Tervetuloa Eläintarhaan!

MOROOOO!

Tänään oon ollu aamusta toooosi aikasesta ylhäällä. Heräsin joskus ennen kuutta, rapsuttelin Tahvoa ja Soppaa, mutta kun jälkimmäisellä oli ihan liikaa energiaa, niin nousin ylös ja heitin kissan olkapäälle ja suuntasin sen kanssa pihalle. Ne taiskin olla tän päivän ainoot kuivat hetket, sillä melkeen koko loppupäivän onkii satanu vettä ja meinannu välillä vähä ukkostaakin. Mä oon kaivanu kaikki maholliset tynnyrit ja saavit tuolta pihalta, joihin oon keränny sadevettä. Sillä vedellä kelpaa sitte tomaattien ja kumppanien kasvaa ja kukoistaa! Ja veden kantamisen lomassa ehdin tässä iltasella kylvää muutaman salaatin siemenen lisää. Toivottavasti sieltä ainakin jostain jotain kasvaisi! Porkkanatkin kun on alkaneet nostaa päätään, niin muutaman uskalsin sieltä harventaa pois. Vaikkei millään raaskisi, kun on kuitenkin saanut ne kasvamaan. Pakko se kuitenkin on. Eikai neliösenttimetrille mahdu pariakymmentä porkkanaa?

Siskokset painii

Soppa vietti melkeen koko päivän ulkona seikkailemassa, vaikka satoi vettä. Illansilmässä toin sen sisälle syömään ja Koira meinas saada siitä jo hirveen mustasukkasuuskohtauksen. Kun se haluu omia mut ja kaikki muutkin ihmiset, eikä kisuilla tai millään muillakaan otuksilla sais olla asiaan mitään jakoa. Se todistettiinkin hetkeä myöhemmin, kun Koiran sisko, Tara, saapui luoksemme kesälomailemaan. Vieläkin, tuntia myöhemmin, ne jaksaa peuhuta ja painia tuossa. Mutta rakkaan siskon ensitapaaminen pitkästä aikaa ei sujunut kovinkaan... noh, lämpimästi. Hampaat tanaan ja hirrrrmuinen rähinä täytti talon hetkessä! Tara olis halunnut siis tehdä tuttavuutta isäntäväen kanssa, mutta Koira oli asiasta erimieltä. KUKAAN muu ei saa koskea hänen ihmisiinsä! Nyt on siskokset kuitenkin hetken rauhottelun jälkeen jo ihan melkeen frendei taas. Soppa on seurannut tapahtumia kauhistuneena ja murissut aina silloin tällöin, kun on saanut suunvuoron. Taraa, sen enempää kuin Koiraakaan, ei ole Soppa kiinnostanut, mutta kaippa tuo katti on päättänyt ihan vaan kaiken varalta vähän murista, jos vaikka koirat kiinnittäis siihen huomiota.

Siskokset painii vol.2

Ja lounastin tänään vegesti! Salaattia ja fetaa, eli fetasalaattia! On ollu oikeen ikävä salaattiruokaa, kun tässä on melkeen makaroonimössöllä menty pitkin kevättä. Perjantaina lähin yksin kylälle. Ensin vietin kirjastossa pari tuntia ja sitten vihannesostoksille. Salaattii, kurkkuu, paprikaa, tomaattei, porkkanaa... oikeestaan kaikkee, mitä mulla tuolla kasvihuoneessa kasvaa. Piti ostaa tuotteet kaupasta, kun ei oman maan antimet oo ihan vielä syömäkunnossa. Tuli kyllä terveellinen olo! Ja kun raastoi porkkanaa salaatin sekaan, niin vaan yks rystynen aukes. Se taitaa olla uus ennätys, kun normaalisti on ainakin toisen käden rystyset auki.

Siskokset painii vol. 3

Koska tänään on ollu niin sateinen päivä, niin kauheesti ei oo ehtiny mitään jännää touhumaan. Vettä oon joo kantanu (ja kastunu), kun sitä ei taivaalta oo riittävästi tullu... heh heh... Ja hakettakin kannoin ja tiskasin ja kävin suihkussa (koska en muuten oo ollu tänään märkä...) ja sit oon lukenu ja syöny ja mitähän vielä! Onhan tässä tullu tehtyy vaikka mitä, sitten kuitenkin. Salaattia kylvetty ja vesiheiniä kitketty kasvihuoneesta ja niin pois päin. Eli eikai oo kovin iso synti painella iltaseiskalta köllöttelemään? Oli tai ei, tämmönen peruspakana ei siitä niin välitä, vaan koppaan Sopan kainaloon ja läppärin toiseen ja jätän noi koiruudet tänne alakertaan poikien kans rellestää. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin: Höyhensaarille, mars!

Tara ehti nopeesti moikata lankakorin vallottanutta Soppaakin, mutta oma sisko oli silti jännempi.