Kesäloma!

Jeeee! Vaikken oo ite vielä koulunpenkkiä päässytkään kuluttamaan, niin on se aika siistiä, kun ei tartte enää herätä kouluun melkeen jokasena arkiaamuna. Vaikka kivaa rytmiä se on päiviin tuonutkin, kun on tuota pientä (19.v.) koululaista aamuisin opinahjoon kuskannutkin. Saa nähdä, että miten paljon tässä tulee nyt autolla liikuttua, kun kauppa-auto kulkee 2 kertaa viikossa tienristeykseen ja kirjaston lainat voi uusia netissä. Hienoa on kyllä teknologia! Perjantaina jos kävisi apteekissa tankkaamassa lääkevarantoa, niin ei varmaan tartte sen jälkeen hetkeen kylillä näyttäytyäkään.

Naapurin laiturille kuokkimaan

Tänään kävin taas mielenterveystoimistossa jutskailemassa. Mun sairaanhoitaja on edelleen ihan superihana ihminen ja tuntuu, että tunnin juttelutuokio on aina liian lyhyt. Tosin tänään jäi mulle vähän epäselväksi, että oonko mä potilas vai käynkö mä kotikäynnillä hänen luonaan. Molemmat juteltiin siinä ihan, kuin vanhat kaverukset ja vertailtiin kokemuksia. Parempi se kyllä on, että tommosessa ammatissa on ihminen, joka on kokenut edes jotain samantapasta, kun potilaat, jotka hänen luonaan käy. Ja taas hoitajatäti kertoi, kuinka oli ajatellut mua, kun hänen oma poikansa haluaisi luopua lukio-opinnoista. Oltiin viimeksi juteltu, kuinka mä ilmottauduin tuonne etälukioon ja kuinka se on ihan superhyvä vaihtoehto, varsinkin tämmöselle jo kahdesti koulun keskenjättäneelle saamattomalle ja laiskalle aikuiselle. Mä kyllä suosittelin, että hän patistaisi omaakin poikaansa etälukioon opiskelemaan, koska jos vaan viitsii opiskella kotona, niin tuo on helpompi (kenties?) ja halvempi vaihtoehto normaalille päivälukiolle. Oppikirjoja ei tartte samalla tavalla ostella, kun kurssin tiedot voi omaksua kotosalla muullakin tavalla ja päivästä tai vaihtoehtoisesti illasta toiseen koulussa istuminenkin jää, kun voi kotona järjestää sen opiskeluajan ihan koska itselle sopii. Samalla käydä vaikka duunissa tai ammatillisessa koulutuksessa. Täti lupasi kehua tätä vaihtoehtoa pojalleen ihan tosissaan. Toivottavasti mun vinkeistä/mielipiteestä oli apua :)

Liplatusta

Vaikka mullakin noi varsinaiset opinnot alkaakin vasta ehkä ens talvena, kun kurssitarjontaan tulee ruotsin 5 ja matikan 6 kurssit, niin silti mä oon rahdannut kirjastosta jo ruotsinkirjoja, kuten viimeks kirjotin ja nyt vielä "Matematiikkaa aikuisopiskelijalle - Lyhyt oppimäärä - Kurssit 1-5". Tonkin psykan täti kirjoitti ylös ja sano, että sekin taitaa pistää samat kirjat kirjastosta varaukseen, että saa ne lainaan mun jälkeen, kun sillekin matikka ja lääkelaskut on tuottaneet ongelmia ja edessä olis vielä lisää erikoistumiskoulutusta, niin voi sitten itekseen pänttäillä kotosalla lisää. Ainakin toistaseksi mäkin olen vielä ihan innoissani koulusta ja ootan oikein syksyä, en muuten, mutta ihan vaan ton koulun takia. Saa nyt nähdä, kun mä alan kahlaamaan noita matikan opuksia läpi, että kuinka nopeesti mun into tipahtaa. Joku joka osaa epäyhtälöt ja Fibbonaccin lukujonot, yms. niin saa kyllä tulla mua opettamaan. Ja myös ruotsin tutorit on tervetulleita!

Ekat hellehetketkin on muuten koettu. Auton mittari näytti tänään päivällä parhaillaan +27. TÄÄLLÄ! Muuuutta...nyt tuolla tuulee ja sataa ja aikasemmin vähän jyrisikin. Kyllä se kesä sieltä kuitenkin vielä tulee. Mä oon varma siitä. Toissailtana käytiin tuolla Valkeisen rannassa Koiran kanssa käyskentelemässä ja siellä hiippailin mökkinaapurin laiturille istumaan ihan kaikessa rauhassa. Laskussa ollut aurinko lämmitti naamaa, järven kirkas vesi liplatteli hiljalleen ja rantalinnut lauleskeli. Koira kulki turpa pusikoiden uumenissa oman aikansa ja mä sain vaan nauttia siitä maisemasta ja siitä hetkestä. Oli tosi ihana olla. Kunnes Koiralle tuli tylsää ja se tuli haukkumaan ja näykkimään mua ylös ja liikkeelle. Kotimatka meinas aluksi olla vähän ankeeta, kunnes mä keksin "Koira! Missä pallo?! Etsi pallo, etsi!". Tekemistä riitti koko matkan kotiin asti ja vasta ihan kotipihassa meinas alkaa taas riehuminen.

Kukkaloistoa löytyy jo pihalta

Ja viimeyönä mä olin vielä jossain 4 aikoihin hereillä. Ei vaan uni tullut, kun nukuin muutaman tunnin päikkärit illalla. Menin istumaan ulos rappusille ja polttelin tupakin. Kattelin, kuinka pronssisen oranssi aurinko pilkotti aamupilvien takaa ja värjäsi koko taivaan ihan puna-oranssiksi. Koska mulla ei ollut mukana mitään kameraa, niin en saanu ikuistettua sitä hetkeä. Mutta hieno se oli! Ja eiköhän noita tuu vielä monia lisää, kun jokainen auringonnousu on täällä ollu edellistä hienompi. Tosin kohta se aurinko ei enää taida nousta, kun nytkään ei oo juuri tuntia kauempaa pimeää öisin. Keskiyöllä suunnilleen on vielä semmonen hetkellinen hämärä ja sitte alkaa taas kirkastumaan ja viimeistään kolmen aikoihin alkaa aurinko värjäämään taivasta ja asuntoa punasen ja oranssin sävyillä. <3

Tule kesä pian! <3

Ja P.S. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla niitä. Ja muistakee, että kommentoimaan pääsee nykysin kaikki halukkaat. Ohjeet edellisessä blogikirjotuksessa, johon linkkiä vielä tässä: http://alamaailma.blogspot.com/2011/05/kommentointi-mahdollisuus-kaikille.html

Koiruus kotimatkalla

Kotitienhaara postilaatikkoineen