Viimeisiä viedään...

Oon alottanut kirjottamaan uutta blogimerkintää varmaan jo ainakin 5 kertaa, mutta jotenkin se on aina jäänyt kesken ja myöhemmin, kun oon koittanut samoista lähtökohdista jatkaa, niin itsekriittisyys on taas nostanut päätään ja blogin alku kadonnut bittiavaruuteen. Nyt jos kuitenkin jotain kertoisi viime aikaisista tapahtumista.

Terassi alkaa nousemaan äitille :)

Äitin kanssa eläminen on "ihan hirveetä" ja mä oikeesti kaipaan takas Pudikselle jo pikkuhiljaa. Vaikka on äitin kanssa kivaakin asustaa ja eiköhän se oo ihan samaa mieltä. Kun mä ens perjantaina (kattoo nyt...) lähden kotiutumaan, niin se varmaan nukkuu ensin pari päivää putkeen ja sit itkee perään, kun lapsi on niin kaukana. Ja niinhän se menee. Ei me pärjätä pitemmän päälle saman katon alla, mut on kuitenkin aina ikävä, kun on kilometrejä välissä. Jos mä tänne oisin nyt pysyvästi jäänyt, niin mulla olis varmasti jo moneen kertaan etittynä uusi oma asunto :D Mutta kyllä mulla on niiiiin kova ikävä Pudiksen rauhaa ja ennenkaikkea mun pikkuisia karvavauvoja, etten enää kauaa kestä. Ja siellä ei tartte herätä aamuisin siihen, kun äiti kaataa pyykkitelineen päälle, koska teline oli juuuuri sen kaapin edessä, jossa juuuuri ne tietyt käsipyyhkeet oli, jotka äiti päätti juuuuuri silloin vaihtaa kylppäriin. Liian pieni asunto meidän elellä harmonisesti yhdessä, ei se rakkauskaan kaikkeen riitä :D Ja sit kun äiti ei vielä tykkää vihreestä paprikasta ja mä en syö sieniä ja sipulia ja argh! Kyllä ne vaan pikkuasiat osaa käydä ärsyttämään :)

Koska äitin pitää valvoa mun valvomista. Eli siis lähinnä torkkua pitkin iltaa sohvalla, rystyset valkosena puristaen kaukosäädintä rintaa vasten. Mitään se ei kuule, jos sille puhuu tai käskee sitä sänkyyn nukkumaan, mutta jos mä kilistän kahvikuppia, niin se mumisee "mitäsäteet?!" ja mulkoilee julmasti, jos otan siltä kaukosäätimen ja vaihdan kanavaa. Se surffaa läpi noita antenniverkon ilmaiskanavia ihan uskomattomalla tahdilla, usein unissaan ja sit mä saan keittiöstä tietokoneen äärestä huudella sille, että "vaiha kanavaa!", kun uutisikkuna huutaa yöhartautta kolmatta tuntia. "Ai...tätäkö mä katon? Millos mä sen vaihdoin..?" Te ette usko, kuinka hassua toi joskus on :D Ja sit se motkottaa mulle, kun mä en nuku. Milläs nukut, kun mamma makaa perse homeessa lapsen sohvassa. Vaikka, jos totta puhutaan, ni maatkoon. Mullakin sit aina välillä aikaa virkata ja kattoo jotain omaa ohjelmaa (warehouse 13 uusimpana, suosittelen!) koneelta headsetti korvilla ja bloggailla ja millon mitäkin.. Mutta tosissaan, ei mikään äiti-tytär-rakkaus maailmassa estä meitä käymästä toistemme kurkkuun vielä jossain vaiheessa, ellen mä pian pakene takasin pohjoseen <3

Mutta juu, kirpparipöytä oli ja meni, 2 viikkoo ja 2 päivää sitä pidin ja voittoa tuli n. 50 euroa. Vielä on kyllä kamoja käymättä läpi, mutta lähinnä semmosta, mitä en ois muutenkaan kirpparille vienyt, vaan lähinnä ehkä roskiin tai UFF:lle tai Venäjälle tai johonkin. Mutta EI talteen. Ihan riittävästi tota talteen menevää tavaraa jo valmiiksi ja tänään tuli taas lisää, kun kävin iskällä setvimässä siellä vintissä melkeen 10 vuotta seisseet tavarat. Löyty sieltä valokuvia, Kalevala-koruja ja muutama ala-asteen kouluvihko. Ja astioita ja jääkaappimagneetteja ja kuumemittari ja kasvissilppuri ja rikkinäinen rikkaimuri ja... Miten mä oonkaan tullut 10 vuotta toimeen ilman niitä!

Materiaalit

Iloisempina asioina kerrottakoon kuitenkin, että mä oon omin pikku käsineni niputtanut yli 100 pitsikukkaa jo ja vielä tänä talvena aioin saada ne kasattua ponhcoksi :) Pakko saada ainakin yksi käsityö joskus valmiiksi JA omaan käyttöön. Yleensä kaikki lähtenet lahjana eteenpäin. Ja nipullinen Novitan lehtiä tuli myös saatua sukulaistädiltä omaksi, että niistäkin varmaan tulee inspiroidutta tässä syssyn aikana vielä enemmän. Kun ne on omia, eikä kirjaston.

Ja kilokaupalla kaikkea tosi vanhaa videopelitekniikkaa on myös löytynyt, että eiköhän musta vielä miljonääri tuu jossain eBayssä. Iskältä tarttu mukaan myös muutama PC-peli ja ohjelma, joiden toimivuudesta tän Windows seiskan kanssa en menis takuisiin... Varmaan ainakaan Passeli-kirjanpito-ohjelma jostain vuodelta 2000, ei ehkä toimi enää? Kattelen niitä pelejä sitten joskus paremmalla ajalla silleen kunnolla läpi ja ripustelen räkättien pelotteeksi, josseivät toimi.

Ainiin! Ja äiti värjäili mun tukkaakin tuossa. Laitettiin uutta blondia ja sitten ruskeeta pohjaa, josta pinkki kuitenkin paistaa uskollisesti läpi.(TYKKÄÄN!<3) Äiti hillu ihan ekaa kertaa koskaan väripullon varressa ja vaikka se muputtikin kokoajan, että tää ei oo se sen juttu ja, että parturit on tätä varten, niin silti saatiin ihan kiva lopputulos. Tästä voisikin sitte tehdä itelleen diilin, ehkä..., että ainakaan vuoteen en leikkaa, enkä värjää ees otsatukkaa, kasvakoot sekin pois ja pitkäksi taas, ellei se innostu mua hirveesti häiritsemään.

Kirjava :)

Ja vähiin käyvät päivät, ennenkö loppuvat. Perjantaina (tai lauantaina) pitäis alkaa suunnistamaan takasin Pudikselle, kun on tosissaan niitä karvavauvoja jo niin kova ikävä. Eli seuraavan kerran kunnolliset kuulumiset kuuluvatkin sitten tuolta SuomiNeidon napa-alueen liepeiltä. Tosi nopeesti on pari kuukautta tässä menneet, kun en oo ihan varma, että ehinkö kuitenkaan hoitaa mun tavarapaljoutta kaikkineen tässä muutamana päivänä. Ja voihan tuo olla, että lähtö viivästyy vielä päivällä tai parilla, mutta viikonlopun jälkeen viimeistään takasin kotiin. Se nyt riippuu ihan siitä, että mimmosta itkuvollotusta täältä on lähdön hetkellä kohdattavissa. Kivaa on etelän suunnalla ollut, mutta kiva on myös palata. Ja ikävä nyt jää varmasti molempiin suuntiin. Koti on siellä, missä sydän on ja mun sydän on nykysin jaettu kahteen paikkaan. Ainakin toistaiseksi kuitenkin pysyn Pudasmattilalaisena :)

 Huomenna siis viimeistään kohti Pudista, tuoreimmat kuulumiset sitten sieltä. Morjens! :)