Kirpparikuulumisia, vauvakuvia ja yleistä Elokuista vetkuttelua

Äitin Sulo (päällä) ja Simo kesäilemässä söpösti

Miten onkin kuukausi olevinaan niin hirmu lyhyt aika? Mun kun oli tosiaan tarkotus viettää "kesälomaa" Orimattilassa kuukauden verran, käydä läpi mun omaisuus ja hukata siitä suurin osa johonkin. Moikata kaikki kaverit ja palata Pudikselle. Mutta mä olen täällä "etelässä" edelleen. Ja ollaan kuitenkin kohta elokuun puolessa välissä. Tässä sitten aikani mietittyäni ja ahdistuttuani saamattomuudestani, mä päätin vihdoin ottaa ja lähteä saneeraamaan mun romukasaani. Ja ennen tätä projektia varasin vielä kirpparilta pöydän, jotta ne kamat tulisi varmasti myytyä. 3 päivän saldo oli torstaina 12,80e ja 16 myytyä tuotetta. Kyllä se siitä!

Mutta mitä aarteita mä omistankaan! Löytyy -83 vuonna valmistettu Nintendon käsikonsoli, josta eBayssa saa pulittaa 60-80 euroa. 60-luvun lopulla tehty kamera, johon ei saa enää filmiä. 8-bittinen nintendo (tai no ainakin pelejä siihen..), laatikollinen VHS-kasetteja ja CD-levyjä. Ja tietenkin valokuvia! Mua harmittaa suunnattomasti, ettei mulla ole nyt käsissäni skanneria, joten tällaisena teknologian huippuaikana mä jouduin valokuuvaamaan valokuvia, että sain "muutaman" vauvakuvan tänne jakoon.

Pesuvadissa, Isin sylissä, kirjojen keskellä ja perunamaalla

Puhelinpalaveri laatikossa, pulkkamäessä, keittiössä kakkutaikinaa syömässä ja uuvahtaneena lattialla

Uima-altaassa, Volvon konepellillä Korkeesaaren matkalla, Äitin masussa ja Isille huutamassa sängyllä

Ja kirpparille oon tosiaan vienyt semmosta suht laadukasta käyttötavaraa, jotka on äiteen mielestä alihinnoteltua ja siks ei kauppa käy. Voi myös olla, että kukaan ei vaan tartte niitä. Mutta jospa sieltä ees pöytävuokran verran tulis rahhoo, niin pääsee niistä sitten ainakin eroon ja kirpparin suhteen taloudellisesti omilleen. Mä kyllä ostaisin ilomielin ne mun kaikki tavarat niillä hinnoilla. Mutta jospa mun ei tartte niitä enää kasata itelleni takasin. (VINKKI! Orimattila, Piparuutin kirppis ja pöytä 96 siellä takanurkassa. Käykää ostaa kaikki pois! :D) Ja seassa on paljon sellastakin tavaraa, jotka mä olen joskus ite ostanut kirpparilta paaaaljo kalliimmalla, kuin mihin hintaan nyt oon niistä luopumassa.

Mutta tavaramäärän kanssa aletaan silleen olee melkeen voiton puolella, että roinaa on kaatikselle kertyny jo paljo ja kirpparille myös, mutta varsinaisesti omaan säilöön jääviä ei oo enää läheskään niin paljon, kun mitä oli alotettaessa. Ja tarkotuksena olis vielä sen jälkeen, kun kaikki tavarat on käyty läpi, käydä vielä kerran tai kaks lisää ja myydä/hävittää vielä lisää. Kohta mulla ei siis oo enää muuta, ku olohuoneen pöytä ja jotain kirjoja tallessa oottamassa pääsyä uuteen omaan kotiin. Sit jossain vaiheessa, jossain kaupungissa.. Pudikselle en kuitenkaan aatellut niitä raahata.

Pieni ja iso siili <3

Tän ja ens viikon meinasin ahkerasti käydä sitä mun omaisuutta läpi, korjauttaa auton, leimata sen ja sen jälkeen vielä käydä vähän mun omaisuutta setvimässä ja syyskuun ekana päivänä viimeistään palautua takaisin Pudikselle, rauhan ja hiljaisuuden tyyssijaan. Ihan on meinaan ahistamaan alkanut täällä etelässä elo, kun ei oo hetken rauhaa missään. Enkä meinaa siis sitä, että ihmiset vaivais mua jatkuvasti seurallaan, vaaan että iltasin terdellä istuessa pitää kuunnella vähän joka toisen naapurin telkkaria, stereoita ja huutoa, autojen ja mopojen pörinää ja vaikka mitä. Ruohonleikkurit ja oksasilppurit ja kaikenmaailman koneet huutaa jatkuvasti. Jopa iltaisin vierailevat kolme siiliä puuskuttaa niin, ettei ikkuna auki pysty keskittyä nukkumiseen. Ja kolmas niistä on iha tositosi pieni uusi tulokas, jota isommat siilit pyörittelee kerällä pitkin pihaa. Ikäviä erakko-otuksia ovat. Ties vaikka omaa vauvaansa kurmottaisivat.. Pudiksellahan siis kun pelkkä ohi ajavan auton ääni tosissaan oli varsinkin iltapäivisin ihme, kun tiesi, ettei se nyt ainakaan posti auto enää siinä vaiheessa ollut. Eikä varmaan siilikään.

Ja onhan mulla hirmunen ikävä mun karvavauvoja, eikä "pikku koululainenkaan" oo päässyt kouluu, kun ei bussi vielä kulje. Toivottavasti ne siellä vielä kuitenkin jokusen viikon pärjäisivät. Kasvihuoneen kohtaloa mä en uskalla kauheesti ees arvailla. Oon kuitenkin saanut täällä etelän suunnallakin nauttia kesän hetelmistä, eli mamman karviaispensaasta, sukulaisten uusista perunoista ja porkkanoista ja kaupan pakasteherneistä. Vielä kun sais omppupiirakkaa (ja vaniljasoossia!), mikä tässä on useemman päivän jo himottanut, mutta mamma osti kinuumisestani huolimatta pelkkiä muikkuja. Aika ankeeta siis on tämä elämä :(

Mamman mustikkapiiras menossa uuniin <3

Ihania melkeen oman maan porkkanoita ja pakasteherneitä <3

Ja mammasta puheenolleen, on senkin kannalta ihan hyvä varmaan alkaa poistumaan täältä, kun meinaa tämä kaksio käydä pikkuhiljaa meille pieneksi. Jos ei muuten, niin ainakin tän mun tavaramäärän takia, mitä mä entisestään oon vaan raahannut tänne lisää. Osa on mennyt kirpparille ja osan äiti on takavarikoinut. Katotaan nyt sitten viikon päästä, eikä kuinka moni noista tuotteista lähtee sitten kuitenkin kirpparille. Vaikka on mamman kanssa suurimmalti osin kivaakin. Se aina dyykkaa mun veispuukkia mun kanssa (stalkkaa siis suomeksi) ja naureskelee, kun mä olen sekaisin selibaatista (siis Stella-nimisistä unilääkkeistä..) ja äiti ymmärtää myös, että miksi mulla on jäänyt kesäkumi käyttämättä vuodelta 2004. Monille kun ei kehtaa myöntää, että ei ole herunut p*llua silleen, että sen kumin olis voinut hyödyntää...

Kivaa on täällä siis olla, mutta kiva on palata Pudiksenkin rauhaan. Katotaan, että kuinka monesti mä vielä ehdin päivittää kuulumiset, ennenkö pakkaan tän "Honoluluun lähtevän rahtilaivan" ja palaan pohojosen rauhaan. Peace out!

P.S. Jos joku kaipaa jotain tiettyä tavaraa, niin soittakaa ja kysykää, että löytyiskö multa, koska mun aarreaitassa saattaa olla ihan kaikkea :D