H-hetken kertaus

Eivät peruneet lakin antoa. Hieno homma! :) Lukion itsenäisyyspäivän juhla tuli ja meni ja varsinainen lakitustilaisuus ohjelmanumeroineen pidettiin Pudasjärven seurakuntakodilla, koska koulun sisäilmaongelmat haittaavat siellä bileiden järjestämistä. Kahvitilaisuus järjestettiin Pajalla, kepeissä ja iloisissa tunnelmissa :)

Äiti otti ja lenti tosissaan Pudikselle viikoksi, mikä oli hurjaa sekä sen, että mun ja monen muunkin mielestä. Piti tulla kattomaan, miten ainokainen edustaa lakkijuhlassa :) Kovasti se valitti, että kylymä oli ja tunki pannulapun oven avaimenreikään, jottei kauheesti olis tuiskuttanut käytävästä kylmää sisälle. Kyllä se muuten sitte kai ihan hyvin pärjäsi - kolmille housuilla ja muutamilla villasukilla. Arkiviikko (maanantaista perjantaihin) riitti äiteelle ilman telkkaria ja Itsenäisyyspäivänä meinas olla molemmilla jo aika tylsää, kun ei ollu juuri muuta tekemistä, kuin palella, juua kahvia, syyä ja ravata tupakilla :D Mutta kaikki meistä selvisivät kuitenkin jokseenkin hengissä koko viikon!

Isikin tuli toki juhlaan, muttei ihan koko viikoksi sentään. Autolla edellisenä iltana tänne ja juhlien jälkeen takasin kotimatkalle. Eipä malttanut sekään pysyä poissa ainokaisensa lakituksesta ;) Eikä malttanut kyllä kummitätikään, taikka Tarja, eikä myöskään äitin hoitohenkilökuntana toiminut Alma :) Olihan se aika ihanata, että niinkin suuri sakki sukulaisia tuli meille asti juhlistamaan :)

Varsinaisestta juhlassa oli aika huimat puitteet, kun samalla juhlittiin myös itsenäisyyttä. Me tuoreet ylioppineet, kaikki 5, saavuimme saliin lippukulkueessa, kaikkien vieraiden seistessä. Melkein pyörryin.

Meille pidettiin puheita ja laulettiin ja soitettiin haitaria ja vaikka mitä. Salamavalot räpsivät ja tuntui aika julkkikselta. Hienointa oli kuitenkin (lakin ja tokarin saannin lisäksi) rehtorin puhe, jossa hän mainitsi minut erityisesti. Olihan toki erityisoppilas, kun taival oli pitkä ja kivinen ja mutkainen ja vähän erikoinen muutenkin, kun aikuisiällä tuli sitten suoritettua kaikki lopulta loppuun.

 Virallisen osuuden jälkeen päästiin juhlimaan pajalle, jossa kaikki pajalaiset ja ohjaajat tulivat jonossa halamaan ja onnittelemaan. Huippua! :) Ennen kahvia sain kunnian vastaanottaa muutaman lyhyen ja onnistuneen epävirallisen onnittelupuheen (sovittiin, ettei pönötetä virallisesti) pajan ohjaajilta. Kukkia, ihanat korut, stipendi kaupungilta ja itse tehty (siis, allekirjoittaneen itsetekemä :D) kortti lämmittivät mieltä kovasti :)

Tutkintotodistus! :)

Loppu iltapäivä meni renossa tunnelmassa naatiskellen kahvia ja kakkuja. Mukana juhlimassa kävi myös paikallislehden päätoimittaja, joka haastatteli ja teki lehtijutun. Sekä oikeestaan kunniavieraan ominaisuudessa mun mielenterveyshoitaja :) Johanna oli kuitenkin se, joka keksi mut pajalle lähettää ja jonka idean ansiosta tää päivä tuli lopulta mahdolliseksi.

Muutaman tunnin kahvittelujen jälkeen pakattiin vähän vielä kakkuja kotiinkin mukaan doggie bagiin ja suunnattiin äipän kanssa korpeen rentoutumaan. Juotiin Brandyllä pika kännit ja mentiin ajoissa nukkumaan. Ylioppilas näki rauhaisia unia <3 Todistus yöpöydällä rauhoitti mielen 12 vuoden jälkeen ;)

P.S. Kuvien sijoittelun kanssa oli vähän ongelmia, mutta eiköhän nuista kaikista selviä, että mistä on kyse :) Onnittelutaulu ja kakkupöytä odottivat pajalla, muissa kuvissa muuta oheistuotetta, kuten juhlakalu :)

Pajalaisten ja pajan henkilökunnan yhteislahjus <3
Ja vieläpä erään pajalaisen omin pikku kätösin väkertämät. Nää on niin hienot!