Koulujuttuja, nokkimisjärjestystä ja lumihiutaleita

Viimeistään siinä vaiheessa, kun on itse koko päivän nälissään ja kotiin tullessa keittää, paistaa ja hauduttaa kissoille ja koirille ensin 2-3 tuntia ruokaa, ennenkuin harkitsee itse syömistä, tajuaa jääneensä nokkimisjärjestyksellä lemmikkien alapuolelle. Joo, tälleen mullekin koitti valaistuminen tässä muutama päivä sitten. Hengailin koko päivän vähän siellä, sun täällä ja kun tulin vihdoin iltasella kotiin, niin oli ihan karmea nälkä. Ensin kuitenkin, ennenku ees purin kunnolla kauppakasseja, aloin keittelemään Koiralle (ja kissoillekin) puuroa, vähän poron maksaa ja jauhelihasössöä. Sitten viimeseksi heitin vielä itelleni paistin uuniin, johon se tavallaan unohtukin vielä. Kun lopulta yösydämellä sain oman ruuan eteen, niin tuli aika barbaarimainen fiilis, kun ahdoin lihakönttiä kitusiini. Elukat oli siihin mennessä jo nautiskelleet juhla-aterian ja pötkötteleet massujensa vieressä monta tuntia. Tärkeysjärjestys oli melko ilmeinen... :D

Lukiokuulumisiakin on rutkasti. Osan oon toki jakanut innoissani jo facebookissa (tai vissiin kait kaikki), mutta kerrottakoon nyt vähän tarkemmin vielä täällä blogsun puolella. Eli ensimmäinen jakso (mulle ensimmäinen, lukuvuoden toinen) etälukiossa tuli ja meni. Eilen oli tulleet nettiinkin jo kurssiarvosanat ja englannin kirjotuskurssista sain 9, jee! :) Ruotsikin meni ihme kyllä läpi ja kurssista tuli vitonen. Kokeen kävin tekemässä ihan koululla paperikokeena ja melkolailla arvailemalla se meni suurimmaksi osaksi. Perussanat, kuten auto, unohtuivat ihan täysin. Kirjoitin sitten biilin tilalle ihan vaan sen auton pariinkin kohtaan, kun en pitkällisen pohdiskelun jälkeen saanut caria ja autoa kuulostamaan mitenkään ruåttalaiselta. Mutta mitäs sen väliä, kun kurssi meni läpi kuitenkin! Psykologian kurssistakin on arvostelu jo tullut, mutta se on T. Muutaman hetken ihmettelyn jälkeen sain opettajalta tiedon, että T tarkoittaa Täydennettävää ja se taas meinaa sitä, että jokin osio kurssista on tekemättä. Opettaja väitti, että kohdallani se on koe, josta olin vankasti erimieltä ja pienen salapoliisityön jälkeen opettaja löysikin kokeeni ja lupasi arvostella lähipäivinä. Toivottavasti sieltäkin siis numero saadaan :)

Ensi jaksossa, tai siis tässä jaksossa, joka alkoi vissiin eilen tai tänään, olisi taas luvassa Psykologiaa ja myös Matikkaa, iik! Ruotsin lisäksi toi matikka on mulle ollut yläasteen jälkeen aikamoinen kompastuskivi. Viimeisten pakollisten kurssien sisältö on ollu hirviän vaikeaa, eikä mun ymmärrys ole vaan jotenkin riittänyt. Ruotsiakin piti opiskella tässä jaksossa, mutta se kurssi tuli peruttua, kun huomasin, että olen sen jo aikoja sitten suorittanut. Eli epähuomiossa tuli valittua väärä kurssi. Ei se tietenkään huonoakaan tekisi sitä käydä, mutta vähemmän stressattavaahan tuo vaan meinaa, kun ei tartte panikoida, että miten siitäkin pääsee taas läpi. Keväämmällä sitten käydään se varsinainen puuttuva kurssi ja siihen mennessä mä olen varmasti ehtinyt ainakin jotain oppimaan ihan omatoimisestikin. Kirjastosta tarttui toissapäivänä parikin ruotsin kielikurssia mukaan. Alkeita ja perusteita aikuisopiskejalle! :) Ja naapurin setäkin kävi tänään moikkaamassa ja piti mulle traktorista käsin ruottin pikakurssin tossa pihalla. Käski myös opiskella Esperantoa. Ehkä se on seuraavana mun listalla sitten, kun tuo ruotti alkaa sujumaan :)

Tänään on ollu työntäyteinen ja aika jännäkin päivä, ainakin Koiralla, vaikka ollaankin oltu ihan vaan kotosalla. Aamulla kävi loka-auto tyhjentämässä kaivot ja vaikka mä olen itsekin ollut ns. alalla ja tiiän miten homma toimii ja ollut tekemisissä idioottien (anteeksi!) asiakkaitten kanssa, niin silti unohdin, että kakka haisee :D Monesti meillekin asiakkaat soitteli, että "täällä haisee nyt koko pitäjä, kun teidän auto kävi!". Ei sitä vaan aina muista, mutta ymmärrän nyt ehkä taas paremmin joitakin meidän asiakkaita, joilla oli aina tapana valittaa.

Kakka-auton jälkeen pihaan kurvasi öljyrekka ja iloinen nuori kuljettaja jutteli Koiran kanssa hetken, täytti säiliöt ja huikkasi HEIPPA! lähteissään. Mä menin sen jälkeen tutkimaan, että vieläkö muistan, miten tuo öljylämmitys toimii ja koska sisäilma on lämpösempää, kuin aamulla, niin ilmeisesti onnistuin ainakin jotenkin säätelemään sen polttimen oikein.

Ennen pimeän tuloa mä kärräsin vielä pari kottikärryllistä halkoja kellariin ja Koiran kanssa käytiin niitä sitten pinoamassa. Apurista ei kyllä juurikaan ollut apua, kun se koitti roikkua jokaisessa halossa kiinni ja kantaa niitä omaan kasaansa (ympäri saunan lattiaa), eikä mun kokoamaan kasaan ollenkaan. Meillä oli siis asiasta vähän erimielisyyksiä.

Paljon olisi kuviakin mulla, ainakin kännykässä, mutten saa niitä nyt koneelle vielä, kun jotain ajureita pitäisi asentaa ja mitähän vielä. Pitää siis tyytyä netin tarjontaan ja elävöittää tekstiä niillä kuvilla, mitkä siellä on jaossa. Omiin kuviin kuuluisi mm. Sopan soma nukkumisasento selällään röhnöttäen, pari syksytalvista maisemakuvaa ja pimeän illan jouluvalaistusta. TUossa talon ja koiratarhan välissä on jouluvalot, joista viime vuonnakin paloi vaan osa. Vaihtelin siinä joutessani eilen illalla sitten lamppuja toimivista toimimattomiin ja sain lopulta koko toimivan rimpsun palamaan. Nätit himmeän kirkkaat valot loimottaa nyt keittiön ikkunan takana ja luo jouluista tunnelmaa.

Ihanan kirpsakka päivä oli tänään. Pari iltaa sitten tipahteli jo muutama lumihiutalekin, vaikkeivat maahan silloin juuri jääneetkään. Lumisade on aina ihanan näköistä, kun se tupruttaa syksyllä ensimmäistä kertaa ja aurinkoiset pakkaspäivätkin on ihan kivoja, kun on pari astetta pakkasta. Mutta kun talvi kestää pakkasten osalta putkeen heti 100 päivää ja lunta on metrikaupalla, niin mä kaipaan silloin ehdottomasti jonnekin lämpöseen maahan. Nytkin sais mun puolesta tulla jo kesä, on tässä sen verran ehditty palellakin. Vaikka tuntuuhan sekin kyllä kivalta, kun on ensin touhunnut pihalla melkeen koko päivän (kun valoista aikaa ei riitä enää kunnolla kait kuutta tuntia) ja saa tulla sisälle, lämpöseen, posket punasta hehkuen ja käydä höyryävän kuuman teekupposen kanssa bloggailemaan. Ja ruokakin on uunissa kohta valmista. Loppuillasta varmaan vietän aikaa vaan käsitöiden (aloitettuja kait ainakin 5 tuossa sikin sokin...) ja Siskoni on noita-sarjan parissa. Teetä, kynttilöitä, sympatiaa ja talven odotusta siis vaan! Ja lycka till för mig i svenska studier, eiks jeh?

Back to school

Maisemointia puolukkamehtältä

Huhhei, kun on muka ollut kiireinen kuukausi. Kauheesti ei oo silleen mitään tapahtunut, mutten oo vaan saanu kuitenkaan otettua mistään sen verran aikaa, että oisin blogia päivitellyt. Ja osittain on motivaation latistanut myös aina tuo edellinen blogimerkintä. Viljamia on edelleen kova ikävä, eikä tuota tekoa voi millään käsittää...

Mutta iloisempiin aiheisiin kuitenkin. Koulu on alkanut (jee?) ja mä oon ollut tosi ahkera koululainen ja palauttanut jo paljon tehtävi ja enkun kirjotuskurssin ekan 3 tehtävän arviointi kuulosti tältä: Good job! It's a pleasure to read your fluent texts. Looking forward to your longer essays. Vähän ehkä pisti nenän pystyyn, kun virheitä ei juurikaan ollut ja kaikkien kolmen tehtävän perässä luki excellent ja fluent :) Ruotsin kielioppikurssin kanssa onkin sit vähän toinen juttu, kun ei toi svenska taivu oikein mitenkään päin mulla. Ja psykologian Motivaatio ja Tunteen kurssikin on silleen alkanut vähän nihkeesti, että mulla on kurssille väärä kirja. Mutta uusi on jo tilauksessa, joten eiköhän tää jakso kunnialla saada suoritettua. Ens jaksossa oiskin sitten edessä matikkaa ja lisää ruotsia ja psykologiaa. Toivon hartaasti, että tosta matikan kurssista tulis vihdoin päästyä läpi.

Kynttilät, tee ja tietokone <3

Ilma täällä on muuttunut koko ajan vaan syksyisemmäksi, märäksi ja kylmäksi ja talvi kurkistelee jo ovenraosta. Ja mä oon ollut ekaa kertaa vuoteen kipeenä. Eilen, kun kannoin haketta ja pistin taloa + käyttövettä lämpeemään, niin sain suihkun jälkeen taudin käymään mua vastaan lopullisesti. Mä olin ihan varma, etten selvii hengissä tulevaa yötä. Mä olin ihan umpijäässä, kokoajan tuli vilunväristyksiä, karvat nous pystyyn ja tuntu, että koko ruumis on ikiroudassa. Kunnes joskus yöllä, kun olin maannut peiton alla jo useemman tunnin, niin ihoa alko polttamaan ja kuume nous vähän päälle 38. Alimmillaan se illalla oli kuitenkin 35, että normilämmöstä ois verrattavissa melkeen 40 tuo nousu... Selvisin kuitenkin hengissä, kuin ihmeen kaupalla ja tänään on illalla ollut jo ihan oukei olo. Yskä tosin on ihan hirveä, kyljet, pallea ja pää on tuskasen kipeinä ja joka kerta, kun yskäsen, ni näkyy hopeisia pilkkuja. Mutta eiköhän tää tästä. Loppuviikosta voi periaatteessa vaan maata, kun Joni muutti pariksi kuukaudeksi Ranualle työharjottelun takia ja mä jäin Koiran ja kisujen kanssa asuttamaan yksin tätä taloa. Kovasti mulla on kaikkia suunnitelmia, että mitä mä aion tehdä, kunhan tää tauti on selätetty.

Soppa puolukkametsän taustalla

Tuli myös Soppa-kisun kanssa käytyä puolukkamettällä tuossa pari viikkoa sitten. Reissulta on muutama kuvakin ikuistettuna. Pari tuntia möyrittiin tuolla lähimetässä ja joku litran verta tuli puolukoita saaliiksi. Kotona sitten tein puolukkapiirakkaa ja vispipuuroa. Namia oli! Kasvihuoneen satokin on suurimmaks osaks tuotu jo sisätiloihin kypsymään, kun ei nuo tomaatit tuolla ulkosalla enää kauheesti jaksa ottaa väriä itteensä. Ja aattelin kyllä, että jospa noista vähän raaemmista yksilöistä keittelis vaikka pastakastiketta. Luulis olevan ainakin melkein namia :)

Soppa väsyneenä puolukassa :)

Soppa puolukassa

Puolukoiden kokovertailua. Isoja olivat!

Arki alkaa kait pikkuhiljaa rutinoitumaan noitten elukoittenkin kanssa. Aluks meinas olla vähän vaikeeta, kun 2 kissaa tulee Koiran kanssa toimeen, kolmas ei ja yläkertaan ei voi ottaa Koiraa, kun se syö kissanhiekkalaatikosta muuten KAIKEN ja ruokakupillakin tulis tappelu. Ja jos Koira on yksin alakerrassa, niin se tuhoaa mm. sytkäreitä, pattereita, kenkiä ja pissaa ja kakkaa sänkyyn! :D Mä oon tässä nyt koittanut sitten sumplia silleen, et oon Koiran seurana alhaalla aina siihin asti, että se nukahtaa illalla ja sit kömmin yläkertaan kisujen kanssa yöksi ja kun aamusella heräilen, niin vien Koiran häkkiin (jossei oo sadepäivä, kuten tänään) ja heitän kisutkin pihalle ja hengailen alakerrassa tai höyhensaarilla Koiran kanssa sitten päivän ajan. Siltikin se tosin onnistuu pureskelemaan kaikkia tooooosi terveellisiä asioita säpäleiksi, kun silmä välttää. Mutta eiköhän tähänkin saada vielä joku tolkku.

Ranuan eläintarhan linna ja siellä Fazerin karkkikauppa! <3

Sadon viimeiset tomaatit

Taiteilijan iltapala

Kiitos ja kuitti teekupposen ääreltä!

Aikamoista rumbaa siis sinänsä tässä nyt ollut ja tääkin päivitys jäi nyt vähän hajanaiseksi, kun kuumehouruissani koitan jotain järkevää tekstiä saada aikaiseksi. Koitan taas vähän ahkerammin kertoilla tapahtumia tässä tulevina viikkoina, minkä nyt koululta, elukoilta, palelulta ja talven odotukselta ennätän. Kynttilät sentään lämmittää aina iltaisin tosi ihanasti <3





P.S. Enkun kirjotuskurssin 3 viimeisintä ainetta ovat saaneet arvosanan 85-88/99 pistettä. Että hyvin mennöö :)) Nyt lisää tekstejä työstämään. Ja ruåttia siinä ohella aina välillä. Ja psykaa myös, kunhan saan oikeen oppikirjan jossain vaiheessa käsiini.. :)

Kotona!

Kotimatkalla, Puolangan liepeillä

Sä asut siellä missä aallot lyö rantaan
ja palmupuut huojuu
Mä oon täällä missä pakkanen paukkuu
ja viima vinkuu
Se tulee nurkista sisään ja jäädyttää
Mä kuinka tänne päädyinkään
asuttamaan kylmää taloa
Ku sä oot siellä jossain, lämpöö ja valoa

Mä tuun kylmästä lämpimään
Aion tulla viereesi kömpimään
Ja vaikka ootkin kaukana siellä,
Kuule beibi me tavataan vielä
Mä tuun kylmästä lämpimään
Aion tulla vielä sua lempimään
Ja vaikka oot kaukana siellä,

Kuule me tavataan vielä!

Tahvo <3

Kotona on kiva olla. Kotona on kiva käydä ja kotiin on kiva palata. Mä matkasin siis lauantai-sunnuntai välisenä yönä takasin Pudasjärven kotiin Orimattilan kodista. Poikkesin menomatkalla Sysmässä kahvittelemassa ja myymässä parit kengät, ettei mun tarttis niiiiiin paljon raahata tavaraa Pudikselle. Pari tai pariparia kenkiä sinne tänne siinä tavarapaljoudessa. Autoon ne kaikki mahtui kuitenkin ja mä näin jopa takalasista pihalle tällä kertaa. Toisin oli tammikuussa, kun viimeksi tulin tänne. Tosin mulla oli silloin mukana 2 ihmistä, 2 kissaa ja Koira, joten tila oli vähän toisella tavalla käytössä. Ikävä oli tänne ja ikävä on myös etelään. Menee varmaan viikkoja, ennenku taas alkaa arki normalisoitua.

Ja vähän haikeutta toi mukanaan myös se, että tänne ajelessa oli parhaillaan pakkasta -2 ja täällä on muutenkin täys syksy. Ilmassa tuoksuu mädäntyneet ja kuolleet lehdet ja talvi. Mä melkeen ehdin jo pelätä, että täällä olis metri lunta. Onneksi vielä päivisin paistelee myös aurinko ja se sentään toistaseks vielä lämmittääkin. Silti mä aloin kutomaan itelleni tumppuja. Ja kisuista oli tallessa aluksi 2, joista vanhin, Merri oli rappusilla vastassa, kun mä aamulla kotiuduin. Se huusi mulle ensin hetken ja hyppäs sitten syliin halimaan ja kiehnäämään. Mulla oli ollut niin kova ikävä kissoja, että itkuhan siinä tuli. Muita otuksia alko löytymään vasta sitten seuraavana päivänä. Jopa Tahvo, joka oli ollut koko kesän karkuteilla. Juttelin äitin kanssa puhelimessa pihalla, niin Tahvo ilmeisesti kuuli sen ja tunnisti tutun äänen. Ääntä kohti se ainakin tuntu suunnistavan, kun mettän laidasta rupes raikumaan sydäntä särkevä määkinä. Ja kuinka olikaan mamman pieni läski laihtunut! Ei sillä, että se olis nälkää nähnyt, kun kisuilla on ulkona ruokaa, mutta roikkuva löllömasu, jonka maavara oli ehkä 1,5 senttiä, oli kadonnut! Atleettinen Tahvotti <3

Karvamonot ojoon!

Mä päätin kuitenkin palailla pikkuhiljaa mun normaalien harrasteiden pariin. Tempaisin lämpöiset karvasaappaat jalkaan ja pinkaisin pihalle, kun aurinko niin kivasti lämmitteli. Kamera mukaan ja luontoon siis! Ei sillä, että mua ihan kauheesti silleen kiinnoistais tuolla luonnossa hengailla näin syksyllä, mutta jotain siedätyshoitoa tää kait on mun mielestä olevinaan. Inhoon syksyä, kun kaikki luonnossa kuolee ja tulee kylmä ja märkä ja kylmempää on vielä edessä, kun tietää, että talveen on vielä matkaa ja kevääseen vieläkin pitempi. Mutta kyllä tosta silleen ihan hyvälle mielelle tuli, kun pääs kattelemaan luontoäidin väriloistoa.

Täällä ei ruskaa vielä ole ja en sitte tiiä, että miten se tänne ihan eteläiseen Lappiin edes muodostuu, mutta ainakin keltasta ja satunnaisesti myös punasta oli ihan tossa pihatien varressakin jo havaittavissa. Ja kyllä mä muutaman näivettyneen mustikan ja pari puolukkaakin tapasin matkallani :) Kuvakavalkaadi ei kyllä anna oikeutta tälle alkavalle väriloistolle, mutta yrityksestä palkitsen itseni silti.
 

Ruusu marjoineen

Puolukka auringossa

Lisempää puolukoita (saattaa olla myös karpalo tai juolukka...)

Syksy saapuu suolle

Tästä lähti huumaava tuoksu!

Kuin sieniä sateella

Kappas!

Mikäliekanerva

Erottuu joukosta

Mustikkaan menijöitä?

Nahistunut marja

Syksy :(

Paratiisin omenoita

Perusomppu

Pihlajan satoa

Kohmeiset kimalaiset

Kasvihuoneessa kasvoi kanssa vaikka ja mitä! Tosin, ei kauheesti mitään semmosta, mitä mä olin suunnitellut. Tosin... ei ne kyllä kasvaneet kovin hyvin mun lähteissäkään, joten annetaan lomittajalle anteeksi. Tomaatit oli upeita! Lehtiä ja oksia ja varsia oli varmaan muutaman kilometrin verran. Mä tosin raa'asti karsin aikalailla kaikki niistä siinä toivossa, että mun tomaatit vielä ehtis kypsyä. Kaksi jo punertaa kovasti. Myös paprikan hedelmät oli kivasti oransseja. Niitä kylläkin oli vain kaksi, oli toivonut vähän useampaa, mutta eiköhän laatu korvaa määrän. Isompi paprikoista joutui jo iltapalasalaattiin tänään ja hyvää oli! Yrtit oli jo sen verran yliaikaisia, että ne oli joko mädäntyneet ja kuolleet niille sijoilleen, muuttuneet puisiksi ja ikävän makuisiksi tai sitten joku toukkaperhe oli pitänyt niillä päivälliskestejä. Kaiken mä kuopsuttelin kuitenkin ylös, tomaatteja ja paprikaa lukuunottamatta. Porkkanoitakin mä toivoin siellä kasvavan, mutta kun suurin oli vaalean oranssi ja pituudeltaan ehkä 2 senttiä, niin mä nyppäsin nekin kaikki ylös ja rupes mylläämään kasvualustaa valmiiksi ens keväälle. Ehkä mulla ens vuonna on paremmpin aikaa ja taitoa hoitaa tota kasvihuonetta. Vois alottaa silloin jo aikasin keväällä ja valita vähän toisenlaisia siemeniä. Mun salaatit esimerkiksi, ei itäneet tänä vuonna ollenkaan... Mutta kaikenkaikkiaan saldo oli ihan ok. Kurkut kuoli jo keväällä ja tomaatit ja paprikat on melkeen ainoita, mitä noista jäljelle jääneistä kasveista tykkään syyä, joten ei paha ollenkaan. Talven yli vaihdetaankin sitten harrastus lumihiutaleiden viljelyyn ja villaesineiden väkertämiseen.

Ainiin! Ja sitte vielä semmosenkin lupauksen menin itelleni tekemään, että postaan itestäni kunnon kuvan tänne sitte vasta, kun tässä "kesäloman" aikana takasin tulleet 10 kiloa ja niiden parikymmentä kaveria on lähteneet ;)

Sadon suurin porkkana

Tomaatit on tuolla jossain..

Kypsät paprikat

Parturoitu tomaatti :D

Melkein valmis!

Raakileet

P.S. Ekat lukiokirjat ostettu ja koulu alkaa sitten 29.9. JÄNNITTÄÄ HEI! :D
Mutta nyt saunaan! <3

Kirpparikuulumisia, vauvakuvia ja yleistä Elokuista vetkuttelua

Äitin Sulo (päällä) ja Simo kesäilemässä söpösti

Miten onkin kuukausi olevinaan niin hirmu lyhyt aika? Mun kun oli tosiaan tarkotus viettää "kesälomaa" Orimattilassa kuukauden verran, käydä läpi mun omaisuus ja hukata siitä suurin osa johonkin. Moikata kaikki kaverit ja palata Pudikselle. Mutta mä olen täällä "etelässä" edelleen. Ja ollaan kuitenkin kohta elokuun puolessa välissä. Tässä sitten aikani mietittyäni ja ahdistuttuani saamattomuudestani, mä päätin vihdoin ottaa ja lähteä saneeraamaan mun romukasaani. Ja ennen tätä projektia varasin vielä kirpparilta pöydän, jotta ne kamat tulisi varmasti myytyä. 3 päivän saldo oli torstaina 12,80e ja 16 myytyä tuotetta. Kyllä se siitä!

Mutta mitä aarteita mä omistankaan! Löytyy -83 vuonna valmistettu Nintendon käsikonsoli, josta eBayssa saa pulittaa 60-80 euroa. 60-luvun lopulla tehty kamera, johon ei saa enää filmiä. 8-bittinen nintendo (tai no ainakin pelejä siihen..), laatikollinen VHS-kasetteja ja CD-levyjä. Ja tietenkin valokuvia! Mua harmittaa suunnattomasti, ettei mulla ole nyt käsissäni skanneria, joten tällaisena teknologian huippuaikana mä jouduin valokuuvaamaan valokuvia, että sain "muutaman" vauvakuvan tänne jakoon.

Pesuvadissa, Isin sylissä, kirjojen keskellä ja perunamaalla

Puhelinpalaveri laatikossa, pulkkamäessä, keittiössä kakkutaikinaa syömässä ja uuvahtaneena lattialla

Uima-altaassa, Volvon konepellillä Korkeesaaren matkalla, Äitin masussa ja Isille huutamassa sängyllä

Ja kirpparille oon tosiaan vienyt semmosta suht laadukasta käyttötavaraa, jotka on äiteen mielestä alihinnoteltua ja siks ei kauppa käy. Voi myös olla, että kukaan ei vaan tartte niitä. Mutta jospa sieltä ees pöytävuokran verran tulis rahhoo, niin pääsee niistä sitten ainakin eroon ja kirpparin suhteen taloudellisesti omilleen. Mä kyllä ostaisin ilomielin ne mun kaikki tavarat niillä hinnoilla. Mutta jospa mun ei tartte niitä enää kasata itelleni takasin. (VINKKI! Orimattila, Piparuutin kirppis ja pöytä 96 siellä takanurkassa. Käykää ostaa kaikki pois! :D) Ja seassa on paljon sellastakin tavaraa, jotka mä olen joskus ite ostanut kirpparilta paaaaljo kalliimmalla, kuin mihin hintaan nyt oon niistä luopumassa.

Mutta tavaramäärän kanssa aletaan silleen olee melkeen voiton puolella, että roinaa on kaatikselle kertyny jo paljo ja kirpparille myös, mutta varsinaisesti omaan säilöön jääviä ei oo enää läheskään niin paljon, kun mitä oli alotettaessa. Ja tarkotuksena olis vielä sen jälkeen, kun kaikki tavarat on käyty läpi, käydä vielä kerran tai kaks lisää ja myydä/hävittää vielä lisää. Kohta mulla ei siis oo enää muuta, ku olohuoneen pöytä ja jotain kirjoja tallessa oottamassa pääsyä uuteen omaan kotiin. Sit jossain vaiheessa, jossain kaupungissa.. Pudikselle en kuitenkaan aatellut niitä raahata.

Pieni ja iso siili <3

Tän ja ens viikon meinasin ahkerasti käydä sitä mun omaisuutta läpi, korjauttaa auton, leimata sen ja sen jälkeen vielä käydä vähän mun omaisuutta setvimässä ja syyskuun ekana päivänä viimeistään palautua takaisin Pudikselle, rauhan ja hiljaisuuden tyyssijaan. Ihan on meinaan ahistamaan alkanut täällä etelässä elo, kun ei oo hetken rauhaa missään. Enkä meinaa siis sitä, että ihmiset vaivais mua jatkuvasti seurallaan, vaaan että iltasin terdellä istuessa pitää kuunnella vähän joka toisen naapurin telkkaria, stereoita ja huutoa, autojen ja mopojen pörinää ja vaikka mitä. Ruohonleikkurit ja oksasilppurit ja kaikenmaailman koneet huutaa jatkuvasti. Jopa iltaisin vierailevat kolme siiliä puuskuttaa niin, ettei ikkuna auki pysty keskittyä nukkumiseen. Ja kolmas niistä on iha tositosi pieni uusi tulokas, jota isommat siilit pyörittelee kerällä pitkin pihaa. Ikäviä erakko-otuksia ovat. Ties vaikka omaa vauvaansa kurmottaisivat.. Pudiksellahan siis kun pelkkä ohi ajavan auton ääni tosissaan oli varsinkin iltapäivisin ihme, kun tiesi, ettei se nyt ainakaan posti auto enää siinä vaiheessa ollut. Eikä varmaan siilikään.

Ja onhan mulla hirmunen ikävä mun karvavauvoja, eikä "pikku koululainenkaan" oo päässyt kouluu, kun ei bussi vielä kulje. Toivottavasti ne siellä vielä kuitenkin jokusen viikon pärjäisivät. Kasvihuoneen kohtaloa mä en uskalla kauheesti ees arvailla. Oon kuitenkin saanut täällä etelän suunnallakin nauttia kesän hetelmistä, eli mamman karviaispensaasta, sukulaisten uusista perunoista ja porkkanoista ja kaupan pakasteherneistä. Vielä kun sais omppupiirakkaa (ja vaniljasoossia!), mikä tässä on useemman päivän jo himottanut, mutta mamma osti kinuumisestani huolimatta pelkkiä muikkuja. Aika ankeeta siis on tämä elämä :(

Mamman mustikkapiiras menossa uuniin <3

Ihania melkeen oman maan porkkanoita ja pakasteherneitä <3

Ja mammasta puheenolleen, on senkin kannalta ihan hyvä varmaan alkaa poistumaan täältä, kun meinaa tämä kaksio käydä pikkuhiljaa meille pieneksi. Jos ei muuten, niin ainakin tän mun tavaramäärän takia, mitä mä entisestään oon vaan raahannut tänne lisää. Osa on mennyt kirpparille ja osan äiti on takavarikoinut. Katotaan nyt sitten viikon päästä, eikä kuinka moni noista tuotteista lähtee sitten kuitenkin kirpparille. Vaikka on mamman kanssa suurimmalti osin kivaakin. Se aina dyykkaa mun veispuukkia mun kanssa (stalkkaa siis suomeksi) ja naureskelee, kun mä olen sekaisin selibaatista (siis Stella-nimisistä unilääkkeistä..) ja äiti ymmärtää myös, että miksi mulla on jäänyt kesäkumi käyttämättä vuodelta 2004. Monille kun ei kehtaa myöntää, että ei ole herunut p*llua silleen, että sen kumin olis voinut hyödyntää...

Kivaa on täällä siis olla, mutta kiva on palata Pudiksenkin rauhaan. Katotaan, että kuinka monesti mä vielä ehdin päivittää kuulumiset, ennenkö pakkaan tän "Honoluluun lähtevän rahtilaivan" ja palaan pohojosen rauhaan. Peace out!

P.S. Jos joku kaipaa jotain tiettyä tavaraa, niin soittakaa ja kysykää, että löytyiskö multa, koska mun aarreaitassa saattaa olla ihan kaikkea :D

Matka lapsuteen ja muita kanamaisuuksia

SEGA!!!

Viime päivinä mä oon saanut palata lapsuusmuistoihini. Tulin muutamaksi päiväksi isin luokse, että äiti saa lepäillä ihan rauhassa, kun joutuu kesken kesäloman takaisin töihin. Iskän luona mulle oli tehty oma sänky kulmahuoneeseen ja kun mä olin linnoittautunut sinne, niin aloin heti tutkia kirjahyllyä. Muutaman videokasetin ja vanhan Segan löytämisen jälkeen mä äkkäsin todellisen aarreaitan! Mä tiesin, että isi on tottakai säilyttänyt mun kaikki lapsuuskirjat, mutten muistanut ollenkaan, että ne oli NIIIIIN ihania! Kahlasin heti läpi "Äidin rasavilli Piltin" ja "Maijan aakkoset". Ainakin mun muistikuvani mukaan molemmat oli mun suosikkeja pikkulikkana. Maijan aakkosista tunnuin muistavan kaikki runot ulkoa. Muistoja tulvi mieleen, kun mä selailin lisää sivuja ja jokaisen aakkosen kohdalla tuli aina uusi runo.

Lapsen rakkaat opukset <3

Mä muistin, kuinka Tammi oli pentuna mun lempi puu:

"Ehkä kerron, ehkä en
salaisuuden tammisen:
Tammi tietäjän on puu, 
tammen alla viisastuu.
Rosokuori tammipuu
haltijoita kantaa,
tammenoksakiikussa
mulle vauhdin antaa!"





...ja kuinka mä tiesin ainoastaan yhden sanan, johon sopi ruotsalainen oo; Åkervinda. Ainakin silloin (ja oikeestaan vieläkin) mä uskoin sen tarkoittavan elämänlankaa, koska ne esiintyivät samassa runossa. Ja ainakin Wikipedian ruotsalaispainoksen mukaan mä oon ollut ihan oikeilla jäljillä:

 "Åkervinda, åkervinda,
sanan soida annan.
Sinulle, rakkain ystävä,
kiedon elämänlangan."


Mun lempiruno oli kuitenkin viimeinen, Ö-kirjaimen kohdalta runo, jonka vieressä oli ihana kuva metsälammen ääressä, kiven päällä istuvasta Maijasta ja etualalla kukki Talvikki.

"Öinen peili, lammen pinta, 
tuuli puussa nukkuu. 
Käki yön hämärässä 
onnen vuosia kukkuu. 
Öiset kirkkaat metsäntuoksut 
lammen yllä virtailee,
talvikki yölampullaan 
sammalpolkua valaisee. 
Satu ja tosi yhteen sulaa - 
öisen hetken taika. 
Luonto vetää henkeä, 
on seisahtunut aika."



Nukkumisen kanssa meinas ollakin sitten ongelmia, kun ei olis millään malttanut käydä unille. Mä ravasin kirjojen kanssa tupakalla pitkin iltaa ja ehkä jossain 1-2 aikoihin sain vasta unta. Tosin mulla oli sitten niin kuuma, että mä vääntelehdin vain sängyssä siihin asti, kun jossain 4 aikoihin alkoi ukonilma. Sitten pitikin ravata pitkin aamua pissalla, kun aukinaisesta tuuletusluukusta kuului kokoajan sadepasaroiden tipahtelua ja lirinää. Mä pääsin kuitenkin lopulta ylös sängystä jo heti 10 jälkeen. Siru-koira lähti samalla hetkellä eläinlääkäriin. Raukalla oli ilmeisesti korvapunkin aiheuttama korvatulehdus, joka oli saanut pikkukoiran ihan surkeaan kuntoon. Antibioottikuuri ja korvatipat kuitenkin auttoi sen verran, että veitikka leikki jo iloisesti illemmalla.

Viljami-kisusen kanssa me hengailtiin sit pitkin päivää. Aina, kun huutelin sitä itelleni seuraksi, niin joko mun huoneesta tai viereisestä kuului "MÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!". Ihana suloääninen rääkäisy siis, johon mä olin jo kertaalleen yöllä havahtunut, kun herra tuli ensimmäistä kertaa kotiin illan retkiltään. Tämä Ocicat-rotuinen kaveri oli tällä kertaa varsin kuvauksellinen ja sain jotenkuten ainakin tallennettua kameralle hänen upean turkkinsa värityksen. Salamavalot tosin alkoivat kissaa ketuttamaan, joten mä jäin pian ilman seuraa.

Isi onneksi tulikin siinä jo kotiin ja ennen sitä mä olin ehtinyt käydä ihastelemassa myös paikallisen kasvihuoneen kurkut ja tomaatit, jotka oli paaaaaaljon omiani isompia ja kasvavaisempia. Mun kurkuthan siis kuolivat jo ja mä nyppäsin ne porkkanansiementen tieltä helevittihin sieltä penkistä. Kuollessaan niissä oli n. 5 lehteä kummassakin, muutama kärhö ja melkeen yks kukka yhteensä. Täällä kurkut kurottelee taivaisiin ja niissä on jokaisessa varmaan toistakymmentä kukkaa ja pientä kurkkua. Tomaateista puhumattakaan. Mä kun pidin omia tomskujani komeina, niin nää on jotain ihan muuta. Siellä ne kasvaa ja kukoistaa ja puskee hetelmää sen minkä ehtivät. Toivottavasti mun kesälomittajat olisivat saaneet munkin kasvihuoneen kukoistamaan.. :)

Iskän kasvimaalla, Chilipaprikan alla... sammakolla koti oli tulinen?

Normitomaatti

Jättisuuret tomaatit ja kurkut

Päärynätomaatti

Kesäkurpitsa

Pikkukurkku :)

Karavaanarikaverukset

Isin siis kotiuduttua, me syötiin ja lähdettiin takasin Orimattilaan. "Isoäitin mäellä" käytiin morottamassa isin serkkulikkaa miehineen, ja edellisestä tapaamisesta mun kanssa oli tainnu kulua ainakin 20 vuotta ja rutkasti kiloja. Ihan semmoisena pikkutyttönä he mut muistivat. Menomatkalla mä istuin Sirun kanssa asuntoauton takaosassa pöydän ääressä ja voin pahoin. Matkapahoinvointi on siis persiistä... Kotimatkalle mut laitettiin sit eteen istumaan. Ja Lidlin kautta kotiin.

Kotosalla otettiin Siru ja lähdettiin "vaarille" ruokkimaan kanat! :D Kuljettiin metsän poikki sinne ja takaisin. Kanat oli osittain näin kesäsäällä ulkoruokinassa ja kun olin fiksuna ottanut mukaani kännykän, niin sain napsittua kotkottimistakin muutaman kuvan. Äiteen mielestä, joka sai siis kuvaviestin minulta, kanat oli "hiliiriuksen näköisiä". (Suomentajan huomio: Hilarious = Huluvaton). Ja olihan ne aika hassuja. Kotimatkalla huomasi jo, kuinka lääkekuuri oli Siruun tepsinyt ja se taittoi matkaa jo tosi ahkerasti. Ihan erilailla, kuin aiemmin päivällä. Me ehdittiin tosin mussutella muutamat metsämansikat ja ihastella talvikit, tähtimöt ja muut ihanat metsäkukat. Eikä nää "etelänhyttysetkään" häirinneet mun samoilua taikametsässä! <3

Jos ilma suo, niin huomenna meen sit Vesijärveen uimaan. Tänään ei viittiny, kun sitä vettä tuli taivaalta jo ihan riittävästi. Yhtään en oo täällä vielä ehtinyt uimaan ja Pudiksellakin (Puolangalla actually) vaan kerran. Ja mun kesään kuuluu valvotut yöt, kaverit, jäätelö, aurinko ja PAALJON uimista!

Tämä on sitä myrrrrkkyputkea! Hui! :o

Kelloja <3

Viimeiset kuvat metsämansikasta ennen suuhun joutumista :))

Rakkaiden eläinystävieni viimeinen leposija. Täällä lepäävät ainakin Rinki, Kerttu, Mansikka, Moppi ja Vilhelmiina ja varmasti nuita aikaisempiakin kissoja ja eiköhän isi ole tänne kaikki kanat ja kukotkin haudannut :)

Isin kelohirsinen pihasauna :D

"Istuin humalamajassa hiljaa ihan ja näin, kuin humala suikersi yli pihan! Se kiipesi, tarttui ja kaiken kietoi, joka puolella levitti kärhiänsä ja solmuilla sitoi löytämänsä. Se on utelias kasvi, kaiken se tietää. Niin uteliaita varoa sietää!"