Kevät on täällä pohjosessakin jo aika pitkällä, mutta tänään näin vasta ekan luonnonvarasena kukkivan kukan. Sinivuokko nosti päätään tuolta ruohikon keskeltä :) Aamuaurinko kutittelee naamaan makkarin ikkunasta jo joskus viiden jälkeen aamulla. Tänäänki aamulla uskoin nukkuneeni tuntikaupalla pommiin vaikka oikeesti edes kukko ei ollu vielä ehtinyt laulaa, sillonku ekan kerran heräsin. Kesää kohti kun tässä taivalletaan, niin kohta ei ole varmaan öisin pimeetä enää ollenkaan. Hassulta kyllä tuntuu, kun vasta tuntui, ettei aurinkoa näy päivisin ollenkaan ja nyt se porottelee jo melkeen läpi yöt :D Tosin päivän tässä rientäessä pitemmälle, on taivaalle kertyny jotain outoja pilvenretaleita, mistä tuntuisi vähän tihkuttelevan sadetta. Onneks piha ja tiet on jo kuivuneet, eikä tulvakaan enää tunnu kauheesti olevan valloillaan.On tässä keväässä kyllä huonotkin puolensa. Eilen vaihdettiin mulle kesärenkaita ja lähettiin hakemaan pientä lankun pätkää tunkin päälle verstaalta, niin siellä oli vastassa kyy! En tykkää käärmeistä oikein ollenkaan, joten pieni paniikin poikanen ryömi kyllä rintaan, kun kaveri koitti sohia sitä pitkällä lankulla ja saada sitä hengiltä. Lopputulos oli se, että kyyn häntä saattoi ehkä ottaa vähän damagea ja kärmes piiloutuu jätesäkkiin lasipurkkien sekaan. Toivotaan, että se kuolee vammoihinsa. Muuten ei kyllä mennä verstaalle enää. Ikinä. Eikä varmaan päästetä kissoja ja koiraakaan sinne. Lukasin kyllä pikasesti eilen, että kuinka vaarallista kyyn myrkky on lemmikeille ja miten pitää toimia, jos nyt sattuu käymään niin surkeesti, että joku elukoista saa pureman. Ite tarttee varmaan kulkea ens lumiin asti saappaat jalassa.
Pyykkikone on muuten laulanut aika hurjasti tässä viime päivät. Vaikkei edes olla oltu kauheesti kotona. Kämppis täytti vuosia nyt pääsiäisenä, niin lähdettiin juhlistamaan synttäreitä hänen kotikulmilleen Rovaniemelle. Sieltä mentiin vielä kavereiden luokse Tornioon yöksi ja Rovaniemen kautta sitten taas takaisin Pudasjärvelle sunnuntaina. Oli ihan supersiistiä istua terassilla kaljalla ja kuunnella, kuinka setä soitti viereisessä pöydässä haitaria. Mikään ei saa mulle samallalailla kylmiä väristyksiä aikaan, kuin kesäilta ja haitari. Tässä tapauksessa myös kevätiltapäivä kelpasi. Loppuillasta istuskeltiin vielä Kemijoen rannassa laavulla ja rupateltiin liekkien loimussa niitä näitä. Ihan uskomattoman hienot fiilikset oli kaikin puolin.
Mä vaan rakastan tätä pohjolan mutkattomuutta ja kiireettömyyttä. Kotona on älyttömän rauhallista ja kylälläkin kun piipahtaa, niin meininki on ihan toinen, kuin siellä etelässä. Vaikken mä oo mistään suurkaupungista kotosin, niin kyllä siellä on kaupoissa ihan maailmanlopun meininki pääsiäisenäkin, kun kaupat on kiinni jopa YHDEN KOKONAISEN PÄIVÄN! Kyllä täälläkin oli torstaina kaupassa ruuhkaa, muttei mitään etelän meininkiin verrattavaa. Yhtään ei ahistanu olla kaupassa, vaikka normaalisti ihan perus viikonloppuostostenkin tekeminen etelän kaupoissa ahistaa. Mä rakastan tätä paikkaa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti