Hyttyset, tai sääsket, kuten täälläpäin on tapana noista kesän pikku perkeleistä nimitystä käyttää, ovat valloittaneet koko pihamaan. Sen hetken, kun toivoisi voivansa istua rauhassa tupakilla verannan edessä ja nauttia näistä niin kovin lämpöisistä kesäpäivistä, niin joka puolelta alkaa kuulua lähestyvää ininää ja hetken päästä on ilma mustanaan kaiken maailman hynniäisistä ja önniäisistä. Koirakin kärsii. Sillä on kirsu ihan paukamilla ja mahassa, jossa karvaa on vähiten, niin melkeen maitorupeen verrattavia hiertymän tyyppisiä läikkiä. Netti osasi kertoa, että ovat vissiin mäkäräisten puremista tulleita reaktioita. Niitäkin täällä piisaa, siis mäkäräisiä. Ikkunoissa ja lampuissa vilistää mustia pieniä pirulaisia, jotka onneksi eivät kuulemma tykkää ruokailla sisätiloissa.
Hyttyset toki tykkää ja kivasti niitä sisälläkin piisaa.
Äiti tuossa jo olikin miettinyt, että joko mä olen kyllästynyt näihin lentäviin painajaisiin, joita täällä piisaa ja varmaan tulee vielä lisää tässä kesäkuukausien aikana. En mä vielä ole kyllästynyt. Pari päivää tässä on näitten kanssa tuskalteltu, mutta kaippa näihin tottuu. Tulee vastustuskykyä, kun kerralla 30 hyttystä erittää sylkeään mun sääriin. Paukamatkin on kutisseet melko vähän, mutta mulla onkin jatkuva allergialääkitys ollut tässä jo useemman kuukauden. Kenties siitäkin syystä mun koivuallergia jäi tänä keväänä ihan olemattomaksi. Sillointällöin on nenä vähän vuotanut ja aivastuttanut, mutta esim. silmätipoille ei oo ollut mitään käyttöä ja allergialääkkeitäkään ei oo menny, kuin yksi päivässä. Viime keväänäkin tuli parhaana päivänä popsittua 6, eli tuplaten sen, mitä oikeesti saisi. Joko musta on tullut aikuinen ja lapsuusiän allergiat on vihdoin jättäneet mut, ainakin tuon siitepölyn osalta, tai sitten täällä vaan on niin erilainen toi koivukanta, ettei se vaikuta muhun sen kummemmin. Voipi toki olla, että varsinainen siitepölyhuippu on vielä edessä, mitä tosin epäilen, kun niin komiasti viheriöi jo koivikot täällä.
Sunnuntainakohan se nyt oli, kun lämmitettiin sauna ja saunottii sitten jo maanantain puolella, eli joskus 2 aikaan yöllä.. :D Ja mä kävin tekemässä vihdan! Se ei ollut kovin komea, eikä kauheen oikeaoppisesti valmistettu edes, mutta kyllä mä sillä sain itteeni kivasti hakattua. Se muhi vielä saavissa eiliselläkin saunareissulla, joten sieltä sai kiukaalle kivasti koivuntuoksuista löylyvettä. Ja Koirakin saunoi! Mä otin sen saunaan kaveriksi, että pesen ja vilvotan sitä vähän, jos se auttais sen ötökänpuremiin ja kun koiruus oli saatu pestyä ja tarjosin sille, että vois mennä pukuhuoneen puolelle viilentymään, niin otus hyppäsi mun kaveriksi lauteille ja asetti ittensä keskilauteelle kiukaan viereen köllöttämään. Siinä se sitten makoili ja antoi mun heitellä löylyä ja sain vielä pestä hiukset ja kaikki, ennenku se edes liikahti. Lopuksi vielä lisäsin uuniin puita ja pidin vähän aikaa saunan ovea samalla auki, niin Koiraa piti erikseen oikein pyytää poistumaan lauteilta. Siellä se onnellisen olosena kölliskeli silmät kiinni niin, että meinasin sen jo tuupertuneen sinne. Ylös se sieltä kuitenkin ponkaisi ja suostui tulemaan kuivattavaksi.
Pyyhkeen kanssa kuivaaminen onkin Koiran lempipuuhaa. Siihin voi kivasti hieroa kutiavaa kuonoa ja sitten, kun pyyhkeen heittää Koiran pään päälle ja koittaa hieroa samalla sen muuta vartaloa kuivaksi, niin siitä on kiva riepotella pyyhettä hampaissaan. Lopulta saatiin kuitenkin Koira ja allekirjoittanut suht kuivaksi ja lähettiin vielä ulos vähän virkistymään. Koiruus kirmasi lopun turkin kuivaksi pihalla. Mä valvoin pikkutunneille asti, kun ei meinannut uni tulla ja kun ei sitä oikein enää tiedä, että mikä vuorokauden aika on, kun aina paistaa aurinko. Nytkin kello on yli 9 illalal ja hyvin tuolla vois aamuaurinko paistella. Tunnin verran se on enää semmosta hämärää tossa keskiyön kieppeillä ja sitten alkaa taas valostumaan. Ja semmosta kolmeakymppiä on täällä näyttänyt tänään lämpömittari. Autonmittarikin, tossa semisti varjossa kipusi samoihin lukemiin ja pysytteli siinä, vaikka käytiin kylällä ja viiman kuitenkin luulisi viilentävän.
 |
| Uunista juuri tullut |
 |
| Sisuskalut ulkoistuivat |
Tänään oon vähän taas leiponutkin, eli justiinsa otin uunista 300-300-300 ja 5 munaa - kakun. Näytti aika lahjakkaasti taas kakku kohonneen. Ja ainakin taikina oli taas tosi namia <3 Sehän se melkeen onkin kakunleivonnan paras hetki, kun saa nuolla kulhon ja muut tykötarpeet, mihin on taikinaa jäänyt. Jotenkin vahingossa mulla aina jää sinne kulhon pohjalle sitä taikinaa aika paljon... Mutta eipä se tuntunut tuossa kakussa paljoa haittaavan. Kookas kakku tuli joka tapauksessa. Vähän tosin valmiina sillä oli ruma pinta, kuten edelliselläkin, koska mulla ei edelleenkä ole, kuin maustettuja korppujauhoja, jotka on aika suolaisia ja niitä ei siksi viitti vuuan leivitykseen käyttää. Mennään siis voilla ja vehnäjauhoilla ja ne tekee vähän tommosen rosoisen näkösen pinnan :(
 |
| Kuorrutettu raparperitorttupiirakka |
Sunnuntaina tuli touhuttua vaikka ja mitä, leipomuksia myöskin, kun väänsin raparperitortun. Siihin päälle vielä vaniljakastike ja nompparelleja. Namia oli ja tuntu muutkin tykkäävän, koska aamulla oli enää yksi pala jäljellä. Vaniljakastike oli tosin jo vähän halkeillut, että varmaan oliskin ollut parempi syödä kaikki pois samantien. Mutta hyvää se viimeinenkin pala oli. Itsehän sen söin. Saatiin siis raparperia lauantaina ja samaten myös minttua ja humalaa, jotka edelleen odottaa istutusta. Kasvihuoneeseen asti ne ovat kyllä jo löytäneet, mutta molemmille on kasvupaikka vielä vähän avoimena. Mintut on ainakin sen verran isoja, että jos ne vaan pärjäilee purkeissaan, niin oottelen kyllä sen aikaa, että muut kasvihuoneasukit vähän kasvaa ja sitten sommittelen niille paikat. Humala pitäisi kaivaa kasvihuoneen ulkopuolelle kiumurtelemaan.
Ja kukkaloisto täällä senkun kaunistuu! Rodon nuput on ihan kohta aukeemaisillaan, joku nimetön keltainen kukka valloittaa pihaa, mesimarja ja metsätähti kukkii Puskalaan vievän tien reunalla ja mitähän vielä. Kirsikkapuukin on aukaissut jo muutamat kukat! Kävin niitäkin tuossa taas kuvailemassa ja kuvaussession satoa on nähtävillä tuossa alla lisää. Nyt kuitenkin voisi keittää iltakaffet ja maistella kakkua. Pikaisesti vierailulle tulevat saattavat päästä jopa maistamaan ;)
Ja P.S. ÄITI! JOS FONTTI ON VIELÄKIN HUONO, ETKÄ NÄÄ LUKEA, NIIN VAIHDA LASEJA! <3
P.P.S. eLukion ensi vuoden kurssitarjotin oli ilmestynyt nettiin ja on nyt tossa tulostettuna ja tarkemmassa tutkinnassa. Kohta pääsee ilmoittautumaan ekoille kursseille, jee! :)
 |
| Tätä keltaista kukkaa en tunnista, ainakaan vielä. Kauniisti se kuitenkin peittää pihaa :) |
 |
| Monivärinen lupiini |
 |
| Ruohonjuuritasolla, ihan pikkuisia tämmöisiä. Mitä lie, keto-orvokkeja? |
 |
| Kirsikkapuunkukkaa. Musta möykky taustaulla on Koira |
 |
| Tää on mun lempiniittykukka! En vaan muista nimeä :( Mutta koiranputken kanssa ovat nätti pari |
 |
| Siinä kukoistaa talon takana pihlaja |
 |
| Mansikkamaallakin on jo kovasti elämää |
 |
| Takapihan omppupuista se eniten kukoistava |
 |
| Niittykoira |
 |
| Villiorvokki? Niittyorvokki? Orvokki kuitenkin |
 |
| Viinimarjojakin taitaa syssymmällä päästä maistelemaan |
 |
| Mikälie koppisönniäinen halaili vanhaa voikukkaa ja pääsi kuvaan :) |
 |
| Talon takana kukoistavan pihlajan ja koivun välissä pilkottaa kasvihuone :) |
 |
| Morsiusangervokin kukkii jo |
 |
| Paprikat kasvihuoneessa ovat jo kasvaneet huimasti. Oranssi väritys vielä uupuu |
 |
| Kirsikkatomaatti lupaa ainakin muutaman tomaatin kukinnoillaan |
 |
| Metsätähti ilta-auringossa |
 |
| Mesimarja ja Metsätähti vierekkäin |
 |
| Ja lisää metsätähtiä, jotka Koiruus talloi heti kuvan ottamisen jälkeen vähän matalammiksi... |
Mä päätin kuitenkin palailla pikkuhiljaa mun normaalien harrasteiden pariin. Tempaisin lämpöiset karvasaappaat jalkaan ja pinkaisin pihalle, kun aurinko niin kivasti lämmitteli. Kamera mukaan ja luontoon siis! Ei sillä, että mua ihan kauheesti silleen kiinnoistais tuolla luonnossa hengailla näin syksyllä, mutta jotain siedätyshoitoa tää kait on mun mielestä olevinaan. Inhoon syksyä, kun kaikki luonnossa kuolee ja tulee kylmä ja märkä ja kylmempää on vielä edessä, kun tietää, että talveen on vielä matkaa ja kevääseen vieläkin pitempi. Mutta kyllä tosta silleen ihan hyvälle mielelle tuli, kun pääs kattelemaan luontoäidin väriloistoa.
