Mökkeilyä, talviturkin heittoa, viherpeukalointia ja näkymätön kuun pimennys!

Pikku-Eemelin kanssa

Vietin viime viikonloppuna yhden yön ystäväni mökillä. Riikka soitti mulle perjantaina, että menisinkö piipahtamaan, kun olivat saapuneet mökilleen Puolangalle. Normaalisti täältä olisi Riikan luo sellaiset 700 kilsaa, joten kun koko perhe oli vain reilun 50 kilometrin päässä, niin tottakai mä menin piipahtamaan! Jäin sitten yöksikin vielä. Ihanaa oli saunoa ja uida (lämpösessä vedessä lähti talviturkki jo näinkin aikasin!) ja vaihdella kuulumisia. Perheen uusimman tulokkaan, Onni Eemelinkin, sain nähdä ekaa kertaa. Iso mies oli kasvanut hirmuisesti ekoista kuvista, joita hänestä näin. Lauantaina lähdin Puolangan keskustan kautta takaisin kotia kohti ja toki eksyin matkalla... Kun tienviitassa luki, että OULU 123, niin päätin kääntyä ympäri ja soittaa mammalle, että laittaa rahaa, että saan tankattua lisää, että pääsen takaisin kotiin. Ja mamma laittoin <3 Pelasti lapsosensa hädästä keskeltä Kainuuta :)

Vanhempi mökki, jossa minä yövyin

Ihan uusi mökki

Pipokukka

Riikan tytär, Aliisa, oli täyttäny kesäkuun alussa hurjat 7 vuotta, joten olihan pikkuneidolle lahja vietävä. Siinä perjantaipäivän aikana sain inspiraation ja ehdin virkkaamaan neitokaiselle soman kesäpipon. Samantyyppinen isompi oli jo valmiina, jonka vein sitten päivänsankarin äidille. Molemmat tuntuivat pitävän lahjastaan. Tässä onkin tullut tämän vuoden puolella tehtyä jo vaikka mitä käsitöitä. Kudottu sukat ja tumput ja virkattu mm. käsilaukku ja 4 erilaista pipoa. Nyt olisi vielä työnalla pöytäliina/verho, somalla ruusukuviolla. Oon nyt innostunut sen verran tosta ruutuvirkkauksesta, että tarttee varmaan seuraavaksi ostella vähän pienempiä koukkuja ja kalalankaan ja raahata kirjastosta ruutupitsivirkkauskirjoja. Vaikka netistäkin on kyllä löytynyt tosi ihania ohjeita. Laitetaan kuvaelmia kuitenkin noista tähän asti aikaansaaduista tekeleistä tähän väliin:

Käsilaukun koristekukat

Käsilaukku isoäidinneliöistä

Aliisan pipo, pitsiä ja kukkaa :)

Riikan pipo

Allekirjoittaneen kesämyssy, vähän reilumman kokoinen..

Säät on olleet melko vaihtelevia. Hirmuhelteistä melkeen yöpakkasiin. Ukkostanut on myös, viimeksi tänään. Ja musta jotenkin tuntuu, ettei mun kasvihuone ihan hirmuisesti oo nauttinut näin epävakaisista säistä. Tomaateissa on kyllä muutama kukka ja paprikat on jaksaneet kasvaa ja kurkku tyrkännyt ilmajuurta (jonka toimintaperiaatteesta mulla ei ole mitään hajua), mutta muuten on vielä ollu aika vähäistä kasvua havaittavissa. Taimiyrtit ei ole kasvaneet juuri ollenkaan. Tai ainakin siltä tuntuu, joten en oo viitsinyt niitä vielä sen kummemmin käyttää mihinkään ruokaan. Minttu tosin on ottanut hirmuisen kasvupyrähdyksen ruukussaan, vaikka se onkin kasvihuoneen uusin tulokas. Ja vielä sen verran uusi, ettei se ole edes löytänyt itselleen ruukkua sopivampaa kasvualustaa. Ja jos se noin nätisti jatkaa kasvuaan, niin siinä ruukussa se saa vastasuudessakin elellä. Salaatit, porkkana ja tilli, jotka on kylvetty siemenistä, ei ole vielä suuremmin nostaneet mitään versoja maanpinnalle, vaikka itämisaika pitäisi pussin mukaan olla 5-10 päivää. Jotain pientä alkua niiden kylvöalueella on kuitenkin ollut havaittavissa ja mä toivon, ettei kyseessä oo vesiheinä tai muu rikkaruoho, jota siellä kyllä on alkanut kasvamaan. Että jos en muussa onnistu, niin ainakin rikkaruohot rehottaa! :)

Kurkun ilmajuuria puskee molemmista yksilöistä suorina ja kippuraisina

Tämä on sitä rikkaruohokasvustoa, joka on ainakin lähtenyt nätisti kasvamaan

Näitä veikkaan porkkanoiksi. Melko tiuhaan tuli niitä kylvettyä, että harventaminen on edessä vielä

Toivon, että täältä nousee tilli

Isot ja edelleen vihreät paprikat

Tämmöisiä varkaita/kukintoja/mitälie on kurkku alkanut myös puskemaan

Päivitetty kasvihuoneen yleisilme. Tomaatit on ainakin saaneet pituutta istutuksen jälkeen

Vaikka mulla onkin melko pessimistiset odotukset kasvihuoneen osalta, niin toivon kovasti silti, että sieltä ainakin jokunen tomaatti, kurkku, paprika ja porkkana vielä ehtisi tämän kesän aikana suuhunkin asti. Kuin myös salaattia ja yrttejä. Oon aika huono käyttämään yrttejä noin yleensä, koska en juurikaan tykkää tillin ja persiljan mausta, mutta jospa sitä nyt innostuisi, kun ne on itse kasvattanut. Ja tosi hyvää terapiaa tuo on ollut, kun näkee, että ainakin ne kasvit on hengissä pysyneet, eli jotain hyvää oon sentään saanut aikaiseksi. Sama homma on käsitöiden kanssa, kun näkee saavansa jotain konkreettista ja nättiä aikaiseksi, niin mieliala nousee huimasti. Kaikki kasvihuonejutut yms, on semmosia harrastuksia, joihin en voinut kuvitellakaan aikasemmin kajoavani, mutta täällä on jotenkin vaan innostunut kaikesta uudesta ja jännästä.

Tulevaisuuden näkymät on sairastelun osalta siis oikein hyvät. Paraneminen on lähtenyt hiljalleen käytiin ja vaikken koskaan kokonaan tervehtyisikään, niin oon ainakin alkanut oppia elämään masennuksen kanssa. Muutama kirjakin on tullut luettua tässä, kun on pitkästä aikaa taas pystynyt keskittymään ja yksi ehdoton helmi on tähän asti ollut ylitse muiden. "Miten selviytyisin iltaan" : Välähdyksiä masennuksen maailmasta. Suosittelen suuresti ihan kaikille. Terveille ja masentuneille. Kirjassa on ollut aika synkkää tekstiä ajoittain, mutta myös tosi hyvin kuvattuja tilanteita, joihin oon itse pystynyt täysillä samaistumaan. Kirja ei ollut kovin paksu, vain n. 100 sivua, joten sen jaksoi helposti lukasta. Ja muutamia muitakin teoksia, joista oon saanut tosi paljon irti, ovat olleet:

• Matka masennuksesta minuuteen (Ritva Laaksonen, Liisa Heikkilä)
• Hullun lailla (Neil Hardwick) I'm still here - an unsuccesful suicide note

Ja toki luonnossa käyskentely ja valokuvaaminen on kanssa olleet tosi terapeuttista toimintaa. Paino on lähteny hiljalleen putoamaan ja muutenkin on tullut energisempi olo. Silloin masennuksen pahimpaan aikaan ei kiinnostanut liikkua yhtään mihinkään ja isin ja äitin patistukset lenkille oli yhtä ihania, kuin niskaan olis kaadettu sulaa tervaa. Kyllähän sen silloin jo tiesi, että liikkuminen auttaa, muttakun oli niin väsynyt fyysisesti ja psyykkisesti, niin ei voinut edes kuvitella lähtevänsä pihalle ja kävelevänsä. Lähikauppaankin piti mennä autolla (kun ensin jaksoi kävellä sinne autolle..). Mutta onhan se totta, että liikunnalla on jo ihan lääketieteellinenkin vaikutus masennukseen. Liikunta saa kehon erittämään tiettyjä mielialahormoneja (endorfiineja), jotka taas luonnollisesti vaikkutavat mielialaankin positiivisesti (oon tutkinut tätä!). En mä tietenkään missään juoksulenkeillä ole käynyt, enkä muutenkaan hirveesti hikoillut, mutta silleen rauhallisesti käyskennellyt tuolla luonnossa, Suomen ihanasta suvesta nauttien. Vaikka itikat meinaakin kovasti estää tätä mun harrastusta...

Humala löysi paikkansa kasvihuoneen seinustalta

Hyasintti on oikeestaan jo kukkinut. Mutta hei KESÄKUUSSA! Ja MINÄ sain sen kukkimaan :)

Kaikkea muutakin kivaa ja (vähemmän kivaa) pientä on tapahtunut vaikka millä mitalla. Kissat oli kaikki viime viikonloppuna ulkoilemassa ja Tahvokin kotiutui tällä kertaa edellistä aikaisemmin. Soppa on myös viihtynyt aika hyvin ulkoilemassa ja ajoittain ne on olleet Koiran kanssa ihan parhaita kavereita ja toisena hetkenä Soppa on juossut henkensä edestä Koiraa karkuun. Puuhun muunmuassa ja Koira itkee ja vinkuu puun alla, kun se ei osaa kiivetä. Autoa ne ovat käyttäneet myös kiipeilytelineenä, Koirakin! Kun Soppa meinasi olla ovela ja mennä auton päälle koiruutta karkuun, niin Koira ketteränä kaverina loikkasi konepellille ja siitä perässä katolle. Aika huimia ovat. Ja kuten tossa jo äitillekin tekstailin, niin ei oo sen maalipinnan kanssa niin väliä, jos vaikka vähän naarmuintisikin. Ei olla ihan niin PETÄJÄNtarkkoja tässä asiassa, if you know what I mean? ;)

Klikkaa kuvaa suuremmaksi ja etsi Soppa :)

Apinakaverukset <3

Suomalainen Hot Dog (lämpöhalvauksen partaalla liiasta riehumisesta helleaamuna..)

Nää meinaa joka kerta venyä entistä pitemmiksi nää bloggailut, joten tarvii vissiin alkaa pävittämään juttuja tiuhempaan tahtiin. Ainakin kolmesti päivässä siis :) Loppuun vielä kerrottakoon, että heinäkuun alussa suuntaan siis suunnilleen kolmeksi viikoksi Orimattilaan, joten alkakaas soitella ja sopia deittejä mun kanssa, jos kiinnostaa ;) Ja iiiiiihanaa on myös, että serkkuni perheineen saapui tänään Bangkokista takaisin Suomeen, nään heitäkin siis pitkästä aikaa Orimattilan vierailullani. Ja vähän oma-aloitteista blogimainostusta tähän väliin siltä suunnalta: http://bangkokinaleksis.blogspot.com/

Käytiin myös Raijan kanssa ihastelemassa komeita vaaramaisemia kuunpimennyksen toivossa. Pimennys pysyi visusti piilossa, mutta maisemat oli upeat. Ajeltiin Honkavaaraan ja Palovaaraan ja kivuttiin lopunmatkaa jalkaisin korkeammalle, että jospa olisi kuusta vilaus näkynyt. Kyllähän kuu-ukon piti möllötellä ihan Oulun korkeudella asti, mutta taivaanrannassa pilviverho esti mahdollisen möllöttelyn. Palovaaran laelta, tai ainakin sieltä päin, tuli kuitenkin otettua tämmöinen otos, johon on hyvä lopettaa. Iso-Syöte taitaa olla tuo isompi möykky, mikä kuvassa näkyy melkein keskellä ja pikku-Syöte sitten siinä oikeella, kelon takana.

Aivan uskomattoman upeet oli kyllä maisemat, joku yö pitää mennä vielä lisää sinne kuvailemaan ja ottaa litroittain hyttysmyrkkyä mukaan! Jopa tuo vieressä liplattava Jongunjärvikin välkehti sieltä puitten lomasta muutamassa kohtaa. Ja Syötteellä pitää kanssa piipahtaa vielä kesän aikana ihastelemassa maisemia. Tuonne itään ja pohojosseen päin, kun lähtee, niin alkaa maisematkin muuttua vähän toisenlaiseksi. Oulusta tännepäin kun asustellaan Pohjois-Pohjanmaalla, niin täällä on vielä aika aakeeta ja laakeeta, mutta Jongunjärven itäpuolella alkaa jo sitten maasto kohoilemaan jonkunverran. Kesäretken Orimattilaan suunnittelin tekeväni ihan muuta kautta, kuin perinteistä nelostietä pitkin. Länsirannikon ja Tampereen kautta toiseen suuntaan ja Kuopio-Kuusamo reittiä toiseen suuntaan. Saa nyt nähdä sitten, että mitenpäin sitä matkaa innostuu taittamaan :)

Ja lukiouutisia vielä sen verran, että mun pitää kirjottaa kaikki pakolliset aineet uusiksi ja että oon aikasintaan syksyllä 2012 ylioppinut. Eli lahjalistaa yo-juhlia varten en oo vielä alkanut kokoomaan :D