Matka lapsuteen ja muita kanamaisuuksia

SEGA!!!

Viime päivinä mä oon saanut palata lapsuusmuistoihini. Tulin muutamaksi päiväksi isin luokse, että äiti saa lepäillä ihan rauhassa, kun joutuu kesken kesäloman takaisin töihin. Iskän luona mulle oli tehty oma sänky kulmahuoneeseen ja kun mä olin linnoittautunut sinne, niin aloin heti tutkia kirjahyllyä. Muutaman videokasetin ja vanhan Segan löytämisen jälkeen mä äkkäsin todellisen aarreaitan! Mä tiesin, että isi on tottakai säilyttänyt mun kaikki lapsuuskirjat, mutten muistanut ollenkaan, että ne oli NIIIIIN ihania! Kahlasin heti läpi "Äidin rasavilli Piltin" ja "Maijan aakkoset". Ainakin mun muistikuvani mukaan molemmat oli mun suosikkeja pikkulikkana. Maijan aakkosista tunnuin muistavan kaikki runot ulkoa. Muistoja tulvi mieleen, kun mä selailin lisää sivuja ja jokaisen aakkosen kohdalla tuli aina uusi runo.

Lapsen rakkaat opukset <3

Mä muistin, kuinka Tammi oli pentuna mun lempi puu:

"Ehkä kerron, ehkä en
salaisuuden tammisen:
Tammi tietäjän on puu, 
tammen alla viisastuu.
Rosokuori tammipuu
haltijoita kantaa,
tammenoksakiikussa
mulle vauhdin antaa!"





...ja kuinka mä tiesin ainoastaan yhden sanan, johon sopi ruotsalainen oo; Åkervinda. Ainakin silloin (ja oikeestaan vieläkin) mä uskoin sen tarkoittavan elämänlankaa, koska ne esiintyivät samassa runossa. Ja ainakin Wikipedian ruotsalaispainoksen mukaan mä oon ollut ihan oikeilla jäljillä:

 "Åkervinda, åkervinda,
sanan soida annan.
Sinulle, rakkain ystävä,
kiedon elämänlangan."


Mun lempiruno oli kuitenkin viimeinen, Ö-kirjaimen kohdalta runo, jonka vieressä oli ihana kuva metsälammen ääressä, kiven päällä istuvasta Maijasta ja etualalla kukki Talvikki.

"Öinen peili, lammen pinta, 
tuuli puussa nukkuu. 
Käki yön hämärässä 
onnen vuosia kukkuu. 
Öiset kirkkaat metsäntuoksut 
lammen yllä virtailee,
talvikki yölampullaan 
sammalpolkua valaisee. 
Satu ja tosi yhteen sulaa - 
öisen hetken taika. 
Luonto vetää henkeä, 
on seisahtunut aika."



Nukkumisen kanssa meinas ollakin sitten ongelmia, kun ei olis millään malttanut käydä unille. Mä ravasin kirjojen kanssa tupakalla pitkin iltaa ja ehkä jossain 1-2 aikoihin sain vasta unta. Tosin mulla oli sitten niin kuuma, että mä vääntelehdin vain sängyssä siihin asti, kun jossain 4 aikoihin alkoi ukonilma. Sitten pitikin ravata pitkin aamua pissalla, kun aukinaisesta tuuletusluukusta kuului kokoajan sadepasaroiden tipahtelua ja lirinää. Mä pääsin kuitenkin lopulta ylös sängystä jo heti 10 jälkeen. Siru-koira lähti samalla hetkellä eläinlääkäriin. Raukalla oli ilmeisesti korvapunkin aiheuttama korvatulehdus, joka oli saanut pikkukoiran ihan surkeaan kuntoon. Antibioottikuuri ja korvatipat kuitenkin auttoi sen verran, että veitikka leikki jo iloisesti illemmalla.

Viljami-kisusen kanssa me hengailtiin sit pitkin päivää. Aina, kun huutelin sitä itelleni seuraksi, niin joko mun huoneesta tai viereisestä kuului "MÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!". Ihana suloääninen rääkäisy siis, johon mä olin jo kertaalleen yöllä havahtunut, kun herra tuli ensimmäistä kertaa kotiin illan retkiltään. Tämä Ocicat-rotuinen kaveri oli tällä kertaa varsin kuvauksellinen ja sain jotenkuten ainakin tallennettua kameralle hänen upean turkkinsa värityksen. Salamavalot tosin alkoivat kissaa ketuttamaan, joten mä jäin pian ilman seuraa.

Isi onneksi tulikin siinä jo kotiin ja ennen sitä mä olin ehtinyt käydä ihastelemassa myös paikallisen kasvihuoneen kurkut ja tomaatit, jotka oli paaaaaaljon omiani isompia ja kasvavaisempia. Mun kurkuthan siis kuolivat jo ja mä nyppäsin ne porkkanansiementen tieltä helevittihin sieltä penkistä. Kuollessaan niissä oli n. 5 lehteä kummassakin, muutama kärhö ja melkeen yks kukka yhteensä. Täällä kurkut kurottelee taivaisiin ja niissä on jokaisessa varmaan toistakymmentä kukkaa ja pientä kurkkua. Tomaateista puhumattakaan. Mä kun pidin omia tomskujani komeina, niin nää on jotain ihan muuta. Siellä ne kasvaa ja kukoistaa ja puskee hetelmää sen minkä ehtivät. Toivottavasti mun kesälomittajat olisivat saaneet munkin kasvihuoneen kukoistamaan.. :)

Iskän kasvimaalla, Chilipaprikan alla... sammakolla koti oli tulinen?

Normitomaatti

Jättisuuret tomaatit ja kurkut

Päärynätomaatti

Kesäkurpitsa

Pikkukurkku :)

Karavaanarikaverukset

Isin siis kotiuduttua, me syötiin ja lähdettiin takasin Orimattilaan. "Isoäitin mäellä" käytiin morottamassa isin serkkulikkaa miehineen, ja edellisestä tapaamisesta mun kanssa oli tainnu kulua ainakin 20 vuotta ja rutkasti kiloja. Ihan semmoisena pikkutyttönä he mut muistivat. Menomatkalla mä istuin Sirun kanssa asuntoauton takaosassa pöydän ääressä ja voin pahoin. Matkapahoinvointi on siis persiistä... Kotimatkalle mut laitettiin sit eteen istumaan. Ja Lidlin kautta kotiin.

Kotosalla otettiin Siru ja lähdettiin "vaarille" ruokkimaan kanat! :D Kuljettiin metsän poikki sinne ja takaisin. Kanat oli osittain näin kesäsäällä ulkoruokinassa ja kun olin fiksuna ottanut mukaani kännykän, niin sain napsittua kotkottimistakin muutaman kuvan. Äiteen mielestä, joka sai siis kuvaviestin minulta, kanat oli "hiliiriuksen näköisiä". (Suomentajan huomio: Hilarious = Huluvaton). Ja olihan ne aika hassuja. Kotimatkalla huomasi jo, kuinka lääkekuuri oli Siruun tepsinyt ja se taittoi matkaa jo tosi ahkerasti. Ihan erilailla, kuin aiemmin päivällä. Me ehdittiin tosin mussutella muutamat metsämansikat ja ihastella talvikit, tähtimöt ja muut ihanat metsäkukat. Eikä nää "etelänhyttysetkään" häirinneet mun samoilua taikametsässä! <3

Jos ilma suo, niin huomenna meen sit Vesijärveen uimaan. Tänään ei viittiny, kun sitä vettä tuli taivaalta jo ihan riittävästi. Yhtään en oo täällä vielä ehtinyt uimaan ja Pudiksellakin (Puolangalla actually) vaan kerran. Ja mun kesään kuuluu valvotut yöt, kaverit, jäätelö, aurinko ja PAALJON uimista!

Tämä on sitä myrrrrkkyputkea! Hui! :o

Kelloja <3

Viimeiset kuvat metsämansikasta ennen suuhun joutumista :))

Rakkaiden eläinystävieni viimeinen leposija. Täällä lepäävät ainakin Rinki, Kerttu, Mansikka, Moppi ja Vilhelmiina ja varmasti nuita aikaisempiakin kissoja ja eiköhän isi ole tänne kaikki kanat ja kukotkin haudannut :)

Isin kelohirsinen pihasauna :D

"Istuin humalamajassa hiljaa ihan ja näin, kuin humala suikersi yli pihan! Se kiipesi, tarttui ja kaiken kietoi, joka puolella levitti kärhiänsä ja solmuilla sitoi löytämänsä. Se on utelias kasvi, kaiken se tietää. Niin uteliaita varoa sietää!"

Hyttysmania luontoäidin aarreaitassa

Hyttyset, tai sääsket, kuten täälläpäin on tapana noista kesän pikku perkeleistä nimitystä käyttää, ovat valloittaneet koko pihamaan. Sen hetken, kun toivoisi voivansa istua rauhassa tupakilla verannan edessä ja nauttia näistä niin kovin lämpöisistä kesäpäivistä, niin joka puolelta alkaa kuulua lähestyvää ininää ja hetken päästä on ilma mustanaan kaiken maailman hynniäisistä ja önniäisistä. Koirakin kärsii. Sillä on kirsu ihan paukamilla ja mahassa, jossa karvaa on vähiten, niin melkeen maitorupeen verrattavia hiertymän tyyppisiä läikkiä. Netti osasi kertoa, että ovat vissiin mäkäräisten puremista tulleita reaktioita. Niitäkin täällä piisaa, siis mäkäräisiä. Ikkunoissa ja lampuissa vilistää mustia pieniä pirulaisia, jotka onneksi eivät kuulemma tykkää ruokailla sisätiloissa.
Hyttyset toki tykkää ja kivasti niitä sisälläkin piisaa.

Äiti tuossa jo olikin miettinyt, että joko mä olen kyllästynyt näihin lentäviin painajaisiin, joita täällä piisaa ja varmaan tulee vielä lisää tässä kesäkuukausien aikana. En mä vielä ole kyllästynyt. Pari päivää tässä on näitten kanssa tuskalteltu, mutta kaippa näihin tottuu. Tulee vastustuskykyä, kun kerralla 30 hyttystä erittää sylkeään mun sääriin. Paukamatkin on kutisseet melko vähän, mutta mulla onkin jatkuva allergialääkitys ollut tässä jo useemman kuukauden. Kenties siitäkin syystä mun koivuallergia jäi tänä keväänä ihan olemattomaksi. Sillointällöin on nenä vähän vuotanut ja aivastuttanut, mutta esim. silmätipoille ei oo ollut mitään käyttöä ja allergialääkkeitäkään ei oo menny, kuin yksi päivässä. Viime keväänäkin tuli parhaana päivänä popsittua 6, eli tuplaten sen, mitä oikeesti saisi. Joko musta on tullut aikuinen ja lapsuusiän allergiat on vihdoin jättäneet mut, ainakin tuon siitepölyn osalta, tai sitten täällä vaan on niin erilainen toi koivukanta, ettei se vaikuta muhun sen kummemmin. Voipi toki olla, että varsinainen siitepölyhuippu on vielä edessä, mitä tosin epäilen, kun niin komiasti viheriöi jo koivikot täällä.

Sunnuntainakohan se nyt oli, kun lämmitettiin sauna ja saunottii sitten jo maanantain puolella, eli joskus 2 aikaan yöllä.. :D Ja mä kävin tekemässä vihdan! Se ei ollut kovin komea, eikä kauheen oikeaoppisesti valmistettu edes, mutta kyllä mä sillä sain itteeni kivasti hakattua. Se muhi vielä saavissa eiliselläkin saunareissulla, joten sieltä sai kiukaalle kivasti koivuntuoksuista löylyvettä. Ja Koirakin saunoi! Mä otin sen saunaan kaveriksi, että pesen ja vilvotan sitä vähän, jos se auttais sen ötökänpuremiin ja kun koiruus oli saatu pestyä ja tarjosin sille, että vois mennä pukuhuoneen puolelle viilentymään, niin otus hyppäsi mun kaveriksi lauteille ja asetti ittensä keskilauteelle kiukaan viereen köllöttämään. Siinä se sitten makoili ja antoi mun heitellä löylyä ja sain vielä pestä hiukset ja kaikki, ennenku se edes liikahti. Lopuksi vielä lisäsin uuniin puita ja pidin vähän aikaa saunan ovea samalla auki, niin Koiraa piti erikseen oikein pyytää poistumaan lauteilta. Siellä se onnellisen olosena kölliskeli silmät kiinni niin, että meinasin sen jo tuupertuneen sinne. Ylös se sieltä kuitenkin ponkaisi ja suostui tulemaan kuivattavaksi.

Pyyhkeen kanssa kuivaaminen onkin Koiran lempipuuhaa. Siihin voi kivasti hieroa kutiavaa kuonoa ja sitten, kun pyyhkeen heittää Koiran pään päälle ja koittaa hieroa samalla sen muuta vartaloa kuivaksi, niin siitä on kiva riepotella pyyhettä hampaissaan. Lopulta saatiin kuitenkin Koira ja allekirjoittanut suht kuivaksi ja lähettiin vielä ulos vähän virkistymään. Koiruus kirmasi lopun turkin kuivaksi pihalla. Mä valvoin pikkutunneille asti, kun ei meinannut uni tulla ja kun ei sitä oikein enää tiedä, että mikä vuorokauden aika on, kun aina paistaa aurinko. Nytkin kello on yli 9 illalal ja hyvin tuolla vois aamuaurinko paistella. Tunnin verran se on enää semmosta hämärää tossa keskiyön kieppeillä ja sitten alkaa taas valostumaan. Ja semmosta kolmeakymppiä on täällä näyttänyt tänään lämpömittari. Autonmittarikin, tossa semisti varjossa kipusi samoihin lukemiin ja pysytteli siinä, vaikka käytiin kylällä ja viiman kuitenkin luulisi viilentävän.

Uunista juuri tullut

Sisuskalut ulkoistuivat

Tänään oon vähän taas leiponutkin, eli justiinsa otin uunista 300-300-300 ja 5 munaa - kakun. Näytti aika lahjakkaasti taas kakku kohonneen. Ja ainakin taikina oli taas tosi namia <3 Sehän se melkeen onkin kakunleivonnan paras hetki, kun saa nuolla kulhon ja muut tykötarpeet, mihin on taikinaa jäänyt. Jotenkin vahingossa mulla aina jää sinne kulhon pohjalle sitä taikinaa aika paljon... Mutta eipä se tuntunut tuossa kakussa paljoa haittaavan. Kookas kakku tuli joka tapauksessa. Vähän tosin valmiina sillä oli ruma pinta, kuten edelliselläkin, koska mulla ei edelleenkä ole, kuin maustettuja korppujauhoja, jotka on aika suolaisia ja niitä ei siksi viitti vuuan leivitykseen käyttää. Mennään siis voilla ja vehnäjauhoilla ja ne tekee vähän tommosen rosoisen näkösen pinnan :(

Kuorrutettu raparperitorttupiirakka

Sunnuntaina tuli touhuttua vaikka ja mitä, leipomuksia myöskin, kun väänsin raparperitortun. Siihin päälle vielä vaniljakastike ja nompparelleja. Namia oli ja tuntu muutkin tykkäävän, koska aamulla oli enää yksi pala jäljellä. Vaniljakastike oli tosin jo vähän halkeillut, että varmaan oliskin ollut parempi syödä kaikki pois samantien. Mutta hyvää se viimeinenkin pala oli. Itsehän sen söin. Saatiin siis raparperia lauantaina ja samaten myös minttua ja humalaa, jotka edelleen odottaa istutusta. Kasvihuoneeseen asti ne ovat kyllä jo löytäneet, mutta molemmille on kasvupaikka vielä vähän avoimena. Mintut on ainakin sen verran isoja, että jos ne vaan pärjäilee purkeissaan, niin oottelen kyllä sen aikaa, että muut kasvihuoneasukit vähän kasvaa ja sitten sommittelen niille paikat. Humala pitäisi kaivaa kasvihuoneen ulkopuolelle kiumurtelemaan.

Ja kukkaloisto täällä senkun kaunistuu! Rodon nuput on ihan kohta aukeemaisillaan, joku nimetön keltainen kukka valloittaa pihaa, mesimarja ja metsätähti kukkii Puskalaan vievän tien reunalla ja mitähän vielä. Kirsikkapuukin on aukaissut jo muutamat kukat! Kävin niitäkin tuossa taas kuvailemassa ja kuvaussession satoa on nähtävillä tuossa alla lisää. Nyt kuitenkin voisi keittää iltakaffet ja maistella kakkua. Pikaisesti vierailulle tulevat saattavat päästä jopa maistamaan ;)

Ja P.S. ÄITI! JOS FONTTI ON VIELÄKIN HUONO, ETKÄ NÄÄ LUKEA, NIIN VAIHDA LASEJA! <3

P.P.S. eLukion ensi vuoden kurssitarjotin oli ilmestynyt nettiin ja on nyt tossa tulostettuna ja tarkemmassa tutkinnassa. Kohta pääsee ilmoittautumaan ekoille kursseille, jee! :)

Tätä keltaista kukkaa en tunnista, ainakaan vielä. Kauniisti se kuitenkin peittää pihaa :)

Monivärinen lupiini

Ruohonjuuritasolla, ihan pikkuisia tämmöisiä. Mitä lie, keto-orvokkeja?

Kirsikkapuunkukkaa. Musta möykky taustaulla on Koira

Tää on mun lempiniittykukka! En vaan muista nimeä :( Mutta koiranputken kanssa ovat nätti pari

Siinä kukoistaa talon takana pihlaja

Mansikkamaallakin on jo kovasti elämää

Takapihan omppupuista se eniten kukoistava

Niittykoira

Villiorvokki? Niittyorvokki? Orvokki kuitenkin

Viinimarjojakin taitaa syssymmällä päästä maistelemaan

Mikälie koppisönniäinen halaili vanhaa voikukkaa ja pääsi kuvaan :)

Talon takana kukoistavan pihlajan ja koivun välissä pilkottaa kasvihuone :)

Morsiusangervokin kukkii jo

Paprikat kasvihuoneessa ovat jo kasvaneet huimasti. Oranssi väritys vielä uupuu

Kirsikkatomaatti lupaa ainakin muutaman tomaatin kukinnoillaan

Rodote... Rotodent.. Rototen...Rododendroni? (Rhododendron)

Metsätähti ilta-auringossa

Mesimarja ja Metsätähti vierekkäin

Ja lisää metsätähtiä, jotka Koiruus talloi heti kuvan ottamisen jälkeen vähän matalammiksi...