Jos ihminen ei joudu jyrkänteen partaalle, ei hänen selkäänsä kasva siipiä.
-Niko Kazantakis-

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Lettukestit

Letut :)
Lettujentekokaveri :)
Tänään tuli tässä iltasella paistettua 1,5 litran lettutaikina. Tuntu, että varmaan 100 lettua väänsin. Ja hyvin hoitu Koiran kanssa leikkiminen samalla. Se on kait sitä multitaskingiä, kun kietoo koiran lelun oikeeseen jalkaan ja heiluttelee koipea samalla, kun hiki hatussa paistelee lettuja. Hyviä tuli ainakin, oli Koiralla sitten osuutta asiaan, tai ei. Niitä näyttäis tossa vielä vino pino olevan, vaikka niistä on kertaalleen jo kestitelty. Ja toki Koirallekin riitti, salaa annoin.. :) Tosin kämpässä leijuu nyt semmonen kiva rasvasavu, kun lettuja on käristelty varmaan 2 tuntia ja vaikka oon pyyhkiny keittiön pöydän jo kahesti, niin silti meinaa läppäri karata käsistä, kun pöydän pintakin on ihan rasvanen. Mutta ainakin täällä tarkenee! Tässä kevään mittaan on huoneiston lämpötila pyöriny siinä 14-17 asteen välillä, mut nyt on ainakin 21, kun hella on pauhannut koko illan. Ensin makaroonilaatikko muhi uunissa ja sen jälkeen toi lettuprojekti. Tuli pitkästä aikaa oikein hiki tässä keittiössä :D

Jongunjärveä
Käytin myös taas katselemassa tuolla naapurin rannassa Koiran kanssa, että mitenkä on kevät edistynyt. Pienin kuvakollaasin vois siitä retkestä taas koota tähän. Vihreämpää siellä näytti oleva, kuin viime kerralla ja vaikka tässä nyt parina päivänä satelikin aika runsaasti, niin kovin märältä ei vaikuttanut. Vahingosta viisastuneena en antanut kuitenkaan koiruuden juosta vapaana, ettei se olisi taas päättänyt mennä uimaan. Enkä itsekään mennyt liian lähelle vesirajaa, sillä viimeksi kastui molemmat tennarit niiden upotessa rantahiekkaan :/ Ihan törkeen lämmin oli kyllä. Kun lähettiin kävelylle, niin aurinko tuntui oikein porottavan takaraivoon ja tuntu, että huppari oli jo melkeen liikaa. Koska mulla on kuitenkin ollut tapana vilustua keväisin (ja talvisin ja syksyisin ja kesäisin...), niin pidin hupparin kuitenkin tiukasti päällä. Ihmeen terveenä tosin oon tässä säilynyt, kun vertaa aikasempiin vuosiin. Täällä pohjosessa en oo vielä kertaakaan ollut kipeenä. Eikä mun supermegakamala koivuallergiakaan oo vielä ottanut valtaa, mitä ihmettelen suuresti. Muutaman kerran oon aivastanut ja nenu on sillontällöin vähän kutissut, mutta normaali kevätallergia on ainakin toistaseks pysynyt taka-alalla. Ja saa mun puolesta pysyäkin. Olis niiiiin luxusta, jos musta olis tullut niin vanha, että allergiakin olis hävinnyt. Se on ainoo asia, minkä takia saan vanheta. Muuten ei kiitos. Tänä vuonnakin täytän sitte taas 21, jos joku kysyy... KORKEINTAAN 25...

Heinikossa rapisee


Näytti siltä, että soutelemassa oli jo käyty

Suurin matkan varrelta löytynyt keppi piti ottaa mukaan

Sateen jälkeen ilmestynyt, melkein sydämen muotoinen metsälampi


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti