Joo, oon asustanut nyt reilut 3 kuukautta täällä pohjolassa ja kun tänne lähdin, otin mukaan kissat, vaatteet ja tietokoneen. Kaikki muuttokamat sun muut jäi tuttavien vanhaan navettaan säilytykseen. Siellä on ainakin neljän muuton jäljiltä purkamattomia laatikoita ehkä 20 + saman verran uusia, joita pakkailin viimeksi. Sit on sänkyä ja keittiönpöytää tuoleineen, sohvat taisin hävittää pois, mut muuten sitä tavaraa on kyllä pilvin ja pimein. Ja PESUKONE! <3 Voi että mä oon kaivannut sitä. Mä en tosin oo koskaan ollu mitenkään kovin siisti tai ahkera siivojaa/pyykinpesijä, mut nyt kun on ollu 3kk ilman pesukonetta ja ehkä 2 viikon välein saanu pyykit pestyä, kun kaverin (eli kämppiksen) mummo on käynyt niitä hakemassa, niin on sitä alkanut kaipaamaan mahollisuutta, että saa ite pestä vaatteet silloin, ku haluaa :)
Isukki on siis tulossa kyläilemään nyt pääsiäisenä tänne ja tuo mun pesukoneen tullessaan <3 Muuta se ei tällä erää sieltä kotiseudulta mulle raahaakaan. Eikä tarvikaan. Jos tuota sais ite itteään niskasta kiinni, että matkustais juhannuksen jälkeen selvittelemään niin tavaroita. Pois kaikki turha, jota en oo aikoihin käyttäny/millä ei oo mitään arvoa ja loput kirpparille. Oon päättäny vakaasti, että otan tänne kesällä mukaan korkeintaan pari laatikkoa tavaraa. Astioita, kirjat, leffat, pelit ja konsolit yms. Suurin osa lähtee kyllä myyntiin tai kaatopaikalle.
Sitä kertyy kyllä kummasti tavaraa näinkin "nuorelle" ihmiselle. Mä kun muutin pois kotoa 19 vanhana, niin mun mukaan lähti silloin kans kissat ja vaatteet. Seikkailin siinä vuoden päivät vähän missä sattuu, enkä silleen vakiinnuttanut omaa kotia mihinkään. Ekaan omaan kotiin tuli sit iskän luota roudattua kamaa ihan törkeitä määriä. Oli omakotitalon verran tavaraa pienessä yksiössä. Ja sit sitä on vaan kerääntyny lisää. Oon todella laiska käymään läpi mitään jätesäkkei ja laatikoita. Pitäis vaan kylmästi heittää aina vuoden päästä roskiin KAIKKI, mihin ei oo vuoden aikana koskenu. Mut kun ihminen (ja minä ainakin) on semmonen ihme hamstraaja. Kaikki kiva, mitä voi joskus ehkä saattaa mahdollisesti tarvita, pitää säästää. Pitää keräillä tavaraa ympärilleen, että voi sanoa omistavansa jotain. Kait siitä tulee sit turvallinen olo.
"Joo, on mulla kakskin noita leipäkoneita. Ei koskaan tiiä, millon niitä tarttee."
"Halvalla sain näitä parittomia villasukkia, niin ostin sit pari säkillistä. Näistä voi keksiä vaikka mitä kivaa."
"En mä silleen tykkää omatekosesta mehusta, mutta ostin näitä pulloja kuitenkin valmiiks, jos joskus sattuis saamaan riittävän ison pakastimen, johon mahtuis marjoja, et vois opetella tekee mehua niistä ja sitte pullottaa. On näitä hyvä olla varalla."
Onneks mulla jäi pullonkorkkien/tarrojen/lätkäkorttien/tuttien (muistaako kukaan niitä kovia muovisia tutteja? :D) keräily jo ala-asteen lopulla. Kaikkii uusii juttui piti aina koittaa, mut sit innostus jäi. Ja onni on myös se, että mutsi silloin aikoinaan heitti aina salaa pois mun kaikki kesken jääneet keräilyprojektit. Kyllä mä vähän aikaa saatoin aina kiukutella, kun mun kivikokoelmaa ei löytynytkään enää ulko-oven vierestä, mutta nopeesti tuli tilalle sit joku muu jännä juttu ja vanha harrastus unohtu. Ja hartaasti toivon, etten vanhuuttanikaan ala keksimään mitään uutta keräilyharrastusta, vaan pääsisin vanhoistakin tavaroista mahdollisimman nopeesti eroon.
Tosin...kukkopillit on kyllä aika konuja vekottimia.. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti