Suru-uutisia kasvihuoneesta

Verenimijä!

Karma ja Murphy lakeineen voivat pussata mun kiiltävää metallipeppuani! Tai noin tuumais ainakin piirretty robottiystäväni Bender (Futurama alkoi taas, jeeee! <3). Ainakin sään ja sateiden osalta. Näin juhannuspäivänä on aurinko porotellut puolipilviseltä taivaalta, kunnes mun pyykkikone pysähty ja mä päätin viedä pyykit pihalle kuivumaan. Joopajoo... ja siinä samalla keräänty harmaanmustia pilviä pyykkinarujen päälle. Osotin pari kansainvälistä käsimerkkiä taivaalle, ripustin pyykit ja lähdin sisälle vuodattamaan asiasta blogiini. Kesäsäät ei oo nyt oikein viime päivinä suosineet. Mun iho on edelleen kalmankalpea talven jäljiltä, enkä mä kyllä hirveesti viittis aurinkoa tuolla hyttysten syötävänä muutenkaan ottaa. Toivottavasti siellä Orlandon suunnalla on sitten vähän vähemmän noita verenimijöitä, niin saa jotain väriäkin pintaan, kun viittii ulkosalla viettää enemmän aikaa.

Muutoin on kyllä ollu erijännää tässä parina päivänä. Istuskelin ihan rauhassa keittiön pöydän ääressä, siemailin teetä ja katselin pihalle, kun yht'äkkiä pari poroa kirmasi pihalle! Ilmeisesti äitiporo ja pikkuinen vauvaporo. Ne viettivät hetken aikaa tuossa etupihalla, joten mä näin tilaisuuteni tulleen ja aattelin, että nyt pääsen nappaamaan muutaman kuvan poroista oikein lähietäisyydeltä. Hiivin hiljaa pihalle ja yh-poro oli juuri jälkikasvunsa kanssa tutkimassa mun autoa. Ne ei huomanneet mua, ainakaan heti. Mutta kun mä sipsutin somasti krokseissani ja tallasin jonku risun päälle, tappoi massiivinen räsähdys hiljaisuuden ja porot säntäsivät karkuun. Mä toki atleettisena kotleettina rynnin niiden perään ja kirmasin pitkin pihatietä parin vauhkon poron perässä, kamera toisessa kädessä zoomi kuumana. Koitin naksutella suuta ja viheltää ja röhkiä ja huudella "poroporoporo", mutta ei ne vauhtiaan ainakaan himmanneet mun yrityksistä huolimatta.

Tienhaarassa kääntyi meidän pihatielle silloin juuri pakettiauto, joka oli ilmeisesti naapuriin menossa ja poroista ei näkynyt siinä vaiheessa enää jälkeäkään. Mä vedin hetken henkeä, käännyin kannoillani ja lähdin tyylikkäästi kävelemään takasin kotio. Morjenstin vielä kylmän viileesti pakukuskille ja toivoin, ettei se nähnyt kun mä yritin juosta poroja kiinni. Kaltaiseni urheilullinen naikkonen olis muistuttanut sedän mielestä varmaan lähinnä metsäsikaa, tai "juoksemaan" oppinutta ryhävalasta, joka on ikiroudan alta sulanut täällä pohjoisen oloissa ja koittaa nyt saalistaa itselleen pientä makupalaa. Ja ainoa otos, jonka poroista sain, näyttää tältä:

Kyllä siinä on kaksi poroa pakenemassa...

 Tähän asti mä oon aika hyvin saanu pidettyä kaiken ainakin melkein hengissä kasvihuoneessani, jossei siellä ihan kaikki ole kauheeseen kasvupyrähdykseen lähteneetkään, niin ainakin hengissä ovat pysyneet. Nyt on tosin luvassa suru-uutisia. Kurkut ova nahistuneet, rypistyneet ja nuupahtaneet. Liekö syynä liiallinen kastelu, liiallinen lannoitus, vaiko kemiallinen sota tomaattia vastaan, jonka tomaatti näyttäisi voittaneen. Veikkaan nuita kaikkia tai jotain ulkopuolista neljättä tekiää. Kastellut mä olen kurkkujani ja kaikkia muitakin kasvihuoneen asukkeja aika ahkerasti, vaikkei kauheen kuumia ilmoja ookkaan ollut. Ainakin tomaatit on tykäneet. Ja keskiviikkona kävin ostamassa lannoitetta paikalliselta puutarhalta. Aattelin, että eiköhän nuo oo ehtineet jo sen verran juurtua ja tottua uuteen kasvuympäristöönsä, ku kuukauden päivät ovat melkeen tuolla jo kasvaneet, että niitä voisi jo lannoittaa.

Puutarhalla käyminen oli siinä mielessä aika hassua, että kun pyörin siellä purkkien ja purnukoiden keskellä miettien, että mikä olisi paras lannoite, kanankakka vai joku veteen liukeneva kemiallinen yhdiste, niin ilmeisesti Herra Puutarha, tuli minua siihen jeesaamaan.

"Kastelulannoitettako?"
"No juu.. kasvihuoneeseen, tomaateille ja kurk..."
"No tästä, kaheksanjapuoleuroo, tuleeko muuta?"
"Eeeii...."
"No siitä sitten, oleppa hyvä ja teelusikallinen aina kymmeneen litraan, kaikelle mitä pihalla kasvaa, morjens!"

Koko tapahtuma kävi erittäinkin nopeesti ja kivuttomasti ja mä oikeestaan kuvittelin, että setä osasi lukea ajatuksia. Mä sain kuitenkin lannoitteeni ja painelin kotio sitä käyttämään. Seuraavana päivänä näyttikin kurkut sitten tältä:

Mä saatoin siis joko vähän innostua sen lannoituksen kanssa, taikka sitten se ei sopinut kurkuille, taikka sitä tuli niille liika, tai jotain. En tiiä, mutta kurkkusatoa ei vissiin tänä kesänä sitten tule, ellei nuo nyt tosta piristy. Enempää mä en niitä nyt ennen Orimattilan matkaani meinannut lannoittaa ja kastelenkin vaan vähäsen, etteivät saa mitään vesiyliannostustakaan. Muut kasvihuoneen asukit kyllä pitivät, ainakin toistaiseksi, lannoituksesta. Tai no, eivät ainakaan valittaneet, eivätkä näyttäneet samanlaisia nuutumisen merkkejä, kuin kurkku. Mun kasvihuoneen kesälomittajista ainakin toinen vaikutti kyllä erittäinkin innostuneelta. Vähemmän hommaa siis sille ja vähemmän pelättävää, että jotain kuolee mun kesälomamatkan aikana, kun kurkut on valmiiks hengettömiä. Kovasti mä kuitenkin toivon, että kurkut tuolta vielä virkoaisi.

Kukkia ja poroja!

Tänään kun on ollut "kesäloman" eka oikea päivä, niin vastoin kaikkia suunnitelmia, oon kaikkea muuta, kuin lomaillut. Oon tehnyt lihapullia ja perunamuusia, eli melko aikaavievä päivällinen oli tänään. Oon käynyt kylällä. Törmännyt poroihin (en kirjaimellisesti). Kuvannut kukkia. Lämmittänyt saunan ja pesuveden. Hakenut halkoja. Virkannut, lukenut, leikkinyt Koiran kanssa ja nyt vielä bloggaillut!

Vaikka rahaa ei kauhian paljon ylimäärästä olekaan, niin päätin silti lähteä ihan sitä varten käymään näin Helatorstaina kylällä, että saan yhden (YHDEN!) siiderin. Ostin neljä.. Ja päätin lämmittää saunan. Kello on nyt varttia yli 1 yöllä ja kohta aattelin mennä saunaan. Ensimmäisenä saunojana vieläpä, kun pojat kattoo taas jotain huonoa elokuvaa :D En oo juonu edes saunasiideriä aikoihin, joten tänään oli ihan pakko lähteä ostamaan. Reissu abc:lle olikin ihan jännä. Kuuntelin musaa ja lauloin ja tapasin kaksi tyttöporoa, joista onnistuin nappaamaan kuvatkin. Tosin kännykällä, joten kovin tarkkaa materiaalia ei tullut, mutta kuvat kuitenkin!

Tämä poro-neito tuli vastaan melkein kotipihassa

Tämä poro-neito taas ylitti tien juuri ennen Ouluntien ristiä

Koira ja keppi

Päivällä ensin vähän sateli, varmaan neljättä päivää putkeen, mutta mä jalkauduin luontoon silti ja päädyin kuvaamaan muutamaa kukoistukseen yltänyttä kasvia. Ton mun kameran lähi-muotokuvaus-ominaisuudet tuntuu ainakin välillä olevan ihan oukei, kun tulee ihan somia kasvikuvia ainakin otettua. Tai sit kyse on vaan mallista, koska ne onnistuu aina ekalla. Omasta naamasta jos ottaa kuvia, niin vähintään 20 raakavedosta tarvii ensin ottaa ja sen jälkeen vertailla niitä ja poistaa kaikki.. Kukkakuvia kuitenkin tähän väliin:

Koira kuvassa myös kuinoineen

 

 

Puolukka?

<3

Tosi ihana olo kyllä tän päivän jäljiltä, kun on taas tehnyt ja touhunnut ja saanut asioita aikaiseksi. Selailin myös noi mun matikkaopukset, mitkä otin kirjastosta lainaan ja päätin palauttaa ne seuraavalla kerralla ja lainata uusia. Nyt noissa opetetaan, että mikä on yhtälö ja miten se lasketaan ja derivoidaan ja funktioidaan ja sitä ja tätä ja tota.. Mä tartten nyt aluks semmosia kirjoja, joissa kerrotaan, että MIKÄ ON yhtälö, derivaatta, funktio, pythagoran lause yms. Siitä on varmaan kaikista turvallisinta lähteä liikkeelle ja sit vasta edetä opettelemaan, että miten niillä lasketaan mitään :D

Nyt taitaa olla vetäytyä sinne saunaan nauttimaan lämmöstä ja rentoumaan sidukan kanssa. Oivallinen aika saunoa, kun ei näin kesällä ja "lomalla" ole mihinkään kiire. Ja ulkona näyttää muuten tolta ->

P.S. Muistattehan, että kommentoiti ohjeet on sitten tuolla: http://alamaailma.blogspot.com/2011/05/kommentointi-mahdollisuus-kaikille.html