Viimeisiä viedään...

Oon alottanut kirjottamaan uutta blogimerkintää varmaan jo ainakin 5 kertaa, mutta jotenkin se on aina jäänyt kesken ja myöhemmin, kun oon koittanut samoista lähtökohdista jatkaa, niin itsekriittisyys on taas nostanut päätään ja blogin alku kadonnut bittiavaruuteen. Nyt jos kuitenkin jotain kertoisi viime aikaisista tapahtumista.

Terassi alkaa nousemaan äitille :)

Äitin kanssa eläminen on "ihan hirveetä" ja mä oikeesti kaipaan takas Pudikselle jo pikkuhiljaa. Vaikka on äitin kanssa kivaakin asustaa ja eiköhän se oo ihan samaa mieltä. Kun mä ens perjantaina (kattoo nyt...) lähden kotiutumaan, niin se varmaan nukkuu ensin pari päivää putkeen ja sit itkee perään, kun lapsi on niin kaukana. Ja niinhän se menee. Ei me pärjätä pitemmän päälle saman katon alla, mut on kuitenkin aina ikävä, kun on kilometrejä välissä. Jos mä tänne oisin nyt pysyvästi jäänyt, niin mulla olis varmasti jo moneen kertaan etittynä uusi oma asunto :D Mutta kyllä mulla on niiiiin kova ikävä Pudiksen rauhaa ja ennenkaikkea mun pikkuisia karvavauvoja, etten enää kauaa kestä. Ja siellä ei tartte herätä aamuisin siihen, kun äiti kaataa pyykkitelineen päälle, koska teline oli juuuuri sen kaapin edessä, jossa juuuuri ne tietyt käsipyyhkeet oli, jotka äiti päätti juuuuuri silloin vaihtaa kylppäriin. Liian pieni asunto meidän elellä harmonisesti yhdessä, ei se rakkauskaan kaikkeen riitä :D Ja sit kun äiti ei vielä tykkää vihreestä paprikasta ja mä en syö sieniä ja sipulia ja argh! Kyllä ne vaan pikkuasiat osaa käydä ärsyttämään :)

Koska äitin pitää valvoa mun valvomista. Eli siis lähinnä torkkua pitkin iltaa sohvalla, rystyset valkosena puristaen kaukosäädintä rintaa vasten. Mitään se ei kuule, jos sille puhuu tai käskee sitä sänkyyn nukkumaan, mutta jos mä kilistän kahvikuppia, niin se mumisee "mitäsäteet?!" ja mulkoilee julmasti, jos otan siltä kaukosäätimen ja vaihdan kanavaa. Se surffaa läpi noita antenniverkon ilmaiskanavia ihan uskomattomalla tahdilla, usein unissaan ja sit mä saan keittiöstä tietokoneen äärestä huudella sille, että "vaiha kanavaa!", kun uutisikkuna huutaa yöhartautta kolmatta tuntia. "Ai...tätäkö mä katon? Millos mä sen vaihdoin..?" Te ette usko, kuinka hassua toi joskus on :D Ja sit se motkottaa mulle, kun mä en nuku. Milläs nukut, kun mamma makaa perse homeessa lapsen sohvassa. Vaikka, jos totta puhutaan, ni maatkoon. Mullakin sit aina välillä aikaa virkata ja kattoo jotain omaa ohjelmaa (warehouse 13 uusimpana, suosittelen!) koneelta headsetti korvilla ja bloggailla ja millon mitäkin.. Mutta tosissaan, ei mikään äiti-tytär-rakkaus maailmassa estä meitä käymästä toistemme kurkkuun vielä jossain vaiheessa, ellen mä pian pakene takasin pohjoseen <3

Mutta juu, kirpparipöytä oli ja meni, 2 viikkoo ja 2 päivää sitä pidin ja voittoa tuli n. 50 euroa. Vielä on kyllä kamoja käymättä läpi, mutta lähinnä semmosta, mitä en ois muutenkaan kirpparille vienyt, vaan lähinnä ehkä roskiin tai UFF:lle tai Venäjälle tai johonkin. Mutta EI talteen. Ihan riittävästi tota talteen menevää tavaraa jo valmiiksi ja tänään tuli taas lisää, kun kävin iskällä setvimässä siellä vintissä melkeen 10 vuotta seisseet tavarat. Löyty sieltä valokuvia, Kalevala-koruja ja muutama ala-asteen kouluvihko. Ja astioita ja jääkaappimagneetteja ja kuumemittari ja kasvissilppuri ja rikkinäinen rikkaimuri ja... Miten mä oonkaan tullut 10 vuotta toimeen ilman niitä!

Materiaalit

Iloisempina asioina kerrottakoon kuitenkin, että mä oon omin pikku käsineni niputtanut yli 100 pitsikukkaa jo ja vielä tänä talvena aioin saada ne kasattua ponhcoksi :) Pakko saada ainakin yksi käsityö joskus valmiiksi JA omaan käyttöön. Yleensä kaikki lähtenet lahjana eteenpäin. Ja nipullinen Novitan lehtiä tuli myös saatua sukulaistädiltä omaksi, että niistäkin varmaan tulee inspiroidutta tässä syssyn aikana vielä enemmän. Kun ne on omia, eikä kirjaston.

Ja kilokaupalla kaikkea tosi vanhaa videopelitekniikkaa on myös löytynyt, että eiköhän musta vielä miljonääri tuu jossain eBayssä. Iskältä tarttu mukaan myös muutama PC-peli ja ohjelma, joiden toimivuudesta tän Windows seiskan kanssa en menis takuisiin... Varmaan ainakaan Passeli-kirjanpito-ohjelma jostain vuodelta 2000, ei ehkä toimi enää? Kattelen niitä pelejä sitten joskus paremmalla ajalla silleen kunnolla läpi ja ripustelen räkättien pelotteeksi, josseivät toimi.

Ainiin! Ja äiti värjäili mun tukkaakin tuossa. Laitettiin uutta blondia ja sitten ruskeeta pohjaa, josta pinkki kuitenkin paistaa uskollisesti läpi.(TYKKÄÄN!<3) Äiti hillu ihan ekaa kertaa koskaan väripullon varressa ja vaikka se muputtikin kokoajan, että tää ei oo se sen juttu ja, että parturit on tätä varten, niin silti saatiin ihan kiva lopputulos. Tästä voisikin sitte tehdä itelleen diilin, ehkä..., että ainakaan vuoteen en leikkaa, enkä värjää ees otsatukkaa, kasvakoot sekin pois ja pitkäksi taas, ellei se innostu mua hirveesti häiritsemään.

Kirjava :)

Ja vähiin käyvät päivät, ennenkö loppuvat. Perjantaina (tai lauantaina) pitäis alkaa suunnistamaan takasin Pudikselle, kun on tosissaan niitä karvavauvoja jo niin kova ikävä. Eli seuraavan kerran kunnolliset kuulumiset kuuluvatkin sitten tuolta SuomiNeidon napa-alueen liepeiltä. Tosi nopeesti on pari kuukautta tässä menneet, kun en oo ihan varma, että ehinkö kuitenkaan hoitaa mun tavarapaljoutta kaikkineen tässä muutamana päivänä. Ja voihan tuo olla, että lähtö viivästyy vielä päivällä tai parilla, mutta viikonlopun jälkeen viimeistään takasin kotiin. Se nyt riippuu ihan siitä, että mimmosta itkuvollotusta täältä on lähdön hetkellä kohdattavissa. Kivaa on etelän suunnalla ollut, mutta kiva on myös palata. Ja ikävä nyt jää varmasti molempiin suuntiin. Koti on siellä, missä sydän on ja mun sydän on nykysin jaettu kahteen paikkaan. Ainakin toistaiseksi kuitenkin pysyn Pudasmattilalaisena :)

 Huomenna siis viimeistään kohti Pudista, tuoreimmat kuulumiset sitten sieltä. Morjens! :)

Kirpparikuulumisia, vauvakuvia ja yleistä Elokuista vetkuttelua

Äitin Sulo (päällä) ja Simo kesäilemässä söpösti

Miten onkin kuukausi olevinaan niin hirmu lyhyt aika? Mun kun oli tosiaan tarkotus viettää "kesälomaa" Orimattilassa kuukauden verran, käydä läpi mun omaisuus ja hukata siitä suurin osa johonkin. Moikata kaikki kaverit ja palata Pudikselle. Mutta mä olen täällä "etelässä" edelleen. Ja ollaan kuitenkin kohta elokuun puolessa välissä. Tässä sitten aikani mietittyäni ja ahdistuttuani saamattomuudestani, mä päätin vihdoin ottaa ja lähteä saneeraamaan mun romukasaani. Ja ennen tätä projektia varasin vielä kirpparilta pöydän, jotta ne kamat tulisi varmasti myytyä. 3 päivän saldo oli torstaina 12,80e ja 16 myytyä tuotetta. Kyllä se siitä!

Mutta mitä aarteita mä omistankaan! Löytyy -83 vuonna valmistettu Nintendon käsikonsoli, josta eBayssa saa pulittaa 60-80 euroa. 60-luvun lopulla tehty kamera, johon ei saa enää filmiä. 8-bittinen nintendo (tai no ainakin pelejä siihen..), laatikollinen VHS-kasetteja ja CD-levyjä. Ja tietenkin valokuvia! Mua harmittaa suunnattomasti, ettei mulla ole nyt käsissäni skanneria, joten tällaisena teknologian huippuaikana mä jouduin valokuuvaamaan valokuvia, että sain "muutaman" vauvakuvan tänne jakoon.

Pesuvadissa, Isin sylissä, kirjojen keskellä ja perunamaalla

Puhelinpalaveri laatikossa, pulkkamäessä, keittiössä kakkutaikinaa syömässä ja uuvahtaneena lattialla

Uima-altaassa, Volvon konepellillä Korkeesaaren matkalla, Äitin masussa ja Isille huutamassa sängyllä

Ja kirpparille oon tosiaan vienyt semmosta suht laadukasta käyttötavaraa, jotka on äiteen mielestä alihinnoteltua ja siks ei kauppa käy. Voi myös olla, että kukaan ei vaan tartte niitä. Mutta jospa sieltä ees pöytävuokran verran tulis rahhoo, niin pääsee niistä sitten ainakin eroon ja kirpparin suhteen taloudellisesti omilleen. Mä kyllä ostaisin ilomielin ne mun kaikki tavarat niillä hinnoilla. Mutta jospa mun ei tartte niitä enää kasata itelleni takasin. (VINKKI! Orimattila, Piparuutin kirppis ja pöytä 96 siellä takanurkassa. Käykää ostaa kaikki pois! :D) Ja seassa on paljon sellastakin tavaraa, jotka mä olen joskus ite ostanut kirpparilta paaaaljo kalliimmalla, kuin mihin hintaan nyt oon niistä luopumassa.

Mutta tavaramäärän kanssa aletaan silleen olee melkeen voiton puolella, että roinaa on kaatikselle kertyny jo paljo ja kirpparille myös, mutta varsinaisesti omaan säilöön jääviä ei oo enää läheskään niin paljon, kun mitä oli alotettaessa. Ja tarkotuksena olis vielä sen jälkeen, kun kaikki tavarat on käyty läpi, käydä vielä kerran tai kaks lisää ja myydä/hävittää vielä lisää. Kohta mulla ei siis oo enää muuta, ku olohuoneen pöytä ja jotain kirjoja tallessa oottamassa pääsyä uuteen omaan kotiin. Sit jossain vaiheessa, jossain kaupungissa.. Pudikselle en kuitenkaan aatellut niitä raahata.

Pieni ja iso siili <3

Tän ja ens viikon meinasin ahkerasti käydä sitä mun omaisuutta läpi, korjauttaa auton, leimata sen ja sen jälkeen vielä käydä vähän mun omaisuutta setvimässä ja syyskuun ekana päivänä viimeistään palautua takaisin Pudikselle, rauhan ja hiljaisuuden tyyssijaan. Ihan on meinaan ahistamaan alkanut täällä etelässä elo, kun ei oo hetken rauhaa missään. Enkä meinaa siis sitä, että ihmiset vaivais mua jatkuvasti seurallaan, vaaan että iltasin terdellä istuessa pitää kuunnella vähän joka toisen naapurin telkkaria, stereoita ja huutoa, autojen ja mopojen pörinää ja vaikka mitä. Ruohonleikkurit ja oksasilppurit ja kaikenmaailman koneet huutaa jatkuvasti. Jopa iltaisin vierailevat kolme siiliä puuskuttaa niin, ettei ikkuna auki pysty keskittyä nukkumiseen. Ja kolmas niistä on iha tositosi pieni uusi tulokas, jota isommat siilit pyörittelee kerällä pitkin pihaa. Ikäviä erakko-otuksia ovat. Ties vaikka omaa vauvaansa kurmottaisivat.. Pudiksellahan siis kun pelkkä ohi ajavan auton ääni tosissaan oli varsinkin iltapäivisin ihme, kun tiesi, ettei se nyt ainakaan posti auto enää siinä vaiheessa ollut. Eikä varmaan siilikään.

Ja onhan mulla hirmunen ikävä mun karvavauvoja, eikä "pikku koululainenkaan" oo päässyt kouluu, kun ei bussi vielä kulje. Toivottavasti ne siellä vielä kuitenkin jokusen viikon pärjäisivät. Kasvihuoneen kohtaloa mä en uskalla kauheesti ees arvailla. Oon kuitenkin saanut täällä etelän suunnallakin nauttia kesän hetelmistä, eli mamman karviaispensaasta, sukulaisten uusista perunoista ja porkkanoista ja kaupan pakasteherneistä. Vielä kun sais omppupiirakkaa (ja vaniljasoossia!), mikä tässä on useemman päivän jo himottanut, mutta mamma osti kinuumisestani huolimatta pelkkiä muikkuja. Aika ankeeta siis on tämä elämä :(

Mamman mustikkapiiras menossa uuniin <3

Ihania melkeen oman maan porkkanoita ja pakasteherneitä <3

Ja mammasta puheenolleen, on senkin kannalta ihan hyvä varmaan alkaa poistumaan täältä, kun meinaa tämä kaksio käydä pikkuhiljaa meille pieneksi. Jos ei muuten, niin ainakin tän mun tavaramäärän takia, mitä mä entisestään oon vaan raahannut tänne lisää. Osa on mennyt kirpparille ja osan äiti on takavarikoinut. Katotaan nyt sitten viikon päästä, eikä kuinka moni noista tuotteista lähtee sitten kuitenkin kirpparille. Vaikka on mamman kanssa suurimmalti osin kivaakin. Se aina dyykkaa mun veispuukkia mun kanssa (stalkkaa siis suomeksi) ja naureskelee, kun mä olen sekaisin selibaatista (siis Stella-nimisistä unilääkkeistä..) ja äiti ymmärtää myös, että miksi mulla on jäänyt kesäkumi käyttämättä vuodelta 2004. Monille kun ei kehtaa myöntää, että ei ole herunut p*llua silleen, että sen kumin olis voinut hyödyntää...

Kivaa on täällä siis olla, mutta kiva on palata Pudiksenkin rauhaan. Katotaan, että kuinka monesti mä vielä ehdin päivittää kuulumiset, ennenkö pakkaan tän "Honoluluun lähtevän rahtilaivan" ja palaan pohojosen rauhaan. Peace out!

P.S. Jos joku kaipaa jotain tiettyä tavaraa, niin soittakaa ja kysykää, että löytyiskö multa, koska mun aarreaitassa saattaa olla ihan kaikkea :D

Kukkia ja poroja!

Tänään kun on ollut "kesäloman" eka oikea päivä, niin vastoin kaikkia suunnitelmia, oon kaikkea muuta, kuin lomaillut. Oon tehnyt lihapullia ja perunamuusia, eli melko aikaavievä päivällinen oli tänään. Oon käynyt kylällä. Törmännyt poroihin (en kirjaimellisesti). Kuvannut kukkia. Lämmittänyt saunan ja pesuveden. Hakenut halkoja. Virkannut, lukenut, leikkinyt Koiran kanssa ja nyt vielä bloggaillut!

Vaikka rahaa ei kauhian paljon ylimäärästä olekaan, niin päätin silti lähteä ihan sitä varten käymään näin Helatorstaina kylällä, että saan yhden (YHDEN!) siiderin. Ostin neljä.. Ja päätin lämmittää saunan. Kello on nyt varttia yli 1 yöllä ja kohta aattelin mennä saunaan. Ensimmäisenä saunojana vieläpä, kun pojat kattoo taas jotain huonoa elokuvaa :D En oo juonu edes saunasiideriä aikoihin, joten tänään oli ihan pakko lähteä ostamaan. Reissu abc:lle olikin ihan jännä. Kuuntelin musaa ja lauloin ja tapasin kaksi tyttöporoa, joista onnistuin nappaamaan kuvatkin. Tosin kännykällä, joten kovin tarkkaa materiaalia ei tullut, mutta kuvat kuitenkin!

Tämä poro-neito tuli vastaan melkein kotipihassa

Tämä poro-neito taas ylitti tien juuri ennen Ouluntien ristiä

Koira ja keppi

Päivällä ensin vähän sateli, varmaan neljättä päivää putkeen, mutta mä jalkauduin luontoon silti ja päädyin kuvaamaan muutamaa kukoistukseen yltänyttä kasvia. Ton mun kameran lähi-muotokuvaus-ominaisuudet tuntuu ainakin välillä olevan ihan oukei, kun tulee ihan somia kasvikuvia ainakin otettua. Tai sit kyse on vaan mallista, koska ne onnistuu aina ekalla. Omasta naamasta jos ottaa kuvia, niin vähintään 20 raakavedosta tarvii ensin ottaa ja sen jälkeen vertailla niitä ja poistaa kaikki.. Kukkakuvia kuitenkin tähän väliin:

Koira kuvassa myös kuinoineen

 

 

Puolukka?

<3

Tosi ihana olo kyllä tän päivän jäljiltä, kun on taas tehnyt ja touhunnut ja saanut asioita aikaiseksi. Selailin myös noi mun matikkaopukset, mitkä otin kirjastosta lainaan ja päätin palauttaa ne seuraavalla kerralla ja lainata uusia. Nyt noissa opetetaan, että mikä on yhtälö ja miten se lasketaan ja derivoidaan ja funktioidaan ja sitä ja tätä ja tota.. Mä tartten nyt aluks semmosia kirjoja, joissa kerrotaan, että MIKÄ ON yhtälö, derivaatta, funktio, pythagoran lause yms. Siitä on varmaan kaikista turvallisinta lähteä liikkeelle ja sit vasta edetä opettelemaan, että miten niillä lasketaan mitään :D

Nyt taitaa olla vetäytyä sinne saunaan nauttimaan lämmöstä ja rentoumaan sidukan kanssa. Oivallinen aika saunoa, kun ei näin kesällä ja "lomalla" ole mihinkään kiire. Ja ulkona näyttää muuten tolta ->

P.S. Muistattehan, että kommentoiti ohjeet on sitten tuolla: http://alamaailma.blogspot.com/2011/05/kommentointi-mahdollisuus-kaikille.html

Kesäloma!

Jeeee! Vaikken oo ite vielä koulunpenkkiä päässytkään kuluttamaan, niin on se aika siistiä, kun ei tartte enää herätä kouluun melkeen jokasena arkiaamuna. Vaikka kivaa rytmiä se on päiviin tuonutkin, kun on tuota pientä (19.v.) koululaista aamuisin opinahjoon kuskannutkin. Saa nähdä, että miten paljon tässä tulee nyt autolla liikuttua, kun kauppa-auto kulkee 2 kertaa viikossa tienristeykseen ja kirjaston lainat voi uusia netissä. Hienoa on kyllä teknologia! Perjantaina jos kävisi apteekissa tankkaamassa lääkevarantoa, niin ei varmaan tartte sen jälkeen hetkeen kylillä näyttäytyäkään.

Naapurin laiturille kuokkimaan

Tänään kävin taas mielenterveystoimistossa jutskailemassa. Mun sairaanhoitaja on edelleen ihan superihana ihminen ja tuntuu, että tunnin juttelutuokio on aina liian lyhyt. Tosin tänään jäi mulle vähän epäselväksi, että oonko mä potilas vai käynkö mä kotikäynnillä hänen luonaan. Molemmat juteltiin siinä ihan, kuin vanhat kaverukset ja vertailtiin kokemuksia. Parempi se kyllä on, että tommosessa ammatissa on ihminen, joka on kokenut edes jotain samantapasta, kun potilaat, jotka hänen luonaan käy. Ja taas hoitajatäti kertoi, kuinka oli ajatellut mua, kun hänen oma poikansa haluaisi luopua lukio-opinnoista. Oltiin viimeksi juteltu, kuinka mä ilmottauduin tuonne etälukioon ja kuinka se on ihan superhyvä vaihtoehto, varsinkin tämmöselle jo kahdesti koulun keskenjättäneelle saamattomalle ja laiskalle aikuiselle. Mä kyllä suosittelin, että hän patistaisi omaakin poikaansa etälukioon opiskelemaan, koska jos vaan viitsii opiskella kotona, niin tuo on helpompi (kenties?) ja halvempi vaihtoehto normaalille päivälukiolle. Oppikirjoja ei tartte samalla tavalla ostella, kun kurssin tiedot voi omaksua kotosalla muullakin tavalla ja päivästä tai vaihtoehtoisesti illasta toiseen koulussa istuminenkin jää, kun voi kotona järjestää sen opiskeluajan ihan koska itselle sopii. Samalla käydä vaikka duunissa tai ammatillisessa koulutuksessa. Täti lupasi kehua tätä vaihtoehtoa pojalleen ihan tosissaan. Toivottavasti mun vinkeistä/mielipiteestä oli apua :)

Liplatusta

Vaikka mullakin noi varsinaiset opinnot alkaakin vasta ehkä ens talvena, kun kurssitarjontaan tulee ruotsin 5 ja matikan 6 kurssit, niin silti mä oon rahdannut kirjastosta jo ruotsinkirjoja, kuten viimeks kirjotin ja nyt vielä "Matematiikkaa aikuisopiskelijalle - Lyhyt oppimäärä - Kurssit 1-5". Tonkin psykan täti kirjoitti ylös ja sano, että sekin taitaa pistää samat kirjat kirjastosta varaukseen, että saa ne lainaan mun jälkeen, kun sillekin matikka ja lääkelaskut on tuottaneet ongelmia ja edessä olis vielä lisää erikoistumiskoulutusta, niin voi sitten itekseen pänttäillä kotosalla lisää. Ainakin toistaseksi mäkin olen vielä ihan innoissani koulusta ja ootan oikein syksyä, en muuten, mutta ihan vaan ton koulun takia. Saa nyt nähdä, kun mä alan kahlaamaan noita matikan opuksia läpi, että kuinka nopeesti mun into tipahtaa. Joku joka osaa epäyhtälöt ja Fibbonaccin lukujonot, yms. niin saa kyllä tulla mua opettamaan. Ja myös ruotsin tutorit on tervetulleita!

Ekat hellehetketkin on muuten koettu. Auton mittari näytti tänään päivällä parhaillaan +27. TÄÄLLÄ! Muuuutta...nyt tuolla tuulee ja sataa ja aikasemmin vähän jyrisikin. Kyllä se kesä sieltä kuitenkin vielä tulee. Mä oon varma siitä. Toissailtana käytiin tuolla Valkeisen rannassa Koiran kanssa käyskentelemässä ja siellä hiippailin mökkinaapurin laiturille istumaan ihan kaikessa rauhassa. Laskussa ollut aurinko lämmitti naamaa, järven kirkas vesi liplatteli hiljalleen ja rantalinnut lauleskeli. Koira kulki turpa pusikoiden uumenissa oman aikansa ja mä sain vaan nauttia siitä maisemasta ja siitä hetkestä. Oli tosi ihana olla. Kunnes Koiralle tuli tylsää ja se tuli haukkumaan ja näykkimään mua ylös ja liikkeelle. Kotimatka meinas aluksi olla vähän ankeeta, kunnes mä keksin "Koira! Missä pallo?! Etsi pallo, etsi!". Tekemistä riitti koko matkan kotiin asti ja vasta ihan kotipihassa meinas alkaa taas riehuminen.

Kukkaloistoa löytyy jo pihalta

Ja viimeyönä mä olin vielä jossain 4 aikoihin hereillä. Ei vaan uni tullut, kun nukuin muutaman tunnin päikkärit illalla. Menin istumaan ulos rappusille ja polttelin tupakin. Kattelin, kuinka pronssisen oranssi aurinko pilkotti aamupilvien takaa ja värjäsi koko taivaan ihan puna-oranssiksi. Koska mulla ei ollut mukana mitään kameraa, niin en saanu ikuistettua sitä hetkeä. Mutta hieno se oli! Ja eiköhän noita tuu vielä monia lisää, kun jokainen auringonnousu on täällä ollu edellistä hienompi. Tosin kohta se aurinko ei enää taida nousta, kun nytkään ei oo juuri tuntia kauempaa pimeää öisin. Keskiyöllä suunnilleen on vielä semmonen hetkellinen hämärä ja sitte alkaa taas kirkastumaan ja viimeistään kolmen aikoihin alkaa aurinko värjäämään taivasta ja asuntoa punasen ja oranssin sävyillä. <3

Tule kesä pian! <3

Ja P.S. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla niitä. Ja muistakee, että kommentoimaan pääsee nykysin kaikki halukkaat. Ohjeet edellisessä blogikirjotuksessa, johon linkkiä vielä tässä: http://alamaailma.blogspot.com/2011/05/kommentointi-mahdollisuus-kaikille.html

Koiruus kotimatkalla

Kotitienhaara postilaatikkoineen