Taidekokoelma

Pakkasyön viimaa

Mä oon rakastunut maalaamiseen pajalla! Akryllimaaleilla on tullut taiteiltua nyt neljä taulua ja sormet syyhyä maalaamaan lisää. Löysin kotoolta vesivärit viikko sitten ja tänään pensselit ja varmaan vesiväritöitä tulee sudittua kotosallakin tästä eteenpäin. Ja sitten isille annoin tehtäväksi keräillä tarjousmaaleja ja taulupohjia mulle niin, että saan sitte pistää kunnolla Ateljeen pystyyn syksymmällä tuonne verstaalle. Tai voi olla, että se pystytetään jo huomenna :D En ollut koskaan aatellut, että voisin tykätä niiiiin paljon maalailusta. Ihanaa, kun näkee kättensä jäljen ja vaikken silleesti mitään osaakaan, niin tuntuu melko helpolta ja lähes joka kerta oon ollut tekosiini tyytyväinen. Kiva, kun saa jotain nättiä aikaseksi, mistä toisetkin tykkää. Ainakin kehuja on pajalla tullut. Voi olla että ne huijaakin :D Ja äiti tykkää. Mut se on äitin homma, äiti tykkää aina <3 Ainii ja halukkaat: Kuvia saa klikkaamalla isommaksi, jos tahtoo tarkastella lähemmin :)

Keijutaulu (murheen kryyni, en oo tähän kovinkaan tyytyväinen..)

Eka taulu, kisutaulu. Tykkään! <3

Taulutaiteen lisäksi on tullut touhuttua perinteisten käsitöidenkin parissa. Isoäidin neliöt taittuivat Ensiapukurssin aikana kynsikkäiksi ja kukkapipo virkkautui erään toisen luennon aikana. Lisäki me on kevään aikana kudottu SORMIN huiveja pajalla ja sormikudontakärpäsen oon tartuttanut muutamaan pajan ulkopuoleltakin. Hauskaa hoppaa, nopeeta ja näppärää. Lankavarasto on vuosien mittaan karttunut ja sitä olis hyvä alkaa kesän aikana vähän supistamaan. Mutkun kaupoissa on paljon kivempia värejä, kuin mun varastoissa! :( Ja kesän lähestyessä pitäis tehä puuvillasta ja köykäsistä langoista pipoja ja muita, kun eihän helteellä voi villahattu päässä kulkea.

Isoäitikynsikkäät + auton ratti :D

Konsta on tyytyväinen :)

Koulujen hiihtoloman jälkeen me saatiin pariksi viikoksi Konsta-poika kylään. Käytiin menneen tullen Torniossa/Kemissä, että kyllä täältä korvesta välilä muuallekin maailmaan liikutaan! :) Visiitin aikana mä jouduin todistamaan mm. kahden hilpeän poika-lapsen pulahdusta lumihankeen pelkissä villasukissa ja se kokemus ei varmasti ikinä unohdu multa. Traumoja siitä sai kissakin. Hassuja poikia  :) Sen lisäksi me löydettiin Konstan kanssa palapeli yhtenä lauantai-aamuna, kun intternetti ei toiminut. Palapelin kanssa viihdyttiinkin sitten useempi päivä ja lopulta siihin löytyi kaikki palatkin ja peli saatiin valmiiksi. Tosin mä rävelsin sen vielä kahesti hajalle sen jälkeen, kun oli pakko vähän paijailla sitä :D Mutta kasassa se on vieläkin ja iloisesta kasaajasta/vieraasta saatiin ikuistettua myös kuva valmiin pelin kanssa.

Kisusia

Pajalla pääsin kokeilemaan savenvalantaa keramiikka-pajan puolella ja yllättäen savi muuttui mun käsittelyssä kissoiksi :D Kissa makaa, istuu, seisoo, nostaa tassua, löhnöttää jne. Ja muutaman riipustyyppisen korunkin sain väkerrettyä. Parhaillaan kisut on uunissa ja polton jälkeen ne saa kivoja lasitusvärejä pintaansa. Tässä on kuitenkin pakko julkaista kuvia ennen polttoon joutumista, kun kaikki on vielä ainakin melkein ehjiä :) Naamoja niillä ei ole melkein kellään, kun en osannut, mutta muotoja ja häntiä kyllä löytyy. Yhden yksilön häntä tosin koki jo kuivamisvaiheessa kovan kohtalon ja häntänen napsahti ikävästi poikki. Taiteilija oli tehnyt siitä liian heikon. Mutta eiköhän se lasituksen jälkeen saada liimattua takaisin paikalleen, ettei töpöillä tartte kisuparan :)

Riipuksia ja löhnö-kisun naama

Kisu on väsähtänyt :)

Tässäkin näitä kisuja hei! :o

Koko kavalkaadi

Innokas ja vähemmän innokas :)

Taiteilun lomassa oon ollut vähäsen pajan keittiössäkin touhuumassa ja se on ollut enemmän ja vähemmän mieleen myös täällä kotioloissa. Koiralle on tuotu eväitä pajalta ja vaikka porokeitto vähän hirvittikin, niin ainakin päivän verran tomaattivalkosipuli-kastikeessa muhineen karitsan luut on olleet herkkua. Kuvassa ne on just vedetty pihalle pussista ja vieläkin niitä on jäljellä. Tosin luut on vähän pienentyneet kuvanottohetken jälkeen, sen verran herkkuja olivat! Broilerikeitot ja porokeitot yms. on olleet ihan tylsiä ja turhia, mutta luut, ne on olleet parhaita.

Ja nakit kanssa! Kissoillekin kelpasi "eilen paistetut" nakit, kun muistin tuua ne kotio perjantana. Soppa söi vähän nakerrellen, kun sille paloitteli. Tahvo veti koko nakki suussa ympäri pihaa ja vei melkein mun sormestakin palan mennessään. Loput nakit jäi sitten Koiralle, joskin Merrikin sai vielä oman osuutensa. Koko pesue siis ruokittu kuudella nakilla. Halpoja ovat! :D Murinaa kyllä eilen aiheutti mun taholta se, että Tahvo ja Soppa oli yksissä tuumin napanneet jonkun pikkulinnnun ja tuoneet mammalle näytille. Linnunraato ja kaksi kissaa (höyhenet suupielissä) odotti rappusilla, kun menin hakemaan kisuja sisälle. Polleena ne siinä rehvastelivat saalillaan ja vähän harmitti, kun piti torua. Sanoin niille, että hiiriä saa tuua, mutta pikkulinnut pitää jättää rauhaan, nii!

Kukkapipo napilla :)

Tällä viikolla oon alkuviikosta maalailemassa ja sainkin näin maanantain kunniaksi mun ikuisuuprojektitaulun vihdoin valmiiksi. Siitä tuli aika kiva :) Tykkäsin erityisesti sienistä ja kuusta ja keijuista :) Huomenna koitan ehkä akvarellejä. Tai lisää akryllejä. Tai hiiliä! :o

Ruohonjuuritason keijukansaa kuunvalossa

Talvi taittuu

 Koska tässä mennään kohisten kohti kevättä ja hellekesää (jep, näin mä ennustan), niin on oikeesti pakko alkaa purkamaan talven tapahtumia. Ja koska oikeesti mua pyydetään päivittämään blogia, niin pakkohan se on fanien pyyntöihin vastata ja ilmotella, että täällä ollaan ja näillä mennään! :)

Yo-kirjoitukset on ohi. Kerroinko jo? Tältä keväältä ainakin siis. Ja enklantia ja äitinkiältä kirjotin. Ja hyvin meni! :) Vertaan viime kevään pisterajoihin, kun ne aina vähän vaihtelee...ja alustavat tulokset oon käynyt kysäsemässä jo lukiolta, niin ettäjotta: Äidinkieli E, Englanti C. Äikkä lähtiä 4 pistettä vaille ÄLLÄN! :o Ja enkku puolestaan paria pojoa alle M:n. Eli jos pisterajat vähänkään putoaa ja ylioppilaslautakunnan sensorit fanittaa mun tekstejä, niin nousevat vielä. Mutta ainakin siis Äidinkieli nousi edellisestä kirjotuskerrasta. Näistä on oikein, oikein hyvä jatkaa kohti syssyn kirjotuksia, jolloin edessä on ruåtti ja psykolookia. Psyka menenee ihan kivasti, mutta ruottin kanssa tehäänkin sitten töitä. Tsemppiä mulle! :)

Ylioppilaskokeen arvosanoista vielä Wikipedian näppärä taulukko, ihan vaan vaikka omaksi ilokseni :D

Arvosanat

Kirjainlyhenne	Arvosana latinaksi	Osuus arvosanoista
L	Laudatur	5 %
E	Eximia cum laude approbatur	15 %
M	Magna cum laude approbatur	20 %
C	Cum laude approbatur	24 %
B	Lubenter approbatur	20 %
A	Approbatur	11 %
I	Improbatur	5 %

HANNA

Kylymäkin meillä on sitten ollut tänä talvena. Tossa vieressä komeilee allekirjoittaneen sielun tuotos ulko-ovessa. Pakkasta oli rapsaket -30 ja vähän päälle, joten lasi oli kylmää ja hengittäminen siihen sai aikaan jänniä juttuja. Kirjoitin nimeni, koska se osaan. Hönkimälläkin. Tehkääs perässä! :D

Kaikin puolin on kuitenkin superhyperihanata, että kevät on melkeen tullut jo Pudiksellekin. Talvella on kylmä, liikaa lunta ja ikävää muutenkin. Autolla tai kävellen tai mopolla tai millään ei meinaa päästä mihinkään ja pelkkä autoon istuminen ja jäisestä ratista tarraaminen pistää ketuttamaan aika ankarasti aina seittemän jälkeen aamulla. Mutta pajalla oon silti ahkerasti käynyt! :) Koska siellä on niiiiiin kivaa <3. Ja todistusaineistoa huonoista ajokeleistä on sitten tuossa alla. Ei siitä paljoa selvää saa, mutta kerrottakoon, että naapurin täti jäi keskelle suoraa tietä jumiin, kun lunta oli niin maan perhanasti! :o Ja samaan jumiin jäin sitten minäkin. Aura ja naapurinsetä tulivat onneksi jeesaamaan, että päästiin taas jatkamaan matkaa. Hurjaa oli silti! :o Ja se oli sitten talven ainoa päivä, kun mulla EI ollut pipoa päässä. Kadutti ja virheestäni opin kyllä.

Luuuunta tulvillaan on kaikki paikat

Pakkasaamua

 On ne kelit kyllä välillä suosineetkin. Pajalla alettiin kevään kunniaksi vähän reenaamaan ja karistamaan kiloja. Pari on multakin lähtenyt ja senttejä kanssa. Koira jeesaa toki, kun sen kanssa hipsutellaan lenkillä aina silloin tällöin. Ja on tuolta kellarista kaivettu pari paria sauvojakin, että dementiahiihtoakin on sitte kokeiltua. Sekä käyty salilla nostamassa rautaa kerran viikossa (aina välillä). Että kyllä tää tästä. Bikinikunto kesäksi 2022? Tai no...kait ne bikinit vois laittaa vaikka heti, jos kehtais. Tarttis vaan löytää jostain pari sopivaa lainapeitettä.. :D

Lenkkiseura hangessa

Aurinko laskee

Aurinko laskee

Muuten on kevät lähtenyt pajalla käyntiin taiteen ja köökissä pyörimisen parissa. Vuoronperään on oltu keittiössä touhuumassa ja aina välillä oon päässyt keramiikkaan väkertämään savikisuja ja välillä kans maalailemaan. Taidepläjäyksellä jatketaan sitten seuraavassa päivityksessä. Ja tairetta, sitä on tehty ja paljon! :) Ja kuvataiteilun lisäksi on vähän kynäkin suhissut. Pari pikkuista juttua Pudislehteen ja Iikkariin on syntynyt kesätöitä koskien. Toivottavasti niistä on apuja nuorille, joita jutut lähinnä koskeekin. Nuorempia, kuin minä siis. Vaikka aika nuori mäkin vielä oon :) KOLMENKYMPINKRIISI!!! :(((

Matka lapsuteen ja muita kanamaisuuksia

SEGA!!!

Viime päivinä mä oon saanut palata lapsuusmuistoihini. Tulin muutamaksi päiväksi isin luokse, että äiti saa lepäillä ihan rauhassa, kun joutuu kesken kesäloman takaisin töihin. Iskän luona mulle oli tehty oma sänky kulmahuoneeseen ja kun mä olin linnoittautunut sinne, niin aloin heti tutkia kirjahyllyä. Muutaman videokasetin ja vanhan Segan löytämisen jälkeen mä äkkäsin todellisen aarreaitan! Mä tiesin, että isi on tottakai säilyttänyt mun kaikki lapsuuskirjat, mutten muistanut ollenkaan, että ne oli NIIIIIN ihania! Kahlasin heti läpi "Äidin rasavilli Piltin" ja "Maijan aakkoset". Ainakin mun muistikuvani mukaan molemmat oli mun suosikkeja pikkulikkana. Maijan aakkosista tunnuin muistavan kaikki runot ulkoa. Muistoja tulvi mieleen, kun mä selailin lisää sivuja ja jokaisen aakkosen kohdalla tuli aina uusi runo.

Lapsen rakkaat opukset <3

Mä muistin, kuinka Tammi oli pentuna mun lempi puu:

"Ehkä kerron, ehkä en
salaisuuden tammisen:
Tammi tietäjän on puu, 
tammen alla viisastuu.
Rosokuori tammipuu
haltijoita kantaa,
tammenoksakiikussa
mulle vauhdin antaa!"





...ja kuinka mä tiesin ainoastaan yhden sanan, johon sopi ruotsalainen oo; Åkervinda. Ainakin silloin (ja oikeestaan vieläkin) mä uskoin sen tarkoittavan elämänlankaa, koska ne esiintyivät samassa runossa. Ja ainakin Wikipedian ruotsalaispainoksen mukaan mä oon ollut ihan oikeilla jäljillä:

 "Åkervinda, åkervinda,
sanan soida annan.
Sinulle, rakkain ystävä,
kiedon elämänlangan."


Mun lempiruno oli kuitenkin viimeinen, Ö-kirjaimen kohdalta runo, jonka vieressä oli ihana kuva metsälammen ääressä, kiven päällä istuvasta Maijasta ja etualalla kukki Talvikki.

"Öinen peili, lammen pinta, 
tuuli puussa nukkuu. 
Käki yön hämärässä 
onnen vuosia kukkuu. 
Öiset kirkkaat metsäntuoksut 
lammen yllä virtailee,
talvikki yölampullaan 
sammalpolkua valaisee. 
Satu ja tosi yhteen sulaa - 
öisen hetken taika. 
Luonto vetää henkeä, 
on seisahtunut aika."



Nukkumisen kanssa meinas ollakin sitten ongelmia, kun ei olis millään malttanut käydä unille. Mä ravasin kirjojen kanssa tupakalla pitkin iltaa ja ehkä jossain 1-2 aikoihin sain vasta unta. Tosin mulla oli sitten niin kuuma, että mä vääntelehdin vain sängyssä siihin asti, kun jossain 4 aikoihin alkoi ukonilma. Sitten pitikin ravata pitkin aamua pissalla, kun aukinaisesta tuuletusluukusta kuului kokoajan sadepasaroiden tipahtelua ja lirinää. Mä pääsin kuitenkin lopulta ylös sängystä jo heti 10 jälkeen. Siru-koira lähti samalla hetkellä eläinlääkäriin. Raukalla oli ilmeisesti korvapunkin aiheuttama korvatulehdus, joka oli saanut pikkukoiran ihan surkeaan kuntoon. Antibioottikuuri ja korvatipat kuitenkin auttoi sen verran, että veitikka leikki jo iloisesti illemmalla.

Viljami-kisusen kanssa me hengailtiin sit pitkin päivää. Aina, kun huutelin sitä itelleni seuraksi, niin joko mun huoneesta tai viereisestä kuului "MÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!". Ihana suloääninen rääkäisy siis, johon mä olin jo kertaalleen yöllä havahtunut, kun herra tuli ensimmäistä kertaa kotiin illan retkiltään. Tämä Ocicat-rotuinen kaveri oli tällä kertaa varsin kuvauksellinen ja sain jotenkuten ainakin tallennettua kameralle hänen upean turkkinsa värityksen. Salamavalot tosin alkoivat kissaa ketuttamaan, joten mä jäin pian ilman seuraa.

Isi onneksi tulikin siinä jo kotiin ja ennen sitä mä olin ehtinyt käydä ihastelemassa myös paikallisen kasvihuoneen kurkut ja tomaatit, jotka oli paaaaaaljon omiani isompia ja kasvavaisempia. Mun kurkuthan siis kuolivat jo ja mä nyppäsin ne porkkanansiementen tieltä helevittihin sieltä penkistä. Kuollessaan niissä oli n. 5 lehteä kummassakin, muutama kärhö ja melkeen yks kukka yhteensä. Täällä kurkut kurottelee taivaisiin ja niissä on jokaisessa varmaan toistakymmentä kukkaa ja pientä kurkkua. Tomaateista puhumattakaan. Mä kun pidin omia tomskujani komeina, niin nää on jotain ihan muuta. Siellä ne kasvaa ja kukoistaa ja puskee hetelmää sen minkä ehtivät. Toivottavasti mun kesälomittajat olisivat saaneet munkin kasvihuoneen kukoistamaan.. :)

Iskän kasvimaalla, Chilipaprikan alla... sammakolla koti oli tulinen?

Normitomaatti

Jättisuuret tomaatit ja kurkut

Päärynätomaatti

Kesäkurpitsa

Pikkukurkku :)

Karavaanarikaverukset

Isin siis kotiuduttua, me syötiin ja lähdettiin takasin Orimattilaan. "Isoäitin mäellä" käytiin morottamassa isin serkkulikkaa miehineen, ja edellisestä tapaamisesta mun kanssa oli tainnu kulua ainakin 20 vuotta ja rutkasti kiloja. Ihan semmoisena pikkutyttönä he mut muistivat. Menomatkalla mä istuin Sirun kanssa asuntoauton takaosassa pöydän ääressä ja voin pahoin. Matkapahoinvointi on siis persiistä... Kotimatkalle mut laitettiin sit eteen istumaan. Ja Lidlin kautta kotiin.

Kotosalla otettiin Siru ja lähdettiin "vaarille" ruokkimaan kanat! :D Kuljettiin metsän poikki sinne ja takaisin. Kanat oli osittain näin kesäsäällä ulkoruokinassa ja kun olin fiksuna ottanut mukaani kännykän, niin sain napsittua kotkottimistakin muutaman kuvan. Äiteen mielestä, joka sai siis kuvaviestin minulta, kanat oli "hiliiriuksen näköisiä". (Suomentajan huomio: Hilarious = Huluvaton). Ja olihan ne aika hassuja. Kotimatkalla huomasi jo, kuinka lääkekuuri oli Siruun tepsinyt ja se taittoi matkaa jo tosi ahkerasti. Ihan erilailla, kuin aiemmin päivällä. Me ehdittiin tosin mussutella muutamat metsämansikat ja ihastella talvikit, tähtimöt ja muut ihanat metsäkukat. Eikä nää "etelänhyttysetkään" häirinneet mun samoilua taikametsässä! <3

Jos ilma suo, niin huomenna meen sit Vesijärveen uimaan. Tänään ei viittiny, kun sitä vettä tuli taivaalta jo ihan riittävästi. Yhtään en oo täällä vielä ehtinyt uimaan ja Pudiksellakin (Puolangalla actually) vaan kerran. Ja mun kesään kuuluu valvotut yöt, kaverit, jäätelö, aurinko ja PAALJON uimista!

Tämä on sitä myrrrrkkyputkea! Hui! :o

Kelloja <3

Viimeiset kuvat metsämansikasta ennen suuhun joutumista :))

Rakkaiden eläinystävieni viimeinen leposija. Täällä lepäävät ainakin Rinki, Kerttu, Mansikka, Moppi ja Vilhelmiina ja varmasti nuita aikaisempiakin kissoja ja eiköhän isi ole tänne kaikki kanat ja kukotkin haudannut :)

Isin kelohirsinen pihasauna :D

"Istuin humalamajassa hiljaa ihan ja näin, kuin humala suikersi yli pihan! Se kiipesi, tarttui ja kaiken kietoi, joka puolella levitti kärhiänsä ja solmuilla sitoi löytämänsä. Se on utelias kasvi, kaiken se tietää. Niin uteliaita varoa sietää!"