiin Norwegianin avustuksella virkistyslomalle maamme Metropoliin, eli pääkaupunkiin, eli Helsinkiin, eli HESAAN!
Pitkin kevättä tuli touhuttua pajalla kaikenmaailman paperitöiden parissa, sitovia ilmottautumisia, aikatauluja, karttoja, kohde-esittelyjä ymsyms, ja lopuksi vielä myyjäispäivä, että saatiin homma rullaamaan ja matkalle kafferahaa, ettei näläkään kuoltais :)

Matkalle startattiin aamusella toooosi varhain, eli kun bussi lähti Pudiksen keskustasta kuudelta, niin mä olin toki ollut jo neljästä asti ainakin hereillä ja ekana paikalla. Hurjaa kyytiä painatettiin sitten kohti Oulunsalon lentokenttää ja koska mä olin vastikään lennellyt jouluksi "etelään" ja takasin, niin ei ees paljoa pelottanut... :)

Matkustamossa oli muitakin

Helsinkiin kun päästiin, niin suunnistettiin ekana lentokenttäbussiin ja siitä suoraan syämään. Oli meillä vähän eväitäkin, ettei ihan nälissään tarttenut koko aamua olla. Lounastuokio Forumin kauppakeskuksen ala-aulassa oli aika jännä. Ulkomaaneläväinen otti reippaana poikana vastaan reilut parikymmentä erilaista pihvitilausta erilaisten perunoitten kanssa ja vaikka ranskalaiset ja aurajuustokana olikin herrrrkkua, niin oisin mä silti sen muussin halunnu...niinku tilasin...mut kaikkee ei voi saada ja ihan tyytyväinen olin silti. Ruoka on aina hyvää, kun sen tekee ja maksaa joku muu ;)


Foooorumissa ruokailun jälkeen oli aika lähteä seikkailemaan suureen kaupunkiin ja osa meistä jäi vain hengailemaan, kun taas osa suunnisti ottamaan kulttuurikylvyn nykytaiteen museossa. Kiasma oli melkeen yhtä jännä paikka, kuin silloin yläasteellakin, kun siellä tulis viimeks käytyä. Hirveesti kaikkee taidejuttuu, josta ei mitään ymmärtänyt. Mut sehän kyllä lienee nykytaiteen tarkotuskin? Pitää tehä kaikkee tosi outoa ja mukaluovaa ja väittää, että se on "tairetta", sit nostaa valtion taiteilija-apurahaa ja elellä pilvilinnassa baskeri päässä. Ja bashmiinahuivi. Baskeri ja huivi. Ja viinilasi! Koska true-taiteilijat on aina ainakin vähä kännissä :)

Joku random pressa

Yksisarvistairehuone!

Levykokoelma

Ainii! Ja mäki oon sitte luovuttanu omat taiteenaarteeni nykytaiteen museoon. Ei ehkä kaikkein abstraktimmeista päästä, mutta kuitenkin! Siellä se on nyt minun sieluni tuotos ja luovuuteni helmi kaiken kansan nähtävillä. Palkkiota ei herunut, mutta apurahahakemus on jo vetämässä. Todiste alla:

Sarjakuvataiteilija Sallisen käsialaa :D

Kun oltiin saatu kylttyyriä kylliksemme, oli aika ottaa hetki aurinkokylpyjä ja moikata tuttuja. Kun riensin pihalle Kiasmasta, niin morjenstin Haaviston Peksua siinä ohimennen. Jäbä oli menossa vissiin duuniin, ku suunnisti tien toiselle puolelle, siihin isoon hassuun taloon. Pitihän sille nyt "Päivää" sanoa, kun se yhteen väliin ravas meiän olkkarissa harvase ilta. Jotenki jäi kyllä semmonen fiilis, että se ei tunnistanu mua, mitä ihmettelen kyllä suuresti! Mä sentään äänestin sitä!

Mun tulevat alaiset tekee duunii tuolla

Meiänki poppoon oli tarkotus mennä samaan mestaan seuraavaksi, kuin mihin Pekka suunnisti. Koko Hesa-visiitin grande happening oli vierailu Eduskuntaan ja kansanedustajavierailu. Hengattiin hetki ryhmänä Eduskuntatalon rappusilla ja naatittiin keväästä. Siinä missä Pudiksella melkeen tuli lunta vielä, niin Hesassa porotti arska ja lehdet tuikkaili pikkuhiljaa puihin. Valkovuokot ja muut kevätrehut kukki nätisti. Eduskuntatalon portahilla häröillessä nähteen Jungerin Miksu, sen urheiluauto ja talvirenkaat. Sit kans Göran Porvali, joka oli turvamieheilemässä jotain Slovakian diplomaattia ja mä uskon, että pari muutakin julkkista kipitti ohi, ylös portaita. Kun meiän audienssin aika koitti, niin jonotettiin turvatarkastuksen läpi vierailijasisäänkäynnillä, saatiin numerotarrat rintaan ja päästiin suunnistamaan Eduskuntatalon syövereihin. Meillä oli siis sovittu tapaaminen Mirja Vehkaperän kanssa, joka on tosta Pudiksen naapurista, Haukputtaalt (Haukipudas siis..) kotosin. Mirja oli mukava ja kerto meille paljon, et mitä kansanedustajan työhön kuuluu. Me ja minä vähän kyseltiin lisää ja mä toimin kunnon toimittajan tavoin ja tein koko ajan muistiinpanoja. Lehtijuttu syntyikin Hesareissusta viime viikolla ja kovasti ootellaan, että koska se painetaan lehteen.

Mirjalle annettiin pari pajan tuotetta tuliaiseksi ja sen jälkeen hän opasti meiät Suureen Saliin, missä meiän OLI tarkotus seurata vielä hetki täysistuntoa, mutta kun me päästiin uskomattoman pitkän ja sekavat rappuset ylös asti, sinne lehterille, niin puhemies Heinäluoma kajahutti justiina nuijalla pöytään ja jyrähti, että "JULISTAN ISTUNNON PÄÄTTYNEEKSI". Että sillee. Saatiin sitte Mirjalta vielä lisää infoo siitä salista ja istuskeltiin hetki, otettiin valokuvia ja toivotettiin Mirjalle hyvää jatkoa ja painuttiin pihalle - takaisin keväiseen stadiin.

Etsi kuvasta virkamies. Vinkkiä, että se on salee Facebookis :D

Kun Eduskuntatalo oli tullut tutuksi ja meille oli kristallin kirkasta, että miten tän maan asiat hoidetaan, niin oli taas aika viettää vähän luppoaikaa. Mä lähin mukaan porukkaan, joka suuntasi Espan puiston läpi kohti pressan "linnaa" ja Tuomiokirkkoa. Havis Amandan ohi käppäiltiin ja vetäsiin sumpit ja jätskit meren rannassa. Siitä pikkutietä pitkin Senaatintorille ja Suurkirkolle. Komiampaa päivää ei ois voinu kyllä sille ulkoilureissulle olla. Mä naatin ihan täysin sydämmin lämpösestä kelistä ja komeista rakennuksista. Ja muutenkin, vaikka porukkaa olikin pirusti, niin oli ihan kivaa vaihtelua hengailla suurkaupungissa. Shoppailla piti kanssa vähän, ostin ponnareita ja pannan ja lähetin mammalle pari postikorttia. Toisen ostin Kiasmasta ja pistin postiin jo ennen Eduskuntaa, samalla hukaten kaikki mun frendit ja jääden hengailemaan Kampin pihalle yksinäni. Ja toisen postikortin laittoi matkaan rouva kansanedustaja. Siinä oli tiätty hirween hiano kuva siitä etuskuntatalosta. Todistusaineistoo, et oltii käyty pönden ulkopuolella.

Soma porttikongi!

Komia on kirkko!

Hattivattei :))

Kun shoppailut ja kiertelyt oli tehty, jädet syöty ja jalat lampsittu ihan rikki, oli aika mennä oottelemaan bussia takasin lentokentälle. Kaikilla tuntu olleen kivaa ja mukavaa. Osalle kerta oli eka sekä lentokoneessa, että Helsingissä ja hauskaa ja jännää oli piisannut. Lentokentällä tuli tietty vielä vähän seikkailtua ja spottasin vessaa (ja tupakkikoppia) etsiessä ihanan muumikaupan, jossa muutama frendi poseeras oven suussa sen näkösinä, että oli pakko napsasta kuva :)

Kotimatkalla alko porukka olemaan aika loppu ja uni maitto. Tosin ilimakuopat ja turbulenssit piti huolen, ettei kotilennoltakaan jännitystä puuttunut. Turvallisesti kuitenkin laskeuduttiin maankamarelle Oulussa, kuljettiin bussilla kotiin ujosti levottomin tunnelmin, syötiin loput sämpylät ja juotiin pillimehun ja kello lähenteli puoltayötä, kun mä vihdoin pääsin omaan sänkyyn. Jännän päivän jälkeen ei uni tietenkään tullut heti, joten aamulla pajalla ryömiminen oli tosi ankeeta. Kunnialla selvisin kuitenkin ja seuraavana iltana ei tarttenut enää unta odotella. Jännä oli reissu, muttei sitä ihan heti kyllä kiinnosta lähtee Pudikselta päiväksi Hesaan. Eihän semmosta kestä kenenkään kunto... Jetlag oli ihan kaamee :D

Kotimatkalla oli pilvistä :(

Pilvellä, pilvessä! :)