Jos ihminen ei joudu jyrkänteen partaalle, ei hänen selkäänsä kasva siipiä.
-Niko Kazantakis-

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Etelänmatka!!!

Orlando, here I come!
Tosin nyt on kyseessä supisuomalainen Orimattilan pitäjä (kaupunki), eikä mikään sen eksoottisempi ulkomaaneläväinen. Sinne siis, kotikonnuilleni, olisi tarkotus tässä muutaman tunnin päästä lähteä. Tunnit käy vähiin, ennenku nuo loppuvat. Mun oli tarkotus nukkua iltasella päiväunet vielä ennen matkaa, mutta kun puolenyön jälkeen olis tarkotus lähteä reissuun ja kello on käymässä jo kahdeksaa ja puolet kamppeista pakkaamatta, niin mä päätin olla nukkumatta ja kirjottaa viimesen pudislaisen bloggauksen ennen tätä mun "etelänmatkaa".

Helteet on siunanneet myös meitä täällä "pohjosessa". Nytkin on sisällä +27 ja ulkona vähän enemmän. Koirat, kissat ja ihmiset hikoilee ja läähättää. Merri nyt on ulkoillut tässä koko ajan milloin enemmän ja milloin vähemmän, Tahvo on ollut taas pari päivää karkuteillä, että tokkohan mamma ehtii pienokaistaan näkemään tässä enää. Ja Soppakin on ollut melkeen koko viikon ulkoruokinnassa. Tosin mun sydän ei raaskinut jättää pikkusta viime yönä enää ulos, kun sillä on korvat ja pää niin syöty itikoiden toimesta, että mun oli ihan pakko ottaa se viekkuun nukkumaan yöksi. Pikkumies sitten loikottelikin koko yön mamman kainalossa reporankana.

Meillä on ollut täällä muutenkin aika huimasti vilskettä tässä viime päivinä. Jonin äiti, pikkusisko ja pikkuveikka tulivat viihdyttämään meitä tänne kommuuniin ja ainakin kasvihuoneesta lähti osa seinää ja oviaukkoa näin alustavasti irti. Soppakin osallistui remonttiin makaamalla mun tillin ja porkkanantaimet lyttyyn. Oviaukon remppa on vielä vähän kesken, mutta toivottavasti se tässä mun poissaollessa maagisesti valmistuu :)

Kurkuthan sai sitten lähtötuomion kuoltuaan ja nahistuttuaan ja tilalle mä pistin kasvamaan porkkanoita. Pikkasen harvemmin siementämällä tosin, kuin viimeksi.. Ainakin ekasta porkkanakylvöstä on nyt jo alkanut muodustua taimia, jotka jopa näyttää ihan porkkanoilta! Kyllä kait mä vielä loppukesästä sieltä saan makoisia pirkku naposteltavia :)



Kyitä on vilistänyt kevään mittaan täällä muutamia. Verstaalta löytyi yksi, jonka päälle joni urhoollisesti heitteli lankkuja ja muuta painavaa, siinä toivossa, että luikertelija olis ainakin haavoittunut. Ojan pientareella tossa pihatien varressa nökötti myös yksi, jonka Koira äkkäsi ja jolle se kovasti haukkui. Ei onneksi tajunnut mennä liian lähelle. Eilen löytyi taas yksi halkopinon vierestä ja sen päivät päättyivät ikävästi siihen. Lapiolla vaan kylmäksi. Merri ja Koira sitten pelkäsivätkin kyseistä lapiota pitkin iltaa. Kumpikin kyyristeli ja haisteli sen luona vuoron perää ja Koira myös haukkui sille, täristen. Kunnes lopulta tajusivat, että siinä on vaan kuolleen käärmeen hajua, ei enää elävää yksilöä. Kiva kuitenkin, että karvaturrit tajuavat pelätä nuita niljakkeita, jopa raatoina. Kaikki muut elikot kun kyllä päätyy niille suuhun. Pihalta on kevään ja kesän aikana löytynyt mm. kuollut lumikko ja orava, muitten rottien, hiirien, myyrien yms. seurana. Mammam petoeläimet <3 Merriä veikkaan kuitenkin pääsaalistajaksi tässä pihapiirissä. Vaikka ainoa vilaus, minkä Tahvosta oon viime päivinä nähnyt, niin oli toissailtana, jolloin kisu kipitti pihan poikki saalis suussa. Pysyy tuholaisjyrsijät kurissa, kun on kolme saalistajaa maisemissa.

Pakkailun suhteen täällä on ollut aikamoista kaaosta. Mä kuvittelin, että mulla menee vaan hetki, kun mä laitan kaapista suoraan puhtaat vaatteet kassiin, muutamat muut tavarat mukaan ja menoks. Mutta vaikka mä meen äitille, enkä tartte siellä oikeestaan muuta, kuin vaatteita, ja jos tarttenkin muuta, niin äitillä on tai sit hankitaan. Enkä mä oo reissussa, kuin kolme viikkoa, joten luulisin pärjääväni vähemmälläkin arsenaalilla. SILTI mä olen lajitellut meikit, mitä otan mukaan. Käsitöitä ja sitä ja tätä ja tota sälää. Mä vien varmaan melkeen yhtä paljon tavaraa takasin sinne, kuin mitä mulla oli Orimattilasta viimeksi lähteissäni. Tosin kissat ja astiat aattelin jättää tällä erää tänne..

Hirmusesti jänskättääkin vielä, kun oon yötä vasten lähössä ajamaan Vaasan kautta Tampereelle ensin, eli länsirannikkoa ja PohOjammaata pitkin. Vähän vaihtelua kuitenkin noihin nelostien maisemiin, jota pitkin tänne on tultu jo useemman kerran. Huomen aamuksi Tampereelle kampaajalle, koska lähempää ei siis löydy :D Ja siitä sitten uudella tukalla Orimattilaan. Siellä sitten tavataan taas! Koitan ehtiä moikkamaan kaikki mussut läpi etelän vierailullani, joten ei hätiä! Näihin kuviin (jotka löytyy kaikki alapuolelta, koska olen laiska ja kiireinen, enkä jaksanut upottaa niitä tällä kertaa tekstiin, anteeksi!) ja tunnelmiin, kuittaan tällä kertaa.

Hanna

- Pudasjärvi - Kokkola - Vaasa - Ylivieska - Tampere - Lahti - Orimattila -

P.S. Etelän hyttysille tiedoksi: EI TUNNU ENÄÄ MISSÄÄN!!!

Satunnaiskamut

Satunnaiskamut 2

Juhannusyön pimein hetki

Geokätkö valmistui autotallin nurkalle

Kirjastokätköstä voi käydä vaihtamassa luetut kirjat uudempiin :)

Jokseenkin lahonoloinen kasvihuoneen seinä..

Kasvihuoneen oviremppaa

Näyttää porkkanalta

Tomaatit <3

Kookkaat yrttiset <3

Lisää tomaatteja <3

Mintut rehotteleepi siinä

Tuoksu on huumaavan minttuinen

Vielä elossa kaikki, saa nähdä sitten kun palaan takasin Pudikselle :D

Juhannusruusu hieman myöhässä kukinnoissaan

Pelkkä ruusu

Koristevatut karvapallot :D

Ja tämä! Koetin ottaa Sopasta kuvaa. Jos joillain ihmisillä on aina silmät kiinni, niin mihin kategoriaan tämä kielimies sitten kuuluu? :D Kuitenkin, ihan jokaikisessä kuvassa, joista sain selvää, oli kieli ulkona. Muissa pää kääntyneenä just kuvan otto hetkellä kuvaajaan päin, tai muuta liikettä, niin että kuva sumeni. Mutta SOMA on mamman soppamies <3

2 kommenttia:

  1. Toivotteleepi hyvää ja turvallista matkaa. Raija ja Toivo

    VastaaPoista
  2. Soppa on selvästi Toivo-nöffin sukulaissielu.... Kieli roikkuu tai on muuten enemmän tai vähemmän näkyvissä :-)

    VastaaPoista