Synttäreitä ja muita juhlia

Syndekakku päältä

Syndekakku sivusta

Tuli vanhettua taas vaihteeksi yhdellä vuodella lisää. Ikäkriisiä, tarkemmin kolmenkympin kriisiä on tässä ollut jo viimeiset kymmenen vuotta, joten hyvältä tuntui taas vanheta! Mä en ole moneen vuoteen enää juhlinut syndejäni sen kummemmin, mutta tänä vuonna aattelin kuitenkin, että jos äitin nimppareitten (ja keväisten synttäreitten) yhteiskahvituksen kuitenkin järjestäisi. Leivottiin valkosuklaa-mansikka-kerroshyydykakku ja vaikka suklaa tuntui erottuvankin muusta valkosesta täytteesta, niin tuli siitä silti aika nannaa :) Äiti leipoi oman bravuurinsa, 300-300-300 ja 5 munaa kuivakakun ja sit mä vielä väänsin namin kinkkupiirakan. Ja mä ainakin tykkäsin! Piirakat ja kakut oli oikein hyviä ja vyötärökin tais sen huomata :D Muutaman kilon kun oon tässä kevään ja alkukesän aikana saanut karistettua, niin eiköhän ne nyt tällä "etelänlomalla" tuu kaikki takaisin. Pitää sit vaan kantaa ahkerasti haketta, kun palaa pohjoiseen ;)

Kinkkupiiras

Mansikkainen

 Toki oon jo totuttuun tapaani viettänyt aikaa myös äipän puutarhassa ja kuvaillut kaikkia kukkaisia, joita täältä etelästä on löytynyt. Mamman upeat ruusut ja köynnöskukat ja vaikka mitä! Ihanasti kukkiva Jasmiinikin pääsi kuvaan. Kukkaloistoa kun on täällä nyt ollut vähän joka paikassa, vaikka kuumuus onkin koetellut. Helteisiä päiviä ollaan saatu viettää ainakin tähän asti melkeen joka päivä, enkä mä jaksa valittaa. Hiki saa rauhassa virrata, kun ei se kesä ole kuitenkaan, kuin kerran vuodessa! Ja kun Suomen kesä on niin lyhyt... ja vähäluminen :D Äitillä on viilennysilmastointipumpputuuletuslaite, joten siellä on sisällä ihan mukavaa kölliä, vaikka lämmintä olis ulkosalla vähän enemmänkin.

Ruusuinen

Jasmiini

Samainen Jasmiini hieman lähempää

Kun synttäreitä oli juhlittu riittävästi, mä päätin lähteä piipahtamaan Sysmässä. Maisemat matkalla oli tosi upeita ja pitikin aina välillä vähän hillitä vauhtia ja pysähtyä ottamaan muutama kuva. Auringonlaskun värit on kuitenkin niin monivivahteiset, ettei tuo mun kamerani millään onnistunut tallentamaan kaikkia upeita punaisen eri sävyjä, vaan tallensi tuommoisen kullankellervän maisemakuvan. Komea se on silti. Mä ajoin Vääksystä Sysmää kohti, Pulkkilanharjun kautta, kuten aina ennenkin ja siellä tää Suomen kesä vaan korostuu. Kaikki oli niin kaunista ja vihreetä ja Päijänteen vesi liplatti ihan pikkuisen vain, melkein tyynessä ilta-auringossa. Niitä hetkiä varten mä tiedän eläväni ja olevani olemassa. Että mä pääsen nauttimaan ihanista kesäilloista. Vielä kun mankasta kuului Kuosmasen Saken "Kappale kauneinta Suomea", niin oikein sielu lepäsi siinä hetkessä.  En mä kuitenkaan kauheen pitkäksi aikaa malttanut jäädä maisemia ihastelemaan, kun oli kiire ystäviä ja tuttavia ja muita mönniäisiä moikkaamaan :)

Aurinko laskee matkalla Sysmään

Pulkkilanharjun auringonlasku. Päijänteellä

Karisalmen silta, Pulkkilanharjulla

Samaisilta seuduilta auringonlaskua

Ja aurigonlaskun vastakkainen puoli

Sysmään päästyäni oli meno ainakin hetkisen aika jäykkää, kun siellä oli pojat ottaneet ruuan päälle pienet iltatorkut. Mä kuitenkin saavuin paikalle tuomaan eloa poppooseen. Saunan mä skippasin, mutta muuten sitä hihhuloitiin hereillä aamun pikkutunneille asti. Ja oikein kivaa oli! Seuraavana päivänä mä vietinkin aika paljon aikaa piirtäen ja leikkien pikkuisen Jasminin, eli Jassun kanssa. Jassu on mun vuosi sitten menehtyneen ystäväni pikkuinen prinsessa ja oli tosi ihanaa touhuilla hänen kanssaan. Neitokainen oli hirmuinen linssilude ja tykkäsi poseerata, kun otin kuvia hänestä. Ja pisti vielä mut tosissaan piirtämään! Tällä tädillä kun ei ole minkäänlaista kuvallista lahjakkuutta, niin silti saatiin piirrettyä kukkia, lentokoneita, mummin mersu, mummi, kissoja, koiria, Jassu itse ja vaikka mitä! Onneksi arvosteluraati oli vasta parivuotias, joten mä en silleen ottanut kauheesti siitä paineita.

Jassu poseeraa :)

"Ota lisää kuvia!" :D

Pitkän leikkipäivän jälkeen mä lähdin vielä poikien kanssa Sysmästä Lahtea kohti. Ensin kuitenkin oli käytävä Sysmän keskustan kautta hautausmaalla ja käydä moikkaamassa ystävää viimeisellä leposijallaan. Ruusunkin vein muistoksi. Hautakivi on kyllä niin kaunis, että siitäkin oli pakko ottaa kuva. Sisarukset olivat suunnitelleen pois menneelle veljelleen täysin hänen näköisensä muistomerkin. Haudalla meillä oli ihan huoleton meininki ja muisteltiin siinä hyvässä hengessä Peteä. Kun sitten kuitenkin lähdin yksin ajelemaan kohti Lahtea, niin pakkohan se oli ystävän muistolle muutama kyynel vuodattaa. Ikävä kun on kuitenkin kova <3

Ystävän viimeinen leposija <3

Lahdessa vielä grillattiin ja ajeltiin vähän keskustassakin ja pidettiin hauskaa. Juteltiin ja vähän kiisteltiinkin, kuten ystävillä on aina sillointällöin tapana. Ja muutaman sadan kilsan ero tekee jutuista aina jännempiä, kun ei nää, eikä edes soittele ihan joka viikonloppu. Lauantaiaamusta mä, muutaman tunnin repaleisten yöunien jälkeen, suunnistin takaisin äiteen helmoihin, josta me sitten yhdessä siirryttiin äipän pomon möksälle viettämään lauantai-iltaa. Siinä kahviteltiin ja istuttiin pihapuitten alla "pilttuussa". Melkeen ukkosti, mutta johonkin nekin pilvet siitä sitten ryminän saattelemina hävisivät. Kuivina säilyttiin! Kotimatkalle siitä sitten mamman kanssa ja sunnuntaina mä nukuinkin sitten parin edellisen yön jäljiltä univelkani pois, eli heräsin siinä kuuden maissa iltasella.

Maanantaina käytiin vähän shoppailemassa ja mulle vaihdettiin (tai oikeastaan asennettiin, koska mitään vaihdettavaa ei ollut ainakaan puoleen vuoteen ollut...) uusi ohjaustehostimen hihna Corollaan. Ja Huis Vaan!, melkeen oli joka toisessa ojassa, kun kääntäminen olikin yhtäkkiä melko liukasta. Osasin kuitenkin ajaa ihan nätisti illlalla vielä iskälle, jossa lapsuuskirjoja selaten sain hirrrrmuisen nostalgiakohtauksen, josta lisää kuitenkin ensi kerralla!